torstai 2. toukokuuta 2019

Takatalvi

Tai ainakin pirskatin kylmä! Ei kiva 😠

                                   Kuvahaun tulos haulle nissan almera n16


Ja jotta kaikki olisi täydellistä, reistaa mun auto taas vaihteeksi. Silloin alkutalvesta käytin auton huollossa,kun se ei aina halunnut lähteä käyntiin. Sinne vedettiin uusi johtosarja,minkä jälkeen auto toimi moitteettomasti. Nyt, kun olin taas tottunut luottamaan, että se lähtee käyntiin, niin eikös mitä. Ukkokulta vaihtoi renkaat eli ajoi auton tallista ulos ja takaisin talliin. Meidän piti vielä illalla lähteä käymään kaupassa...EIKÄ auto KÄYNNISTYNYT! Multa pääsi monta valikoitua rumaa sanaa. No, Ukkokulta laittoi akn lataukseen ja oltiin sitä mieltä, että kyllä se siitä. Eilen illalla Ukkokulta kävi kokeilemassa - huonolla menestyksellä. Mua alkoi ketuttaa aika lujaa. (lievä ilmaisu )
Ukkokulta tutkii viikonloppuna,pystyykö hän korjaamaan sen vai täytyykö viedä merkkikorjaamolle. Jos täytyy,niin se on taas 300-500e että heilahtaa. Eikä ihan oikeasti olisi rahaa tuollaiseen,kun muutenkin ollaan tiukilla sen tulevan kodin rempan takia. Toivottavasti vika olisi virranjakajassa yms. Sen korjaaminen ei tulisi niin kalliiksi,kun sen pystyy tekemään itse ( siis Kultsi pystyy, en minä) Se on vaan niin syvältä, että jo vuonna 2003 autot olivat niin tietokonepohjaisia, ettei niille pysty ihan mahdottomia tekemään ilman hienoja koneita. Voitte uskoa, että mua ketutti - ja ketuttaa - aika lujaa.
                           
                                     
                                      Kuvahaun tulos haulle läppäri

Ja jotta päivä olisi täydellinen, niin seuraavaksi mun läppäri sekosi ihan itsekseen.
 Se oli ihan kunnossa,kun päivällä suljin sen, mutta illalla se ei suostunut antaa mun kirjautua. Herjasi vain, että käyttäjätili poistettu. Menetin malttini eikä siinä mielentilassa mikään tietenkään suju. Onneksi Ukkokullan työkaveri on ATK-guru ja asuu viereisessä talossa eli ei kun varovainen soitto 21.30. Onneksi guru oli hereillä ja lupasi tulla katsomaan,missä mättää. Hänkään ei tiennyt ihan varmaksi, mitä hän teki, mutta hän sai koneen toimimaan. Samalla hän katsoi muutenkin kaikki ajan tasalle ja poisti turhia. Mä olen unohtanut reilussa 20 vuodessa melkein kaiken oppimani; ja varmaan mun "tietoni" ovat jo vanhentuneetkin. 


Aloitin ne Caritan Helmisukat. Tutustuin niihin Facen Voihan villasukka -ryhmässä. Alkuun epäilin, että taitavat olla vaikeat tehdä,mutta ei. Kun saa juonen päästä kiinni, loppu menee helposti. Mä sanoin ennen aloittamista, että jos onnistun,niin saatan koukuttua niiden tekemiseen. Olin oikeassa. Niitä on aivan ihana tehdä. Onneksi tilasin paljon helmiä - niistä ei ainakaan ole sukkien teko kiinni ......  ja onhan tuota lankaakin tuolla....

