torstai 22. joulukuuta 2016

Joulu lähenee uhkaavasti

Se olisi ylihuomenna jouluaatto. Tosi nopeasti mennyt tämä joulukuu. Saattaa johtua siitä, että on ollut kaikenlaista puuhaa, kuten leipomista. Eilen leivoin toisen satsin pipareita ( 147kpl) Jos nuo nyt riittäisivät joulun yli. :)

Kaivoin Spotifystä Raskasta Joulua -levyt ja olen ihan myyty. Onneksi tuo Spotify on keksitty. Mukava kutoa ja puuhia, kun on joulumusaa taustalla. Toki kuuntelen myös niitä perinteisiä, mutta nämä ovat mukavaa vaihtelua. Cd olisikin ongelma, sillä mun läppärissä ei ole cd -asemaa :( :(

Sain eilen valmiiksi Ukkokullan pomon sukat. Idea sukkiin syntyi hänen bändinsä nimestä The Bat. Sukkien väri on taas hänen oma valintansa. Viime vuonna hän sai vaaleanpunaiset Hello Kitty -sukat ja nyt on vuorossa Batman sukat. Lankana Austermann Step.


Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa, että voin kutoa mitä huvittaa. Tilaussukat, hyväntekeväisyyssukat ym. on tehty. Aattona alkaa JaKKe eli Jouluaatosta Keskikesään, missä pitää tehdä 24 työtä juhannukseen mennessä. 18 työtä pitäisi olla aloitettuna 15.4. mennessä ja loput 6 vappuun mennessä. En tiedä, lannistunko kesken kaiken, mutta lähden kuitenkin mukaan.

Lumi sulaa ihan silmissä, paikoittain on nurmikkokin tullut näkyviin. Toisaalta, ihmekö tuo on, kun ulkona on melkein +4 lämmintä ja jos jotain sataa, niin se on vettä. Säätieteilijät uhkaavat lumi- tai räntäsadetta aatoksi. Toivottavasti ovat väärässä, sillä jos lunta tulee 3cm tai enemmän, lähtevät Ukkokulta työkavereineen auraamaan. Olisi se syvältä, jos joutuisi lähtemään aattoyönä auraamaan. Pitäkää peukkuja, ettei sada mitään.

Nyt taidan mennä kutomaan. Tässä on hyvää aikaa, kun kinkku on uunissa lämmittelemässä (siis paistumassa)

Mukavaa joulunalusaikaa ja Joulua teille kaikille.






torstai 15. joulukuuta 2016

Ei ole todellista

En ole koko kuukautena saanut kirjoitettua sanaakaan. Selitykseksi sanottakoon, että viikko meni leipoessa. Itsenäisyyspäivänä leivoin piparit, sitten 6 sitruunakakkua, 4 tiikerikakkua ja 10 piimäkakkua, Mutta olin mä tyytyväinen, kun sain ne leivotua suunnitellusti, Koville se otti, mutta tein sen :)

Tänään kävin aamukahvilla ystävälläni ja samalla reissulla kaupassa. Jahkasin kaupassa pitkän aikaa, teenkö tänä vuonna lasimestarin silliä vai en  - päätin tehdä. Täytyy huomenna tehdä se. (Huom. ensin pitää suunnitella hyvin)

Tuossa päivällä iski pienoinen masennus. siitä, että olen jo melkein 50 vee. Vastahan sitä ajatteli, että vuoteen 2020 on sairaan pitkä aika ja se tuntui ihan mahdottomalta ajatella edes koko asiaa. Se on 4 vuotta ja 7kk (vajaa) kun tuo virstanpylväs kolahtaa.
Mä en halua olla näin vanha! Facessa olen kyllä saanut lohduttavia sanoja ja tsemppauksia.

Muutamat sukatkin ovat valmistuneet, mutta sattuneesta syystä, en voi laittaa ennen jouluaattoa kuvia niistä tänne. Olisi tylyä viedä saajilta yllättymisen ilo.







Nämä saattoi laittaa tänne. Ette ikinä usko, mitä mä huomasin justiin. Kaikki kuvat, jotka otin ystävälleni lähetetyistä sukista, ovat kadonneet bittiavaruuteen; en löydä niitä mistään! Nyt ketuttaa aika lujaa - lievästi sanoen. Joulun alla en viitsi käyttää voimakkaampia ilmaisuja.
Samaten leivonnaisista otetut kuvat ovat hävinneet. Tämä ei voi olla edes totta!!!!

Nyt harmittaa niin paljon, että menen kutomaan!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Lunta tulvillaan...

On se, heti kun manasin lumen puuttumista, alkoi sitä tulla taivaantäydeltä. Miesystävä on kolmena viimeisenä yönä lähtenyt klo 3-4 töihin auraamaan. No, onpahan minunkin tullut kudottua. Kaksi yötä meni siten, että aamupäivällä otin kolmen tunnin tirsat, mut viime yönä tuli nukuttua jo kaikki 5 tuntia. En sitten jaksanut kolmatta yötä noin olemattomilla unilla. Olenkohan ullut vanhaksi? Se on kuitenkin ollut mukavaa, että olen saanut paljon kudottua. Jostain syystä saan öisin enemmän aikaan kuin päivällä. Omituista.

Kuivakakkuja pitäisi alkaa vihdoinkin tehdä tai tulee ahdistus. Tai no, ahdistus on tullut jo. Homma seisoo lähinnä sen takia, ettei olla päästy Ukkokullan kanssa kauppaan hakemaan jauhoja ym. tarvikkeita.No, jos tuo lumentulo helpottaisi ja päästäisiin joko huomenna tai perjantaina kauppaan. Niin tai näin, niin maanantaina täytyy tehdä piparitaikina, koska perinteeseen kuuluu pipareiden leipominen Itsenäisyyspäivänä.

Nyt on pakko myöntää, että väsyttää. Kolmas aamukahvikupillinen menossa eikä silmät meinaa pysyä auki millään. Täytyy varmaan mennä kävelemään ( apua! Mitä mussa tapahtuu???) pieni lenkki, jos sitä piristyisi edes vähän. Pitäisi saada nuo puikot taas liikkumaan.

Päivä alkaa saada mielenkiintoisia piirteitä. Aloin kaivata yksiä lankoja ja kaivoin seurantakoodin esille ja menin katsomaan Schenkerin sivuilta, missä paketti on menossa. Nyt tulee se mielenkiintoinen kohta; paketti on ollut maanantaina täällä ja se on merkitty noudetuksi klo 11.29. Itse en ole sitä hakenut, eikä miesystävänikään muista sitä hakeneensa. ( muisti saattaa pätkiä, kun on lyhyillä yöunilla ollut kolme edellistä yötä auraamassa) Soitin äsken Ärrälle ja kysyin onko paketti siellä.Vanhalla ärrällä se ei ollut ja uudella ärrällä oli ryysis menossa elu myyjä lupas soittaa ryysiksen helpoitettua. Olis ihan kiva, että se paketti löytyisi jostain.

Mut tää herääminen ottaa koville - olen 4 tuntia yrittänyt herätä, mutta edelleen haukoittelen erittäin hartaasti. Olen saanut kyllä kudotua vähän. Nyt taitaa olla ensimmäisen päiväkahvin aika eli ei kun kahvinkeittoon.

Selvisi se pakettiasiakin: se on vielä matkalla eli  se noudettu tarkoitti sitä, että se on noudettu kuljetukseen. Väsyneet aivot tekivät mulle tepposet :) Laitoin Ukkokullallekin viestin, että voi rauhoittua :)

Jee! Taas valmistuu yksi sukka ja saan viimeisen lahjasukan aloitettua. Kuvat tulevat vasta joulun jälkeen, koska en halua pilata saajien yllätystä.
Taitaa olla päikkäreiden aika (klo 17.26) - ei meinaa enää nähdä silmukoita, kun silmät ovat niin väsyneet.

Tavataan taas :)

perjantai 25. marraskuuta 2016

Se niistä lumista. Muutaman päivän on satanut silkkaa vettä ja ollut plussan puolella, joten ei ihme, että lumet hävisivät. On vaan niin pimeää, kun ei ole lunta.