                                         Kuvahaun tulos haulle bohemian rhapsody elokuva

Katselin viikonloppuna kanavilta sen Bohemian Rhapsody -leffan.
( Bohemian Rhapsody on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut elämäkertaelokuva brittiläisestä rockyhtyeestä Queenistä ja erityisesti sen solistista Freddie Mercurystä. Elokuvan on ohjannut Bryan Singer ja käsikirjoittanut Anthony McCarten" )
 Tykkäsin. Se Freddie Mercuryn esittäjä oli todella opetellut roolinsa.  Kaikki liikkeet ja ilmeet olivat niin oikean oloisia, että välillä meinasi unohtua, ettei se ole Freddie itse. Ei ihme, että hän sai  roolistaan Oscarin. 
Vaikka tiesin, miten Freddien elämä loppuu, tuli itku. Mä aina eläydyn niin hirveästi elokuviin ja sarjoihin...
                                         Kuvahaun tulos haulle juice elokuva




















Seuraavaksi tekisi mieleni katsoa kanavilta se Juice -elokuva. Se maksaa 5e, mutta on se halvempi mennä leffaan. Ei tule lähdettyä,kun tässä kylässä ei ole leffateatteria. 

Jaaha...Enköhän mä olen nyt turissut tarpeeksi eli aika siirtyä kutomoon (= sohvannurkkaan)

Mukavaa viikonloppua kaikille ja toivotaan, että keli lämpenee!


maanantai 29. huhtikuuta 2019

Heipähei!



Alkaa olla Huhtikuu lopuillaan. Tuntuu, että tämä kuukausi on mennyt jotenkin kuin unessa ohi; olen meinaan nukkunut luvattoman paljon. Etenkin silloin uni on maistunut hyvin,kun tuota kättä ei ole särkenyt. Onneksi se piikki helpotti tosi paljon - aion silti käydä ottamassa vielä toisen parin viikon päästä.

Kevät pääsi yllättämään. Yön aikana tuli hiirenkorvat koivuihin ja nyt yön aikana lehdet ovat kasvaneet jo aika isoiksi. Viikonloppuna huomasin, että valkovuokotkin ovat alkaneet kukkia. Muistan lapsuudestani keväitä, jolloin en saanut vietyä äidille äitienpäivänä valkovuokkoja,joita aina vein. On kevät aikaisessa tänä vuonna. Toivottavasti ei tulisi takapakkia.

Ystis kävi eilen värjäämässä mun hiukset - ja taas näytän omalta itseltäni. Äiti alkoi harmaantua jo pian 30v ylitettyään. Mä en olis harmaa,vaan punaiset hiukseni olisivat maantien väriset. Pakko värjätä - en halua luopua "porkkanavärisistä" hiuksistani.

Aloitin viikonloppuna niitä Niina Laitisen Äitienpäiväsukkia, mutta päädyin purkamaan. Mulla ei ole nyt inspistä keskittyä palmikkosukkiin, joissa joutuu joka kerros vääntään ja kääntään palmikkoja moneen kertaan. Ehkä sitten joskus,kun on enemmän puhtia.
Päädyin yrittämään Carita Eskolinin Helmisukkia, joihin on ohje Facen villasukka ryhmässä. Onneksi joku oli laittanut linkin you tubessa olevaan ohjevideoon - helpottaa paljon, kun luetun lisäksi näkee, miten se tehdään.