Ystäväni kävi tänään kahvittelemassa ja värjäämässä hiukseni. Nämä ovat sen verran pitkät, ettei näitä saa itse värjättyä  - ainakaan niin, että varmasti on tasaisesti väriä joka puolella.
Onneksi on ystävä, joka värjää, kun Ukkokulta ei ole vielä lupautunut siihen (exä kyllä värjäsi) Ukkokulta kyllä leikkaa hiuksia hyvin ohjeistettuna ;)

Olen kutonut taas aika paljon. Kudon ystäväni perheelle Sulkavalle joululahjasukat, mutta muuten sukat jäävät kutomatta tänä vuonna. Jos sitten ensi jouluksi. (ihan kuin olisin sanonut tuon saman vuosi sitten....)

Eka satsi jauhoja ja sokeria on tuotu leipomuksia varten. Oikeastaan on vain raapaistu pintaa. Tarvitaan vielä paljon jauhoja, sokeria ja margariinia ennen kuin päästään aloittamaan. Oikeastaan tärkeimmät puuttuvat em. lisäksi eli piimät ja sitruunat.
On vaan tuntunut niin ahdistavalta edes ajatella leipomista. Normaalisti mulla olis kaikki jo nyt valmiina - pipareita lukuunottamatta. Piparit kuuluu perinteisesti leipoa Itsenäisyyspäivänä.
Pakko muuttua jostain rahaksi, että pääsee hakemaan nuo leivontatarvikkeet ja pakottaa / motivoida itseni aloittamaan. Tiedän, että skun leipomukset on leivottu, on mukava olla. Toinen asia on se, että joulunodotukseni alkaa kakkujen leipomisesta.

Hitsi, nyt ei malta kirjoittaa enempää, kun tuo kudin huhuilee tuolta sohvalta. Siirryn sinne.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Viime viikolla tuli sitten lunta yli oman tarpeen. Miesystävä joutui lähtemään töihin neljänä yönä klo 3.00, jotta saivat kaikki paikat aurattua tiettyyn aikaan mennessä. Aika raskasta tuollainen.
Tässä oli muutama päivä, jolloin ei satanut lunta, mutta taas tulee. Saas nähdä, onko heillä ensi yönäkin lähtö töihin.

Tuossa eräänä päivänä havahduin ajatukseen, että kiukutti olla nainen. Etenkin, kun ruoanlaitto on minun harteillani. Ette uskokaan, kuinka tuskastunut olin siihen, että se olen aina minä, joka laittaa ruokaa. Olin niin saanut tarpeekseni siitä. Ei ollut kaukana, etten saanut itkupotkuraivaria (kuvainnollisesti), mutta mitäpä se olisi auttanut. Ei se ruoka itsekseenkään tule.

(oi kun ihanaa, Talitintti tuli tuohon ikkunalaudalle ja hetki tuijotettiin toisiamme <3 )

Sain sen ison sukkaprojektini valmiiksi ja sen jälkeen kudoin miehekkäälleni Jussisukat. Vielä pitäisi kutoa toiset, jossa ne salmiakit ovat mustalla sekä Antti -sukat. Oli vaan pieni projekti saada niistä Jusseista sopivat, kun miehekkäällä on niin siro pohje ja nilkka. Pari kertaa piti purkaa, mutta vihdoin sain ne sopiviksi....Ja älysin jopa kirjoittaa ohjeen ylös ;)

Nyt työnalla on joululahjasukat Ystävälleni. paljon pitäisi vielä tehdä, mutta saas nähdä miten käy. Kuivakakkujakin pitäisi leipoa, mutta en ole hankkinut edes aineita vielä. Tulee kiire niidenkin kanssa. Kuten huomaatte, joulustressi alkaa iskeä.

torstai 3. marraskuuta 2016

Eilen satoi hiljalleen lunta ja se mokoma jäi maahan...Jopa tiet ovat valkoisia. En voinut olla hymyilemättä lukiessani lööpistä, että tullut 80 peltikolaria, kun talvi yllätti autoilijat. En tarkoita sitä, että olisin iloinen kolareista vaan sitä, kuinka talvi pääseekin yllättämään, vaikka se tulee joka vuosi ja kaikkien pitäisi se tietää.

Minun autooni laitettiin sunnuntaina nastarenkaat ja tehtiin samalla jarruremontti, kun käsijarru ei oikein pitänyt.
Tänään kävin otattamassa pakokaasut vakikorjaamollani ja tänäkin vuonna se tehtiin vaikeamman kautta. Olen varmaan vuoden mittaan purnannut, kuinka auto ei välillä suostu käynnistymään ennen kuin ovet laittaa lukkoon, avaa uudestaan ja sitten yrittää startata uudestaan ja hups, auto käynnistyy. Kyseessä on ajonestolaite, joka ei jostain syystä suostu menemään pois päältä ovea avatessa. Meinasin jo saada slaagin hinnan kuullessani, muttta onneksi saatiin neuvoteltua hyvä hinta kahdesta hommasta.
Nyt pitäisi varata aika katsastukseen... ellen sitten keksi ajaa konttorille ilman ajan varausta.Tuskin siellä kauan tarvitsisi odottaa.
Tässä oli tauko, kun kävin varaamassa sen ajan.

Sukkia on viimeisen reilun 6 viikon aikana syntynyt aika paljon. Okei... ne ovat paksusta suomenlampaan villalangasta, mutta silti.
Jussisukkia erilaisilla raidoituksilla ja parit Antit. Sen takia erilaisia raidoituksia, että jos menee samaan perheeseen,ihmiset tunnistavat omansa.





Vielä jos muutamat tikuttaisi.

Tässä kuussa ja mielellään jo ensi viikolla, pitäisi aloittaa se jokavuotinen kakkujen leipominen. Äkkiä laskin, että piimäkakkuja tulisi 9kpl, sitruunakakkuja 6kpl ja tiikerikakkuja 3kpl = 18 kakkua. Saa siinä muutamana päivänä leipoa, mutta on ne niin hyviä. Taitaa vain jäädä mun osalta vähiin niiden syöminen, kun lasken näitä pirskatin kaloreita. Toisaalta lempparini on sittis eli muut jäävät vain maistamiseen ( = laatutarkkailu)

Jaha...Taitaa kudontanurkka kutsua. Mukavaa torstai-iltaa, jos joku sattuu tätä lukemaan :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ensimmäinen räntäsade

Eilen satoi ensimmäisen kerran jotain valkoista taivaalta. Oli sen verran kylmä, että lumi teki katot ja autot valkoisiksi, asfaltilta se vielä suli, mutta nurmikko on saanut tomusokerimaisen kuorrutuksen. Kai se täytyy myöntää, että talvea kohti mennään. Säätieteilijät lupailevat loppuviikolla vesisadetta eli ei ehkä ole vielä kiire vaihtaa talvirenkaita autoon, kun ajomatkat ovat lyhyitä ja voi katsoa, mihin aikaan lähtee liikenteeseen.

Luin toissapäivänä naamakirjasta, että tätini kissa, karvainen serkkuni siis, on nukkunut pois. Voin vain kuvitella sitä surua,mikä tädilläni on. On se vain niin, että lemmikki on perheenjäsen siinä missä ihminenkin. Soitin hänelle tänään ja tuli avuton olo, kun en tiennyt oikein mitä sanoa. Toivottavasti minusta oli apua edes siinä, että kuuntelin. Sanoin hänelle, että minulle voi soittaa ihan koska vaan, jos hän haluaa puhua tai tarvitsee muuten vaan juttuseuraa / kuuntelijaa.

Olen kutonut ihan hirveää vauhtia viime päivinä. Mulla on muutama projekti meneillään eli tekemistä riittää. Aion kutoa hyväntekeväisyyteen (vähävaraisille perheille) sukkia eli joululahjat kuittaan tänä vuonna siten. Täytyy vain muistaa sanoa ihmisille, mikseivät saa tänä vuonna lahjoja. Alkuvuodesta pitäisi sitten alkaa se veteraani -sukkien kutominen. Päätin sinnekin kutoa muutamat. Mielestäni se ei ole liikaa vaadittu, koska veteraanit olivat tekemässä meille itsenäistä Suomea, mitä arvostan.
Jos sitten jouluksi 2017 saisi tehtyä joululahjasukkia :)


Jaa-a. Kai se täytyy taas tarttua puikkoihin, Mukavaa viikkoa kaikille!




torstai 6. lokakuuta 2016

Niin se on sitten kuukausi vaihtunut lokakuuhun. Alkaa olla pahasti syksyn ja lähestyvän talven oireita. Öisin on pari astetta pakkasta ja aamulla maa ja katot ovat kuurassa. Oikeastaan kuurassa oleva maa on aika kaunis.
päivä onneksi oli vielä aurinkoinen.

Olen saanut yllättävän hyvin kudottua, vaikka tuo oikea käsi oireilee edelleen kiukkuisesti. Eikös sitä sanota, että kipu paranee sillä, millä se on tullutkin. Nyt vain toivotaan, että kipu tuli kutomisesta :D
Joululahjoja en ole vielä edes aloittanut kutoa... Taitaa tulla toinen vuosi peräjälkeen, ettei multa saa sukkia joululahjaksi. Pitäisi kyllä hävetä. Siis minun.
Tämän kuun loppupuolella täytyy aloittaa jo kakkujen leipominen. Laskin tuossa, että piimäkakkuja tarvitaan 10 kpl, sitruunakakkuja 6-8 kappaletta ja 3 tiikerikakkua. Pieni leipominen edessä. Piparit leivotaan perinteen mukaisesti Itsenäisyyspäivänä. Joulutorttuja ei kannata leipoa kovin paljon ennen joulua tai sitten täytyy leipoa niitä monta kertaa. Jostain syystä ne eivät ole kovin pitkäikäisiä tässä taloudessa.. ;)

Taas tämä näyttää jäävän lyhyeksi. Vielä en laita kuvia sukkasaaliista vaan laitan sitten kerralla enemmän, kun sukat ovat samanlaisia.
Jossain kohtaa täytyy alkaa kutoa jo muitakin - pää on täynnä vaikka millaisia ideoita. Tarvitsisin monta kättä, jotta saisi edes osan toteutettua.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!



perjantai 30. syyskuuta 2016

Lehti puusta variseepi...

... mutta onko se ihme tällä tuulella. Tuntuu, että tukkakin lähtee päästä tuolla ulkona.
Koivut kellastuivat ihan silmissä ja maassa on paljon erivärisiä lehtiä. Kai se täytyy myöntää, että syksy on tullut.

En ole saanut oikein mitään aikaan koko viikolla. Tai no, olen kyllä kutonut, mutta kaikki muu onkin sitten jäänyt vähemmälle huomiolle.
Viikonloppuna tars vähän katsella eli penkoa langat läpi. Toisin sanoen, teen taas inventarion ja katson, mitkä langat ovat sopivia mun päässä hautuneisiin ideoihin. Pitäisi olla käsiä kuin mustekalalla, jotta saisin kaikki ideat toteutettua ennen kuin unohdan ne. Olen kyllä yrittänyt piirtää niitä ja kirjailla selityksiä niihen, mutta....
Hitsi,kun äiti eläisi. Äiti oli niin hyvä piirtämään, että hän olisi osannut tehdä mulle mallipiirustukset.

Olen jatkanut oman, nostalgisen musiikkilistan keräämistä Spotifyhin. Olen kyllä yllättynyt siitä, miten vanhoja biisejä sieltä löytyy. Menee vain iäisyys sen listan kuunteluun. Tällä hetkellä listassa on 424 biisiä ja kesto noin 25 tuntia. Oho...  :o Ja vielä puuttuukin biisejä lapsuudesta ja nuoruudesta. Niin tuo oli siis vain suomalaisten biisien lista. Ulkolaisia onkin sitten hieman enemmän, Pakko kyllä myöntää, että on ihana kuunnella pelkkiä hyviä kappaleita yksi toisensa jälkeen.

Jaha... kai tämä päivitys on tässä. Täytyy mennä jatkamaan kutomista.
Tavataan taas :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

Täällä taas - ainakin pikaisesti. Ulkona on pilvistä ja keltaiset koivunlehdet lentelevät ikkunan ohitse. Kai se on myönnettävä, että syksy tulee vääjäämättä.

Toissapäivänä ystäväni kävi värjäämässä mun hiukset. Tosi ihanaa, kun hän viitsii tehdä sen - ei olisi varaa käydä kampaajalla värjäyttämässä hiuksia ja itse näin pitkien värjääminen on tosi hankalaan. Nuorempana tuli sekin kokeiltua. Kokeilut olivat ilmeisesti niin epäonnistuneita, että äiti alkoi värjätä mun hiuksia ja opetti sen exällekin. Nykyistä miesystävääni en ole vielä saanut taivuteltua opettelemaan sitä. Hänen toteamuksensa on joka kerta, että "tuo on niitä tyttöjen juttuja" :D

Eilen kävin kaverilla kahvilla ja vein hänet hakemaan autonsa korjaamolta. On ihan kiva, että on  muutama ihminen täällä tullut tutuksi, etten ole ihan yksin. Siitäkin on kokemusta niiltä ajoilta, kun exän kanssa muutettiin tänne - silloin emme tunteneet kuin toisemme. Tai no, exä tunsi työkavereitaan.

Olen koettanut tikuttaa sukkia kovaa vauhtia, mutta tuo oikea olkapää hieman rajoittaa kutomista... Vaan ei millään malttaisi olla kutomatta.

Laihdu... elämäntapa muutoksen rintamalla menee ihan hyvin. Olen löytänyt kultaisen keskitien kaloreiden suhteen eli ne vaihtelevat 1000-1600 kalorin välillä. Jos jotain on tullut, mistä olen yllättynyt, on kaurapuuron päivittäinen syönti. Minä, joka koko elämäni olen inhonnut  kaurapuuroa, ei voi edes kuvitella aamua ilman puuroa. Jos se jää syömättä, sen huomaa.
Painoa en ole punninnut, mutta en pidä sitä oleellisena, koska menen noiden kaloriloiden mukaan. Täytyy taas joskus käydä tarkistamassa paino. Sitten joskus.

Täytyisi tehdä taas lankainventaario ja katsoa,mitä lankoja kaapis...kaapeista paljastuukaan. Olen ihan varma, etten muista kaikkia, vaikka hiljattain meninkin ne läpi. Se on vaan niin julmettu projekti - ensin ottaa langat pois, että näet,mitä takana on ja sen jälkeen pakata ne takaisin kaappiin ja ihmetellä miten ne olivat mahtuneet sinne.

Olen tässä viimeisen viikon aikana tehnyt itselleni Spotifyhin soittolistoja tyyliin " suosikit menneiltä nuoruusvuosilta ulkolaiset" ja samanlainen lista kotimaisista. Toisin sanoen, biisit alkavat vuoden 1980 hujakoilta ja jatkuvat tuonne max 1999 asti. Ulkolaisten listalle sain kovan karsimisen jälkeen 416 kappaletta eli noin 30 tuntia musaa. Kotimaisia on 190 kappaletta ja vajaa 12 tuntia kestoltaan. Kotimaisista puuttuu vielä paljon eli se homma jatkuu vielä.
Tulee niin ihana nostalginen tunne noita kuunnellessa, ja jotkut biisit yhdistää tiettyyn paikkaan, aikaan ja ihmisiin.

Ei maar, kai se täytyy mennä ottamaan kudin käteen.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja toivotaan, että aurinkokin vielä paistaa ja lämmittää!





tiistai 20. syyskuuta 2016

Ei ole totta!

En usko todeksi, että tässä on mennyt 1,5 kuukautta siten, etten ole kirjoittanut. Monta kertaa on pitänyt, mutta jotenkin se on jäänyt. Täytyy saada tähän taas "rutiini", että kirjoittaisi ainakin joka toinen päivä.