Nyt,kun Ystis aloitti sen kurssin, kärjistyy se, kuinka yksin mä loppujen lopuksi olen. Jos ei Ukkokultaa olisi, ei varmaan olisi minuakaan ollut enää vuosiin. Ennen Ukkokultaan tutustumista, olimme suunnilleen kahdestaan exän kanssa täällä. (olemme molemmat ulkopaikkakuntalaisia) Eron jälkeen exä meni uudestaan naimisiin ja lopulta muutti pois täältä. Oikeastaan vasta meidän eron jälkeen aloimme pitää enemmän yhteyttä Ystiksen kanssa. Näin jälkeenpäin näen itsekin sen, että exä osoitti käytöksellään, ettei Ystis ollut tervetullut meille. Niinpä Ystis kävi silloin,kun exä oli töissä ja kun Ystis meni kyläkauppaan töihin, notkuin mä siellä sen ajan,kun exä oli töissä. Ystis yritti moneen kertaan sanoa, että exä on narsisti, mutta mä olin niin rakastunut rakkauteen, etten suostunut näkemään / myöntämään sitä. Vasta vuosia eron jälkeen suostuin myöntämään sen ja näkemään kaikki ne kohdat,mistä olisi pitänyt huomata se. Ja muutenkin - en tiedä,oliko meidän loppujen lopuksi mitään järkeä mennä naimisiin. Viikon päästä häistä,exä oli lähdössä maalle hoitamaan isäänsä eikä edes kysynyt mua mukaan. Esitin samana kesänä kysymyksen hänelle,että missä kohtaa mä olen tärkeysjärjestyksessä, kun selvästi hänen vanhempansa olivat paljon tärkeämmät kuin vasta vihitty vaimo. Ikinä en tainnut olla sijalla yksi. Olimme n.10 vuotta naimisissa ja käteen jäi oikeastaan yksi tapahtuma,mistä mä olen ylpeä hänen käytöksessään mua kohtaan: se oli silloin,kun äidillä todettiin syöpä ja reilun vuoden päästä sen uusiutuminen ja lopulta äidin nukkuminen pois. Silloin, yllättäen, exä oli se, joka oli vahvempi ja ihan oikeasti läsnä mua varten. Niin kuin Ystis sanoi, on se hyvä, että edes yhdestä asiasta voin olla ylpeä exän kohdalla.
Eron se olisi voinut hoitaa paremmin. Ensinnäkin ajankohta: olin kuukautta aikaisemmin päässyt sairaalasta,kun meinasin kuolla aivokalvontulehdukseen ja samanaikaiseen verenmyrkytykseen. Toisekseen, lähdin ihan normi tilanteessa käymään kaupassa ja samalla moikkaamaan Ystistä. Sieltä meni päälääkärille ja juuri kun olin päässyt sinne, exä soittaa ja ilmoittaa, että voin puhua samalla meidän erostamme. Se kaihertaa edelleen, ettei hänellä ollut kanttia sanoa sitä naamatusten vaan hän hoiti asian puhelimessa. Pahempaa olisi ollut vain se, että olisi saanut tekstarilla tiedon. 
Niin kauan kuin exä asui täällä, nähtiin jokusen kerran,mutta hänen muutettuaan perheineen pois, jäi yhteydenpitokin. Alkuun onniteltiin synttäreinä ja toivotettiin jouluja, mut nyt sekin on jäänyt. Ei niin, että niitä kaipaisinkaan.

Nyt mulla on ihana Ukkokulta, joka pitää kuin kukkaa kämmenellä, on herttainen,kiltti,huomaavainen,huumorintajuinen, aikaansaapa ja ennen kaikkea, hän on läsnä ja saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Ystiskin on sanonut, että meille on kiva tulla, kun Ukkokulta kotona ollessaan tulee juttelemaan ja juomaan kahvia (exä vetäytyi aina pois tilanteesta ja sai mulle tunteen, että tein jotain väärin, kun Ystis tuli käymään)
Mun Ukkokultani on vain niin ihqu ja rakas. Molemmat sanomme päivittäin rakastavamme toisiamme - toistetaan päivittäin siltä varalta, että toinen on unohtanut sen 💕💕💕

Mikäköhän mut nyt laittoi pohtimaan tuollaisia? Mene ja tiedä, mutta eipä sillä suurempaa väliä kai ole. Pääasia, että nyt on ihana miesystävä,jonka kanssa on hyvä olla.

Jos välillä jotain käsitöistäkin. Sain tässä viikonloppuna valmiiksi kaverin äidille violetit Anelmaiset. Eihän ne niin pirtsakat ole kuin ne vihreät, mut ihan nätit nämäkin.