Kesä on mennyt ja alkaa syksy olla pahasti käsillä. Tänään on kyllä ollut auringossa tosi lämmin. Uimiset lakkasivat vähän turhan aikaisin, koska koko ajan kävi tuuli, oli sateista ja yöt kylmiä. Olisihan sitä voinut jatkaa siitä huolimatta ( sanoivat veden olleen lämmintä ), mutta mielestäni siinä on pieni ongelma, jos ei tarkene tulla vedestä pois... ;)

Viime kuussa tehtiin ystäväni kanssa parikymmentä kiloa maustekurkkuja talveksi. Yllättävän nopeasti ne tulivat tehtyä, kun yhdessä tehtiin. Se on meidän perinnejuttumme eli ensi syksynä uudestaan.




Keittiö oli jotensakin täynnä kurkkupurkkeja, ennen kuin saatiin ne vietyä ystäväni kellariin. Ihanaa, että jossakin kerrostalossa on vielä nykyään kylmäkellari käytössä. ( tässä talossa ei ole)

Puikot heiluvat suht reippaasti. Helavyösukat on nyt tehty. Huh! 


Nyt väkästän Jussi -sukkia.
Oikea olkapää vaan tuli jostain kipeäksi eli täytyy lepuuttaa kättä turhan usein eli kutominen on hyvin pätkittäistä. Että senkin piti nyt alkaa oikutella. :(
Muuten olisi kauhea into kutoa. Minulla on ainakin miljoona ideaa, millaisia sukkia seuraavaksi, mutta ensin täytyy kutoa ne, mitä on kesken.
Kyjykin on ihan vaiheessa; valmiina 14/20 työtä - saas nähdä saanko kaikki jouluksi valmiiksi.
Onneksi olen laittanut kahdet ystävän sukat sille listalle.

Viime viikonloppuna olimme miesystävän kanssa tuttavapariskunnalla istumassa iltaa. Oli mukava ilta ja vaihtelua normaaliin viikonloppuun.

Aloitin elokuun 8.päivä elämäntapa muutoksen eli aloin pudottaa painoa. Nykyään tarkkaillaan ja kirjataan syödyt kalorit ja liikutaan. Onneksi oli varastossa kuntoilulaite, jonka avulla voi tehdä vatsalihaksia ilman, että selkä tulee kipeäksi. Olen aika hyvin onnistunut siinä, että teen niitä 5-6 päivänä viikossa. Parhaimpina päivinä teen kolme 30:n liikkeen sarjaa, välillä vain kerran nuo 30 liikettä.
Painoa on tähän mennessä pudonnut 7 kg eli olen tyytyväinen.
Matka on pitkä tavoitteeseen, mutta pikkuhiljaa kohti päämäärää :)

Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille. Yritän kirjoittaa vähän useammin :)

torstai 4. elokuuta 2016

vielä on kesää jäljellä....

... tai sitten ei. Tällä hetkellä - ja oikeastaan koko viikon - on ollut pilvistä ja sateista. Vielä eiliseen asti aurinko näyttäytyi edes vähän, mutta tänään ei ole näkynyt vilaustakaan. Saapahan nähdä, tuleeko enää uintikelejä vai ei....Toivottavasti tulisi.

Jotenkin tuo heinäkuu(kin) pääsi vilahtamaan ohi ihan huomaamatta. Mitään en ole saanut aikaan. Tai ainahan sitä jotain pientä näprää, mutta mitään isompia en ole saanut tehtyä.
Viime viikonloppu oli perinteinen Musari viikonloppu Koskissa. Tällä kertaa ei menty itse festarialueelle vaan vietettiin rauhallinen pitkä viikonloppu ystävieni luona. Ei tehty perinteistä kyläkierrostakaan, vaan oleiltiin kaikessa rauhassa ja naatiskeltiin eli höpötettiin, grillailtiin ja naurettiin.
Tuossa,kun ajeltiin Hauhon kohdalla kotiinpäin, nähtiin pellolla susi. Oli ensimmäinen susi, minkä näin luonnossa elävänä.

Tänään olen päivän ratoksi leiponut kakkupohjan ja nyt illalla pitäisi täyttää ja kuorruttaa se. Ukko-kullalla on huomenna synttärit. Saas nähdä, jaksanko herätä aamulla klo 6 keittämään synttärikahvia ja tarjoilemaan sitä sänkyyn. Olisihan se varmasti kiva ylläri hänelle.

Vähän olen koettanut kutoa, mutta meinaa tökkiä. Tekisi mieleni laittaa puikot joksikin aikaa sivuun ja vaihteeksi virkata tai lukea jotain hyvää kirjaa, mutta on niin paljon kudottavaa, ettei moiset ole tällä hetkellä todellisia vaihtoehtoja. Ehkä jonain päivänä....

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Niin sitä meikätyttö vanheni taas vuodella viime viikolla. Alkaa 50 olla lähempänä kuin 40 vee. *huoh* No, mitä numeroista, kun tuntee itsensä nuoreksi. Entinen naapurini sanoi 80 -vuotiaana, että numerot ovat numeroita, mutta sielu käy rippikoulua. Se on aika osuvasti sanottu :) Tuossa alla kuvat tekemistäni herkuista. Tein makeaksi herkuksi Britan, mutta siittä unohtui ottaa kuva.


Koska täytettä ja leipää jäi, tein sitten iltapalaksi pienet voileipäkakkuleivokset.

Synttäriksi pyöreä voileipäkakku. Tuli hyvänmakuinen ja mielestäni ihan näyttävä

Muutamat sukat olen saanut valmiiksi tässä Helavyö -sukkien rinnalla. ( Helavöistä laitan sitten kuvan, kun olen saanut useamman parin valmiiksi )

Nämä ovat kaverilta tilaustyö. Lidlin Anika -lanka

Nämä menivät ystävälleni. Lankana Novita Niitty, 100% akryyli

Nämä etsivät uutta kotia. Lankana Novita Niitty, 100% akryyli (ihanan pehmeä)

Tässä oli pieni tauko, kun minut houkuteltiin lähtemään Kallikselle uimaan. Ensin en luvannut, mutta onneksi kuitenkin lähdin. Vesi oli erittäin raikasta, mutta ainakin se virkisti :)
Josko huomenna uudestaan - sään salliessa.

Nyt pitäis aloittaa kokkaaminen, jotta saisi murua rinnanalle. Tarjolla olisi marinoitua possunlihaa ja itsetehtyjä valkosipuliperunoita.
Ja ruuan jälkeen kutsuu kutomo.

Rauhallista sunnuntain jatkoa ja aurinkoista ( toivottavasti ) alkavaa viikkoa!



tiistai 5. heinäkuuta 2016

Viime viikko hurahti melkein läpi käsien, tai ainakin kauheaa vauhtia. Sää suosi eli pääsimme joka aamu kavereiden kanssa uimaan. On se vaan ihana tapa aloittaa päivä, vaikka menimmekin rannalle lähes kukonlaulun aikaan. Ensimmäinen kastaminen tuppasi olemaan vaikea, mutta kun siitä suoriutui, vesi tuntui lämpöiseltä ja siellä olisi voinut lutrata vaikka kuinka kauan.

Viime keskiviikkona olimme mökkeilemässä samojen kavereiden kanssa Ukko-kullan pomon mökillä. Oli aivan ihana päivä; aurinko paistoi ( rasvaamisesta huolimatta paloin, taas), grillattiin, juotiin kahvia ja saunottiin mutta ennen kaikkea naurettiin. Oli todella ihana ja piristävä päivä. Vatsalihaksetkin saivat kyytiä nauramisesta - meillä oli kaikilla vatsalihakset hellänä illalla.
Mökin pihassa oli lampi eli uimaankin päästiin. Joku fiksu keksi mennä kalliolta uimaan, mutta siinä oli levää sen verran, että menin kuin liukumäestä veteen. No, ainakaan en ehtinyt miettiä, onko vesi kylmää vai ei :D
Oli niin ihana päivä, että päätimme ottaa ensi vuonna uusiksi. Se, onko sama paikka vai joku muu, on vielä auki.

Laitan tähän muutaman kuvan sieltä mökiltä. Huvimaja oli alunalkaen vinossa - meillä ei ole mitään tekemistä sen vinouden kanssa.









Lauantaina Ukko-Kulta oli jotensakin levoton, joten lähdimme ajelemaan. Mikä sitä reissatessa - kaunis päivä. Tälläkään kertaa ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, minne mennään, joten matka todellakin avarsi.
Ensimmäinen pysähdys tuli Matkakeitaalla, missä nautimme virvokkeen. Siitä jatkoimme kohti Kouvolaan...Tankkaamaan. Kannatti ajaa Kouvolaan tankkaamaan auto :D
Kotiin tulimme Elimäen kautta ja pysähdyimme Mustilassa Piiassa ja Rengissä kahvilla. Olen käynyt ystäväni kanssa siellä ja nauttinut juustokakkua, joka on sairaan hyvää. Nytkin oli pakko ottaa pala sitä. Se on niin suussa sulavaa. Nam!
Sieltä sitten tulimme kotiin.
Sunnuntai meni lepäillessä, mitä nyt aamu-uinnilla käytiin.

Tällä viikolla ei olekaan päästy uimaan,kun aamut ovat olleet sateisia ja kylmiä. Sääli.
Huomenna pitäisi leipoa Brita ja tehdä voileipäkakku torstaita varten. Juu-u. Sitä meikätyttö vanhenee taas vuoden. Vaikea kuvitella, että olen jo näin vanha; tunnen itseni, ainakin aika-ajoin, paljon nuoremmaksi.
Yritän muistaa kuvata herkut, kun saan ne valmiiksi.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lämmintä riittää...

... oikeastaan liiankin lämmintä. En ole ihminen, joka tykkää näin kuumasta - joku +22 olisi sopiva. Tuossa lämpötilassa tarkenisi käydä uimassakin. Tänään piti mennä heti aamusta, jolloin rannalla ei ole kuin "varttuneenpaa" väkeä, mutta joku nukkuin onnensa ohi. Saas nähdä, täytyykö mennä iltayhdeksältä vielä iltauinnille. ( meidän uimaranta täällä on aidattu ja puomi menee kiinni klo 22 )

Juhannus oli ja meni. Piti miesystäväni kanssa grillata hänen pihassaan, mutta mehiläiset olivat tehneet maapesän grillin alle. Niitä pyöri siinä niin paljon, että miesystäväni purki lekaharkoista tehdyn grillin ja heitteli hiekkaa siten, että pesä peittyi. Grillaaminen muuttui siten, että tavarat jääkaappiin ja nauttimaan juhannusherkut (?) Hesburgeriin. Käy se tietty noinkin.
Eilen otettiin sitten Juhannus vol. 2. Miesystäväni kasasi grillin toiseen paikkaan ja sillä välin minä askartelin grillattavat. Kun sitten vihdoin päästiin syömään, totesimme että kannatti odottaa grillausta. Oli hyvät eväät <3
Tänään jatkamme juhannuksen viettoa uusilla perunoilla, kananmunalla,sillillä ja tonnikalalla. Nam!

Aloittelin perjantaina KyJy 2016:sta. Näyttää koostuvan niistä perhanan helavyösukista. Kunhan saan  ne tehtyä, siirryn Antti- ja Jussi -sukkiin.

Ystäväni päätti sitten ilahduttaa minua tänään laittamalla viestiä, että jouluun on alle 6kk. Piti hänenkin aiheuttaa lisästressiä. Ihmettelen, missä välissä teen mitään, kun edellisvuotisiakin on vielä tekemättä.
Alkoi aikuisten oikeasti ahdistaa..

Kai se täytyy mennä jatkamaan kutomista!

Kaunista alkavaa viikkoa!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa oli taas lämmin ja aurinkoinen päivä, eikä tuulikaan ollut kovin kova. Aamulla tuli herättyä jo 4 tunnin unien jälkeen ja samoilla silmillä on menty siitä asti. Myönnettäköön, että nyt väsyttää. No, täytyy sinnitellä vielä jonkin aikaa.

Käytiin Ukko-Kullan kanssa Lahdessa ostamassa uudet jousipatjat, petari ja tyynyt. Pienellä testauksella kaupassa ja kotona ostokset vaikuttivat onnistuneilta. ( syy siihen rahaan ollakin) Kuinkakohan sitä oikein ensi yönä nukkuukaan, kun on kaikki uutta täkkejä ja liinavaatteita lukuunottamatta. :)

Myöhemmin päivällä miesystävän pari työkaveria kävi kahvilla. En helposti sano, että kahvikiintiö on täysi, mutta nyt sanon. Olin tovi sitten ihan kaksinkerroin, kun maha ilmoitti saaneensa liikaa kahvia. Olisinkohan oppinut, että joku raja kahvinjuontiin ;)
Sen verran vatsa oikutteli, etten kyennyt syömään kuin pienen nokareen kaalipataa, vaikka silmät olisivat syöneet enemmänkin.

Ei tässä tänään kummempia. Piti kirjoittaa enemmänkin, mutta olen niin väsynyt, ettei ajatus kulje. Palaillaan paremmalla onnella seuraavalla kerralla!

Mukavaa viikkoa ja Hyvää Juhannusta, jos ei sitä ennen törmätä!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tervehdys taas. Hitsi vieköön, sitä tyttö nuortuu silmissä... tai ainakin tuntuu siltä. Keksittiin miesystäväni kanssa illalla joskus klo 21 jälkeen, että voisi lähteä ajelemaan jonnekin. Ajattelin, että mennään joko Lahteen tai Mäntsälään kahville, mutta toisin kävi. Ensin mentiin pikkuteitä hyvänmatkaa ja päädyimme Lahti - Tamperetielle. Nokka näytti Hämeenkosken suuntaan, jolloin totesin, että Koskikartano menee klo 21 kiinni ja kello oli jo yli kymmenen. No, matka jatkui Tampereen suuntaan. Tuuloksessa päätettiin poiketa Tuulosen Hesessä syömässä hampurilaiset, koska emme olleet syöneet koko päivänä mitään. Sieltä kun jatkoimme matkaa, oli kello jo jotain 23.40.

Matka jatkui edelleen Tampereen suuntaan ja mietittiin, missä saisi kahvia. Ensin soitin ystävälleni, mutta taisivat olla jo nukkumassa ja känny äänettömällä, kun kukaan ei vastannut.

Seuraavaksi soitin serkulleni, koska tiesin varmaksi, että hän valvoo ainakin aamuyhteen. Ei vastannut hänkään. Siinä kohtaa fiksuna tyttönä päättelin, että hän on varmaan töissä, joten nokka kohti Valkeakoskea ja Waltikkaa. Kun pääsimme sinne, totesin, ettei Waltikka ole entisensä. Ei ollut enää aulabaaria ja muutenkin ihan oudon oloinen. Avasin suuni kysyäkseni respasta, onko serkku töissä, mutta samaan aikaan serkku tuli näkyviin. Hänellä oli näkemisen arvoinen ilme, kun hän tunnisti meidät :)
Hän oli juuri lähdössä töistä, joten ajoimme peräkanaa heille kahville. Voi siellä olla muilla perheenjäsenillä ihmettelemistä, kun hän tänään kertoo meiltä terveisiä ja muutenkin yöllisestä vierailustamme :D
Mutta oli meillä säkää. Jos olisimme menneet 5 minuuttia myöhemmin, oltaisiin menty serkun kanssa ristiin. Toisaalta, hän olisi katsonut kännykän ja nähnyt meiltä tulleen puhelun eli lopputulos olisi ollut sama.

Takaisinpäin lähdimme joskus kahden maissa. Lähestyessämme Lahtea, päätimme poiketa vielä ABC:lle syömään jotain - onhan se mukavampi mennä nukkumaan, kun ei ole nälkä. Kotona olimme kutakuinkin tasan neljältä.
Vaikka mentiinkin suunnilleen samantien nukkumaan, vei se oman aikansa ennen kuin nukahti.

Aamulla havahduin siihen, kun ystävältäni tuli tekstiviesti. Laitettiin muutama viesti ja sovittiin, että hän tulee käymään kahvilla. Minulla oli hyvä tarkoitus herätä silloin, mutta toisin kävi; heräsin ovikelloon. Oho!
Kahvitellessa sovittiin, että menen huomenaamulla hakemaan hänet ennen kymmentä ja sitten nokka Koriaa, missä on neulomolaisten tapaaminen klo 11. En ole ennen käynyt eli voi olla ihan kiva reissu.