Nyt on yksillä puikoilla perussukat Adlibriksen Socki -langasta Ukkokullan työkaverille joululahjaksi. Koko on 48 eli hetken aikaa saa tikuttaa. Toisilla puikoilla on perussukat Ystikselle. En ole aikoihin kutonut 2.5mm puikoilla, joten tuntuu, ettei työ etene ollenkaan,kun kutoo parsinneuloilla. Kolmansilla puikoilla on ne Caritan Helmisukat. Pakko myöntää, että ne ohuimmat sukat ovat tuota...hmmm...odottamassa vuoroaan. Sitä en tiedä,koska se vuoro tulee 😉


Kai mun täytyy mennä jatkamaan kutomista. Ainakaan mä en ole saanut puikkoja toimimaan automaattisesti, vaikka kuinka olen näyttänyt,mitä pitäisi tehdä. Ei pitäisi olla niin vaikeaa 😂

Aurinkoista viikkoa tasapuolisesti ja jos en huomenna tule kirjoittaneeksi mitään, niin Hauskaa Vappua!
Ps. Anteeksi tämä vuodatus päivitys :(


Kuvahaun tulos haulle vappupallo



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Kevät keikkuen tulepi..

Eilen katselin, että pihakoivuihin on tullut hiirenkorvia. Täytyy se kai myöntää, että kesä lähenee. Sekin, että laitoin ponnarin, viittaa kesän lähestymiseen. Mun on pakko pitää ponnaria kesäisin, koska muuten läkähtyisin tämän hiuspehkoni alla.

Eilen meinasi olla vaikea päivä. Yritin ties kuinka monta kertaa herätä / nousta, mutta vasta kahden maissa onnistuin siinä.  Ei vaan mikään motivoinut heräämään; ajatus siitä, että pitäisi tehdä ruokaa, tökki todella lujaa. Ja kun olin vielä edellispäivänä luvannut Ukkokullalle, että paistan lättyjä jälkkäriksi. 
Tässä tuli taas todistettua se, etten mä tykkää keväästä yhtään,kun alkaa olla valoisaa suurimman osan päivästä. Kesä menee sillä verukkeella, että pääsee uimaan ja on toivo siitä, että päivät alkavat taas lyhentyä - siis valoisa aika. Myönnän, olen vähän tällainen Mörri-Möykky.
Päivällä ei edes kutominen houkutellut heräämään, mutta onneksi sain illalla vähän heiluteltua puikkoja.

Oikeastaan eilisen päivän pelasti kaksi asiaa: Ystis tuli kurssin jälkeen käymään kahvilla ja Ukkokulta ilahtui lätyistä ja söi ruokaakin hyvällä ruokahalulla. Sellaiselle on mukava tehdäkin ruokaa, jolle maistuu ja joka ei ole ennakkoluuloinen eri ruokia kohtaan ( ei ainakaan kovin ennakkoluuloinen) Tiedä sitten, onko vaikuttanut se, että olen sanonut "Maista ainakin, ei ole pakko syödä". Tuolla konstilla mulle opetettiin eri ruokien syömistä pienenä.

Tänään nousin jo klo 8, mutta nyt pari tuntia myöhemmin, tuntuu siltä, ettei tirsat olisi yhtään pahitteeksi. Pakko yrittää saada taas jonkinlainen rytmi tähän elämään. Pelkäsin eilen, että kun nukuin puolipäivää, en yöllä saa nukuttua. Hyvin nukutti. Onkohan mulla ehtymätön univarasto...

Jos keittäisi toisen kupin kahvia ja yrittäisi sitten vähän kutoa.

Mulla olisi hirveä hinku tehdä - siis opetella ja tehdä - peitto Color pooling -menetelmällä. Osaisinkohan mä? Täytyisi vaan ostaa langat siihen - mulla ei ole mitään niin paljon, että saisin sellaisen tehtyä. Suunnitelmissa olisi siis melkein parisänkyyn peitoksi riittävä, mutta voipi olla, että tulee vain torkkupeitto - jos nyt ikinä saan sitä tehtyä.


Kuvahaun tulos haulle color pooling



Saatan palata vielä kirjoittelemaan tänään, mutta nyt ei oikein irtoa enempää tällä istunnolla.
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

maanantai 22. huhtikuuta 2019


 Vielä ehdin toivottaa Hauskaa Pääsiäistä! 



Kuvahaun tulos haulle pääsiäinen


Olen jotenkin ollut..hmmm...lamaantunut. Olen kyllä pakottanut itseni kutomaan sen verran, mitä käsi antaa myöten, mutta muuten tekisi mieleni vain nukkua tai jurottaa. Onneksi Ystis on käynyt kahvilla eli on tullut vaihtelua päivään.
Toki  voisin itsekin käydä jossain, mutta nyt on pieni  hankaluus... En saa tuon käteni kanssa rintsikoita itse kiinn ( en takana enkä edessä ja sitten pyörittämällä taakse ) eli täytyisi aamulla tietää lähteekö jonnekin vai ei, jolloin Ukkokulta voisi vyöttää liiveihin. Toinen ongelma on se, että olkain painaa just pahalle kohtaa siinä oikeassa olkapäässä. Saas nähdä,miten mökkihöpero musta tulee, kun meidän kahvihetket Ystiksen kanssa ovat toistaiseksi ohi;hänellä alkaa työkkärin kurssi huomenna.

Soitin tuossa ennen Pääsiäistä niistä röntgenkuvista; ranne on kunnossa, mutta olkapäässä on pitkälle edennyt nivelrikko. Sitä mä just toivoinkin.... Ei naurattanut yhtään. Hiljaa mielessäni pelkäsin tuota diagnoosia, mutta toivoin viimeiseen asti sen olevan vain joku lihastulehdus tms. No, aina ei voi voittaa.

Saan sentään pari sukkakuvaa tähän. Tuntuu, että valmistuu hitaasti, kun teen joko pitkävartisia tai sitten muuten isoja sukkia, kuten kokoja 46-48.



Kaverille Anelmaiset 7 veikasta

                                       

Ukkokullan työkaverille, koko 46







perjantai 12. huhtikuuta 2019

Että osasi eilen keljuttaa, kun tää hukkasi mun pitkän tekstini. Mitä siitä opimme? Kopioi kirjoittamasi teksti aina välillä tekstinkäsittelyohjelmaan, niin saat ainakin sieltä sitten kopioitua tekstin tänne, jos käy hullusti.  Kiukutti meinaan tosi paljon eilen.

Osasyy saattoi olla se, että mulla on särkenyt oikeaa kättä yli 1.5kk. En tiedä, mistä se on ottanut itseensä, mutta kipeä se on ollut.  (onneksi olen vasuri 😀 ) Siinä on neljä kipupistettä; yksi olkapään etupuolella, yksi hauiksen yläosassa, yksi kyynärtaipeessa ja yksi ranteessa. Se hauiksen kipu säteilee pahimmillaan sormiin. Ei kiva. Nukkumaan meno on painajaismaista, kun ei millään meinaa löytää edes siedettävää asentoa.
Sinnittelin 1,5 kk , mutta viime viikolla annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin.
Eilen sitten kävin lekurissa. Ensin epäili lihastulehdusta, mutta sitten muutti mieltään,kun totesi olkanivelen klonksuvan kättä liikuttaessa. Hän oli niin vakuuttava, että annoin laittaa kortisonia olkapäähän. Vastaanotolta menin röntgeniin, missä kuvattiin se olkapää ja ranne. (ranteessa kananmunan kokoinen mötti) Ens viikon torstaina kuulen, mitä kuvissa oli vai oliko mitään. Sitten hän määräsi tosi vahvaa särkylääkettä, jota suositteli otettavaksi vain yötä vasten ja sinnitellä muuten 800mg Buranalla.
Toivottavasti tuo kortisoni auttaisi - alkaa pää seota jo tämän säryn takia.