Nyt siirryn kutomaan eli mukavaa sunnuntaita kaikille ja palataan asiaan :)

maanantai 6. kesäkuuta 2016

On tää niin väärin; juuri kun on päässyt säännölliseen aamu-uinti rytmiin, niin sitten sää viilenee ja kunnolla. Ei paljon naurattanut, kun katsoin esimerkiksi torstain ennustetta : +8C. Kukaan selväpäinen ei mene tuossa lämpötilassa uimaan.
Toisaalta voi olla ihan hyvä, että on hetken viileämpää. Joku nimittäin kärvensi itsensä heti toisena uintiaamuna - ja kunnolla. Seuraavana päivänä rasvasin itseni hyvin, paitsi kintut. Miksi nyt niitä rasvaisi, koska ne eivät ole ikinä palaneet eikä ruskettuneet. Ei ennen tätä kertaa. Nyt ei riittänyt, että ne paloivat, vaan molempiin sääriin tuli aurinkoihottuma - etenkin vasempaan. Kuvassa se on jo melkein hävinnyt..Aluksi oli ihan tulipunainen. Bulgarian yogurtti ja Bepanthen ovat olleet kova sana.
Ai kun se näyttää kuvassa mitättömältä, mitä se ei ollut. Ei ollut kivaa, kun tuohon alueeseen osui hameenhelmat tai lakana. Ehkäpä muistan seuravalla kerralla rasvata myös jalat.


Puikotkin ovat välillä heiluneet ja tällaisia tuotoksia on valmistunut. Osa on saanut jo uuden kodin ja osa vielä odottaa, joutuvatko myyntiin vai pääsevätkö lahjaksi jollekin.

Sukat Novitan niitty -langasta ystävälleni

Mellanragista sukat ystävälle

Pitsisukat entiselle kirjanpitäjälleni

Pitsisukkaset Nallesta odottamassa uutta kotia

Lisää samalla mallilla tehtyjä sukkia :)

Ja vielä sininen versio samoista sukista. Nämä menivät ystävälleni. Näissäkin lankana Nalle


lasten sukat Novita Niitystä. koko 30 ja vailla kotia. En vain raaskinnut jättää niin isoa jämäkerää ;)

Seuraavaksi täytyisi kutoa ne loput Helavyösukat, jolloin pääsisi niistä viimeinkin eroon. kaiken muun kutominen tuntuu vain paljon kiinnostavammalta. Ikinä en enää ota tuollaista urakkaa, vaan kudon kaikkea, mikä minusta tuntuu kivalta ja mielekkäältä.

Tällä hetkellä olen ihan hurahtanut Niina Laitisen sukkiin ja ohjeisiin. Jotain niistä olen tehnytkin, kuten miesystävälleni ne Soulmates -sukat.(ehkä jotain muitakin...Ei pysty muistamaan)

Tässä on muutaman päivän ollut ihan omituinen olo. Toisaalta en saa mitään aikaan eikä mikään huvita, mutta toisaalta olo on kuin Duracell Pupulla. Paljon pitäisi tehdä, mutta mihinkään en saa tartuttua. Nytkin pitäisi pilkkoa raparperit ja laittaa pakkaseen ja osasta tehdä piirakka ja kiisseli, mutta en vaan saa tartuttua siihen. Pitäisi olla joku, joka potkisi aloittamaan - toisaalta taas siitä voisi tulla tappelu.
Voi, kun voisi vaan mennä peitonalle piiloon ja tulla sieltä esiin vasta sitten, kun on valmis tulemaan ja kohtaamaan taas maailman.

Viikon päästä pitäisi lähteä ystäväni kanssa Korialle Neulomolaisten tapaamiseen. Toisaalta odotan innolla sitä, mutta toisaalta... Tätä tämä elämäni on - yhtä jahkaamista ja miettimistä, mikä fiilis mahtaa olla silloin, kun pitäisi jotain tehdä.
Loppukuusta on tarkoitus mennä miesystävän pomon mökille viettämään mökkipäivää eli saunomaan, uimaan, grillaamaan ja rentoutumaan. Miesystäväni pomo lupasi viedä sinne grillin ja jääkaapin, ettei tarvitse kylmäsäilyttää kylmälaukuissa kylmäkallejen kanssa. Toivottavasti sää suosii, että voi nauttia ulkonaolosta. Käsityö on pakko ottaa mukaan, vaikken ehtisi silmukkaakaan kutoa :)

Jaa-a. Kai menen tästä jurottamaan ja miettimään, mihin saisin tartuttua vai saanko mihinkään. Aurinkoista maanantai-iltaa ! ( ainakin meillä paistaa vielä aurinko)



torstai 26. toukokuuta 2016

Toukokuu alkaa lähestyä loppua. Tässä kuussa on tullut elämää mullistavia asioita, jotka hiljalleen alkavat asettua paikoilleen ja alan olla sinut niiden kanssa.
Tänään tuli kyllä ihan yllättäen hirveä ikävä... isää. Yleensä ikävöin äitiä, mutta nyt oli selkeästi ikävä isää, joka kuoli 1993 eli aikaa on mennyt 23 vuotta. Hui, miten isolta luvulta tuo vaikuttaa. Laskin oikein uudestaan ja pääsin samaan tulokseen. Äidinkin kuolemasta tulee joulun alla 10 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet? Mitä olen saanut niiden vuosien kuluessa aikaan? *tyhjentävä hymähdys*

Jotenkin sitä silloin parikymppisenä oli suuret suunnitelmat ja luja luotto siihen, että saa vakituisen työpaikan tai työpaikan yleensä, ja että elää normaalia elämää. Toisaalta, mikä on normaalia?
Silloin, kun oli sen ikäinen, että olisi siirtynyt työelämään, tuli 90 -luvun lama ja tämä minun ikäluokkani oli näitä, jotka tipahtivat tukitoimien ym. ulkopuolelle. Esimerkiksi tuli se, että alle 25-vuotiaat pyrittiin työllistämään ja mites kävi - me olimme täyttäneet 25v. Ja siitä se sitten alkoikin. Mitä olen jutellut omanikäisteni kanssa, on hyvin moni meistä elänyt samansuuntaisesti kuin allekirjoittanut; pätkätöitä ja työkkärin kursseja, jotka muka auttavat työllistymisessä. Hah! Nyt sitten olemme sen ikäisiä, ettei meitä oikein enää huolita mihinkään, kun olemme näin "vanhoja".
No, enää en stressaa asiasta niin paljon kuin aiemmin, mutta olisi se ollut ihan kiva, jos olisi ollut normaali elämä normaalein töissäkäynnein jne.

Mutta on jotain leveilyn aihettakin: kävin eilen heittämässä talviturkin. kieltämättä vesi oli kylmää. Toisaalta, tuon kylmemmäksi se ei voi enää kesäaikana mennä eli tästä voi vain olosuhteet parantua. Kävin oikein pari kertaa uimassa muutaman vedon, jotta voin sanoa todellakin uineeni :D

Eipä tässä kai tänään tämän ihmeempiä.
Huomenna pitäisi katsoa lankaa myyntiin sekä tehdä muutama vyyhti ja pitkästä aikaa kokeilla taas Kool Aidilla värjäämistä. Toisin sanoen, paljon pitäisi - eri asia, mitä saa aikaan.

Mutta nyt heipä hei tältä päivältä!

torstai 12. toukokuuta 2016

Aurinko paistaa ja tuulee eli ei ole ollut kovin lämmin päivä. Olisiko ollut jotain +15..tai sinnepäin.

Olen jotenkin jämähtänyt; en saa aloitettua mitään ja jos saankin, en saa vietyä sitä loppuun. Vasen olkapää on  kipeä ja oikea jalkaterä on ollut nyt kipeä 3 viikkoa. Varpaiden kipristäminen sattuu, samoin kävelyn se vaihe, missä varpaat taipuvat  ja jalkapöytä on ollut koko tämän kolme viikkoa turvoksissa. Pitäisiköhän mennä jo näyttämään sitä lääkärille....?
Mutta kun sekin maksaa yli 30e (arvauskeskusmaksu) Toisaalta, ei se näytä itsekseenkään parantuvan.

Pääsääntöisesti olen ollut kotona. Ei ole tuon jalan kanssa tehnyt mieli lähteä mihinkään, kun sen lisäksi, että astuminen tekee kipeää, ei meinaa mikään kenkä mahtua jalkaan tuon turvotuksen takia.
Eilen minut kyllä saatiin houkuteltua lähtemään kahville, mutta sainpahan samalla käytyä postissa.
Täytyy varmaan huomenna käydä postissa toivottamassa meidän ihanille postintädeille hyvää jatkoa - meidän postimme lakkaa ja siirtyy K-supermarkettiin. Ihan mälsää.

Yksi pysäyttävä tilanne oli se, että kuntoutustukeni loppui ja muuttui työkyvyttömyyseläkkeeksi. Aikamoinen paukku sekin. En uskonut olevani niin surkeassa jamassa, mutta jos minut ekan kerran nähnyt lääkäri näki "naamioni" alle ja tietoni luettuaan, tuli siihen tulokseen, että haki minulle työkyvyttömyyseläkettä kuntoutustuen sijaan, niin pakko se on uskoa. Jos tilanne kirkastuu, voi eläkkeen kuulemma laittaa lepäämään ja mennä töihin. Lisäksi eläkkeeni on niin pieni, että saisin tienata sievoisen summan ennen kuin se vaikuttaa eläkkeen suuruuteen.
Niin tai näin, tunnen itseni luuseriksi ja täysin epäkelvoksi tähän yhteiskuntaan. ( ainakin pari viimeistä päivää tuo tunne on ollut aika vahva )

Lupasin kaverille ottaa Party Lite -kutsut, että hän sai haluamansa seinähärpäkkeen. No, kutsut ovat tulevana maanantaina eikä minua huvittaisi yhtään. Pakko yrittää skarpata, että olen "oma hyväntuulinen itseni" ( hah! ) Itseni tuntien, saan sen onnistumaan.
Olin suunnitellut leipovani sinne mokkapaloja ja kaurakeksejä, mutta saas nähdä. Tässä törmätään siihen aloittamisen vaikeuteen. Onneksi voi aina hakea kaupasta pullat ym.

Taidan mennä laittamaan kylmäkääreen tuohon koipeeni, jos se vähän auttaisi särkyyn ja turvotukseen.

Heipä hei!







torstai 5. toukokuuta 2016

Se olisi Toukokuu

... ja aurinko paistaa. Lämmintä on n. +20 ja sininen taivas. Parvekkeella on niin lämmin, ettei siellä voi kauan olla. Melkein tekisi mieleni mennä heittämään talviturkki, mutta ehkä ei pidä kuitenkaan liioitella ;D

Käytiin tuossa viime viikolla miesystävän kanssa ajelemassa ja siitä muotoutui varsinainen luontoretki. Näimme matkalla kaksi Kanadan hanhea, kurkia, joutsenia ja töyhtöhyypän. En muistakaan, koska olen moisia nähnyt. ( joutsenia on kyllä osunut silmiin useastikin, mutta muita)

Muuten tässä on ollut aikamoisia muutoksia ja tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet hieman fiilikseen ja olemiseen.En nyt viitsi sen enempää tässä niistä vuodattaa, mutta osittain ovat olleet tosi isoja asioita.

Puikkoja olen yrittänyt heilutella, mutta nekin toimivat vaihtelevasti. Paljon olisi ideoita, mutta vain kaksi kättä eli ideavihko senkuin täyttyy. Ehkä jonain päivänä saan ne toteutettua ellei sitten tule parempia ideoita. Hih!

Naapurin vanhimo kysyi eilen, leikkaisinko hänen tukkansa ja heikkona hetkenäni menin lupaamaan. Tänään hän sitten kävi meillä parturoitavana. On se jotenkin jännempää kuin miesystäväni hiustenleikkuu.

Nyt tämä tyttö menee viettämään siestaa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pakko oli vielä tulla illalla hehkuttamaan, kuinka Ukkokulta yllätti viemällä kahville ja jäätelölle Vääksyn kanavalle. Kotimatkalla vielä syötiin ulkona. Aivan ihana ilta <3
Jos nyt yrittäisi niitä puikkoja käteen ;)



perjantai 22. huhtikuuta 2016

Tämä on ihan uskomatonta, kuinka nopeasti (?) päivät ovat taas menneet.(Lue : Taas on mennyt piiitkä aika jolloin en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tänne) Olen ilmeisesti toivoton tapaus.

Tämä viikko on ollut varsinainen matkustusviikko; maanantaina kävin ystäväni kanssa Lahdessa asioilla ja hoidettuamme ne, suuntasimme satamaan kahville ihanan pieneen ja kodikkaaseen kahvilaan. Ne sen kahvilan juustosarvet vievät kielen mennessään. Sellainen on pakko ottaa, kun sinne menee.
Tiistai meni oikeastaan läpi käsien - mitään en saanut aikaan, vaikka piti katsella lankoja taas tyrkylle.

Keskiviikkona lähdettiin ystäväni kanssa Porvooseen retkelle. Toisin sanoen aloitimme retken Brunbergin makeistehtaalta, mistä suuntasimme Vanhaan Kaupunkiin Café Helmiin kahville. Kyseinen kahvila sijaitsee 1700 -luvulla rakennetussa talossa ja on aivan ihana paikka ihanine herkkuineen. Se on ihan pakko käydä -paikka, kun menee Porvooseen (nyt kyllä lähdettiin vartavasten sinne, kaikki muut paikat olivat siinä sivussa -paikkoja) Ja koska olimme kerran TeeTeen kaupan vieressä, niin pitihän sielläkin käydä. (ja molemmille tarttui lankaa mukaan. Vähän.) Ihastelin yhtä lankaa siellä, mut en raaskinnut ostaa sitä. Ystäväni oli niin ihana, että hän osti sen minulle. Iso kiitos. Kohta se pääsee puikoille :)

Torstain olin päättänyt levätä kaikessa rauhassa alkuviikon rientojen jälkeen ja katsoa iltapäivällä niitä lankoja, mutta ei suunnitelma toiminut. Kaveri soitti ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan hakemaan Nokialta kirjahyllyä. Hetken mietin, koska torstai on myös saunapäivä, mutta päätin lähteä. Iltapäivällä lähdettiin ja kotona olin kuta kuinkin tasan klo 22.
Asuessani kotona Pirkanmaalla Tampere ja Nokia olivat ihan siinä vieressä, mutta täältä katsoen matka on aikas pitkä eli ei ihme, että siinä iltapäivä ja ilta menikin. Toisaalta on hyvä joskus mennä kodin ulkopuolellekin.

Totuuden nimessä täytyy kuitenkin sanoa, että tämän viikon reissaamiset ovat ottaneet koville. Nukahtaminen on ollut vaikeaa, vaikka tuntuu, että voisin nukahtaa pystyyn ja vastaavasti aamulla herääminen on vaikeaa. Onko se ihme, kun yöt ovat pätkittäisiä.  Viime yöksi otin nukkutabun, jolla sain yhtenäisen unen vaikka se ei huisin pitkä ollutkaan.

Puikkoja olen pikkuisen saanut heiluteltua ja jotain valmistakin. Olen aina ollut sellainen, että teen yhden työn valmiiksi ennen seuraavan aloittamista, mutta nyt aloitettuja töitä on enemmän kuin laki sallii. Jostain syystä en saa aloitettuja juttuja vietyä loppuun.
Ystäväni ja hänen perheelleen tulevat sukat olen saanut melkein tikutettua - yksi pari puuttuu enää.
Kiukuttaa vaan itseäni nuo keskeneräiset työt ihan hirveästi.

Laitan tähän valmistuneista kuvat. Lisää tulee, kunhan saan taas jotain valmiiksi.