Tässä päivänä eräänä ajattelin, miten vähän mulla on sukulaisia, joiden kanssa pidetään yhteyttä. He ovat kaikki äidin puolelta, paitsi pikkuserkku, mutta hänet lasketaan äidin puoleiseen sukuun, koska on niin erilainen kuin muut isän puoleiset sukulaiset. Isän puolen suku lakkasi pitämästä yhteyttä 1993 jälkeen, jolloin isä kuoli. Tai no, isä veli ja tyttärensä pitävät harvakseltaan yhteyttä, mutta muut ei. Yritimme äidin kanssa alussa pitää yhteyttä, mutta koska se oli niin yksipuoleista, annettiin asian olla.
Äidin puolelta meitä on eno, äidin sisko ja enon vanhin tytär (asuvat kaikki Koskissa) Eniten pikkuserkkuni jälkeen, pidetään enon tyttären kanssa yhteyttä, sitten enon vaimokkeen kanssa. Tätini ei oikeastaan pidä mitään yhteyttä oma-aloitteisesti ja silloinkin kun soitan, on hänellä jotain kesken tai on lähdössä jonnekin. Miten tuon voi tulkita kuin ettei hän halua pitää yhteyttä. Eikä hän vastaa viesteihin - ei Facessa eikä tekstareihin.
Varmaan sen takia täällä oleva Ystikseni ja pari kaveria sekä ystävä Koskissa, ovat tärkeääkin tärkeämpiä mulle. Koskissa oleva ystäväni Seppo, on ollut vuodesta 1987 mulle kuin isoveli. Välillä on otettu yhteen melkein verissäpäin, pidetty mykkäkoulua ym. mutta aina sopu löytyy ja kaikki unohdetaan. Meillä on Sepon kanssa vielä yhteistä se, että olemme syntyneet samana päivänä, paitsi että Seppo on 3 vuotta vanhempi. Hän on tosi tärkeä ihminen mulle.
Ja ehdottomasti tärkein  ihminen on rakas Ukkokultani, jonka kanssa on seurusteltu 8 vuotta. Niin ne vuodet vierii. Vuoden päästä on seurusteltu yhtä kauan kuin olin naimisissa exän kanssa.

Ei maar, kai mä menen kokeilemaan, josko pystyisi kutomaan.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

ps. Tämä kuva unohtui eilisestä kuvakavalkaadista. Mun mielestä tuli nätimpi, kun oli tummempi pohjalanka



keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Uusi ennätys !!!

Huomasin tuossa, etten ole kirjoittanut sitten tammikuun mitään. Höh! Tässä nähtiin hyvä päätökseni kirjoittaa tänä vuonna viime vuotta säännöllisemmin.

Tää ei ole todellista!!! Bloggeri hukkasi mun piiiiiiitkän kirjoittamani tekstin !!! 
Oli ihan hyvä postaus,vaikka itse sanonkin. Tänään en jaksa enää kirjoittaa sitä uusiksi, joten taitaa olla menneen talven lumia.

Kirjoitan huomenna lisää,kunhan tulen lekurista. Oikeaa kättä särkenyt 1,5kk ja viikko sitten annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin. Tuo jatkuva särky alkaa koetella hermoja.

Laitan kuitenkin muutaman käsityökuvan tähän.










maanantai 28. tammikuuta 2019

Alkaisi tuo lumi jo riittää

Meillä on reilu 50cm lunta ja lisää on luvattu. Foreca uhkailee, että seuraavan 1.5 vuorokauden aikana tulee 15-20cm lunta. Ei yhtään kiva. Ukkokulta sai naarattua itselleen jostain nuhan ja yskän eli ei ihan täydessä iskussa. Tuo lumen sataminen kun tarkoittaa yölähtöjä. YIT:n alueille raja on 3cm ja muille 4cm. Nyt jo höytyilee harvakseltaan eli isompaa sadetta odotellessa.

Mietin eilen, mikä olisi vaivaton ruoka. Päädyin ottamaan pakkasesta naudan palapaistia ja possun kassler palan ja  tein niistä karjalanpaistin uuniin. Vaivatonta ja hyvää. Onneksi on osunut joskus alemyynteihin oikeaan aikaan :)

Kirjoittelin eilen pitkästä aikaa ystäväni kanssa. Oli mukava kuulla M kuulumisia. Ei auttaisi pitää näin pitkiä taukoja, kun nuo  ovat niin kätsyjä näin älypuhelinten aikaan.
Annoin hänelle vinkin, mennä katsomaan edullisia lankoja Neuleunelmien sivuille. Taas yksi lankakauppa meinaa lopettaa :( Sääli, siellä oli aina aivan ihania lankoja.

Lupasin eilen kutoa Ukkokullalle nallepipoon sopivat tumput seuraaviin lumisateisiin mennessä. Toisin sanoen, pitäisi olla kutomassa eikä istua tietokoneella. Hups!