Niina Laitisen Soulmates -sukat

Ystäväni Silver Soft -sukat

Raitasukat miehelle ( yksinään tuo kirjava lanka oli niin YÖK, että rauhoitin sitä mustalla )

Onion nokkoskuitulankasukat. Kyseinen lanka uusi tuttavuus eli seuraan mielenkiinnolla, miten se käyttäytyy käytössä ja pesussa

Lisää raitasukkia, joissa kirjavaa lankaa rauhoitettu yksivärisellä

Lasten sukat koko 22/23 siver softista

Lisää raitasukkia, joissa kirjavaa lankaa rauhoitettu yksivärisellä

torstai 31. maaliskuuta 2016

Ei voi olla totta? Enkö muka ole kirjoittanut koko maaliskuun aikana mitään?? No, toisaalta se on ihan ymmärrettävää - tämä on ollut vaikea kuukausi. Mieliala on vaihdellut; välillä on meno päällä ja saa kaikkea aikaan, mutta välillä taas pelkkä sängystä nouseminen tuottaa ongelmia. Tällainen ei ole kivaa.
Kaikki oikeastaan vielä kärjistyi tänään viimeisen päivän kunniaksi eli hoitaja, jonka luona olen käynyt, lähtee toukokuun alussa pois. Jippii...?!?!  Mitäs vielä keksittäisiin tähän samaan riemuun... Toisin sanoen, hoitosuhteeni loppunee siihen. Sitten ei kai auta kuin pärjätä omillaan, ellei tule jotain vaihtoehtoista juttua. Oikeastaan tuo tieto jotensakin kruunasi tämän kuukauden veemäisyyden. (Ihan kuin en muutenkin inhoaisi kevättä)

Pääsiäisenä oli onneksi iloisiakin tapahtumia. Miesystäväni vei minut ajelulle kolmena päivänä eli tehtiin kotiseutu tutuksi ajeluita sen puitteissa, että käytiin milloin missäkin kahvilla. Kaiken lisäksi hän vei minut yhtenä päivänä oikein ulos syömään. ( enkä tarkoita, että olisi syöty grillimakkarat ulkona seisten vaan käytiin ihan oikeasti syömässä) Huomaavainen liike eli kyllä minun kelpasi :)

Ystävättäreni on käynyt käynyt kahvilla useampaankin kertaan ja eilen hän värjäsi hiukseni. Taas näytän omalta itseltäni. Järkytyin kyllä hieman, kun totesimme, että minulta löytyy harmaita hiuksia. Niin no, äitikin alkoi harmaantua suht aikaisin eli se taitaa olla geeneissä. Onneksi hiusvärit on keksitty. ;)

Miesystäväni on luvannut etsiä kesärenkaat autooni, sillä nyt on pakko hankkia uudet. Autossani on edelleen alkuperäiset kesärenkaat ja auto täyttää tänä vuonna 13v. Johan renkaiden kumi alkaa olla niin kovaa, että saattavat puhjeta koska vaan. Hänen täytyisi hiljalleen paneutua niihin renkaisiin, sillä kelit näyttävät siltä, että kesäpyörät voi vaihtaa koska vaan.

Jotain pientä olen saanut kudottuakin, mutta keskittyminen ei oikein ole riittänyt pitkäaikaiseen kutomiseen. Se on ollut lähinnä silmukka silloin - toinen tällöin  -tyylistä. Täytyisi kyllä ryhdistäytyä ja yrittää saada jotain tehtyä. Hartiajumiin en voi enää vedota, kun olen käynyt hierotuttamassa hartioitani saamallani joululahjalla. ( Kiitos S ) Nyt se on korvien välistä kiinni ja ihan pikkuisen olkapäästä.
Täytyy seuraavaan bloggaukseen laittaa kuvia mukaan niistä, mitä olen saanut aikaan.

Eipä tässä kai muuta.... Yritän kirjoitella vähän useammin tänne, ettei tulisi kuukauden taukoja. Toivottavasti te, ihanat lukijani, maltatte käydä kurkkimassa, onko tullut uusia tekstejä, vaikka taukojakin on.

Aurinkoa loppuviikkoon teille kaikille!



maanantai 29. helmikuuta 2016

Aurinkoinen tervehdys

Pitkästä aikaa aurinko on kiivennyt taivaalle. Itse asiassa on ihan kevättalven päivä - aurinko paistaa ja häikäisee valkoiselta hangelta. Pakotin itseni viemään muutaman paketin ja olisi ehdottomasti olla aurinkolasit eli afamöllöttimet mukana. Minua nimittäin häiritsee näkökenttään tuleva auton aurinkolippa.

Viikonloppuna kutominen jäi vähiin ellei suorastaan väliin. Lauantai meni taas lankoja pyörittäessä ja eilen sain vihdoin tehtyä koneesta varmuuskopion, minkä jälkeen aloin asentaa uutta läppäriäni. Onneksi se sujiu ilman isompia ongelmia ja onneksi oli ATK-guru tekstarin päässä :)
Kun kone sitten oli iskussa, ei millään malttanut poistua koneelta, vaan piti tutustua WIN 10:een. Alkukokemuksen jälkeen tämä tuntuu sekavalta, mutta kaverini sanoi, että tähän tottuu äkkiä. Sitä odotellessa.

Tänään olisi kyllä saatava taas puikotkin käteen - ei muuten tule mistään mitään... Ja kohta tulee varmaan jo vieroitusoireitakin kutomisesta, kun on tottunut päivittäin kutomaan. Toisin sanoen, ei tule tähän postaukseen kuvia käsitöistä eikä muitakaan kuvia.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Että osaa kiukuttaa

Liukastuin eilen tuossa pihakäytävällä ja nyt on jalka polvesta nilkkaan mustana. Onneksi jalka ei murtunut tai tapahtunut muuta vakavampaa.
Riitelen nyt kaupungin kanssa siitä, miksi käytävää ei ole talon edessä aurattu siis kolattu. Isännöitsijä väittää, että kyseessä on epävirallinen polku, mutta eikös se ole aika virallinen, jos kyseisellä käytävällä on betonilaatat koko matkalla ja se on merkitty viralliseen pohjakuvaan tontista..?

Kiukuttaa aika lujaa, koska jalkaa särkee, mutta onneksi Burana on keksitty. Ei vaan houkuttele mennä klenkkaamaan noita portaita, mutta pakko se on, kun olen varannut täksi päiväksi kuivaushuoneen.

Rakas Ystäväni poikkesi aamukahvilla... tai ehkä paremminkin brunssikahvilla. Suunniteltiin, että mennään perjantaina taas käymään Fazerin tehtaanmyymälässä. Että se on ihana ja edullinen paikka; tuli ekalla kerralla tunne, ettei osaa ostaa mitään siitä paljoudesta.  Jospa tällä seuraavalla kerralla olisi helpompaa ;)

Samalla reissulla poiketaan varmaan ostamassa mulle uusi läppäri. Tämä mun rakas vanhukseni alkaa sanoa työsopimusta irti. Täytyy tehdä varmuuskopio ja viikonloppuna asennella se uusi kone toimintakuntoon. En aio tätä konetta hävittää vaan saa jäädä pahanpäivän varalle odottamaan. Mietityttää vaan, osaanko enää asentaa ja tehdä kaikki jutut, mutta ehkä ne sieltä takaraivosta tulevat aktiiviseksi.

Olen ollut saamaton, enkä ole saanut laitettua kuvia valmiista töistä pitkään aikaan eli tässä useampi kerralla:

Kahden ylimmäisen kuvan sukat on tehty Lidlin Anika -langasta puikoilla 2,25mm.



Tässä lähikuva hiljattain oppimastani ristiinvahvennetusta kantapäästä. Mielestäni tulee niin kaunis, että voisin kutoa vaikka koko sukat tai puseron tuohon tyyliin :)
 
 Kahdessa alimmaisessa kuvassa on Cewec Silver Softista tehdyt koon 39/40 sukat 18cm varrella. Yksi sukkapari vein 82g lankaa. Puikot 2,5mm.


Tuli tässä ykskaks yllättäen mieleeni, että JaVa on vielä pahasti kesken. Täytyykin paneutua siihen taas vaihteeksi. Tempaus jää kyllä kesken, koska en varmasti ehdi/pysty kutomaan sitä villapaitaa niin kauan kuin tuo olkapääni oireilee näin.

Jaha...Pesukone lopetti eli täytyy lähteä viemään pyykkejä. Palataan taas ja mukavaa keskiviikkoa! (onhan tänään keskiviikko....)