Soitin äsken tädilleni, josta ei ole kuulunut mitään ties kuinka pitkään aikaan. Se olen aina minä, jonka pitää soittaa.Nytkään hän ei selvästi halunnut puhua mun kanssa, koska moikkaamisen jälkeen hän kysy tylysti "oliko jotain erityistä?" Vastasin soittaneeni kysyäkseni,mitä kuluu. Vastaus oli "kiitos hyvää" ja sitten puhelu lopetettiinkin. Tuntui tosi kurjalta... Meitä on äidin puolelta enää eno, em. täti ja enon vanhin tytär eli serkku. Eipä meitä kysytä koskaan poikkeamaan tädilläni, kun käydään ne 2 kertaa vuodessa Koskissa. Serkulla ja enolla käynti ovat ihan itsestääselvyyksiä. No, ehkä mä uskon nyt, enkä edes yritä pitää yhteyttä. Selvästikään hän (tätini) ei halua olla tekemisissä.
Voi kun äiti eläisi vielä..!

Ei maar, kai mun täytyy mennä kutomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa!




keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Alkaisi jo riittää

...vähän kaikki. Tunnen olevani koko ajan hieman ärtynyt. Mitään varsinaista syytä ei ärtymykseen ole, mutta kai se kuuluu tähän taudinkuvaan ( ainakin hoitajan mukaan kuuluu) Tällä haavaa en haluaisi tehdä muuta kuin nukkua. Tunnen olevani jatkuvasti väsynyt. Kutominenkaan ei tunnu yhtään rentouttavalta, vaan lähinnä se on "pakko" tikuttamista - mutta tekemättäkään en osaa olla. Noidankehä vai sanoisinko, että piiri pieni pyörii...
Tänään oli taas päivä, jolloin en olisi halunnut lähteä mihinkään, mutta pakko oli, kun piti käydä tk:ssa ja hierojalla. Hierojalle menin kyllä mielelläni. Nyt täytyy vain taikoa jostain rahaa, että pystyy jatkamaan käyntejä. Sain ystävältä joululahjaksi hemmottelurahaa, mut ajattelin käyttää sen kampaajaan ja jalkahoitoon. Ylellisyyttä siis tiedossa 😍💗💖
Nyt perjantaina mulla on kynsihuolto; millaisetkohan tällä kertaa ottaisi... Hmmm...

Lunta on yli oman tarpeen. Tänään liikkeellä ollessani, joutui kaivamaan auton lumesta jokaisen hieman pidemmän (20min) pysähdyksen jälkeen. Ihan niin kuin siitä olisi hyötyä ollut - tuli meinaan niin sakeasti ellei suorastaan taivaan täydeltä. Meinasin harjata auton ennen talliin ajoa,mutta totesin sen turhaksi. Niinpä ajoin auton talliin,harjasin siellä lumet, jotka siirsin katuharjalla tallista ulos. Miten osuikin tällainen lumisade juuri siksi päiväksi,kun oli pakko lähteä liikenteeseen.  Katsotaan vaan, niin perjantainakin sataa lunta, kun on pakko lähteä sinne kynsihuoltoon.
Kohtalon ivaa jos niin käy. Toisaalta, ei se olisi ihme mun tuurillani.

Ukkokultakin alkaa saada tarpeekseen lumesta. Lähti aamulla 7ksi töihin ja tuli joskus klo 18 maissa kotiin. Kello on soimassa 01.00 ja heti kahvin jälkeen töihin ja auraamaan. Sen jälkeen normi työpäivä perään. Alkaa hänkin olla jo veto vähissä. Katselin tuossa Forecan sääennusteita ja näitä sateita riittää , enemmän tai vähemmän, sunnuntaihin asti. Ei taida tulla hänelle vapaa-ajan ongelmaa.

Laittelin tuossa lääkkeitäni ja totesin, etten selviä kahden kanssa ensi kuun rahoihin asti. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pitää maksaa se 50e omavastuu ennen kuin korvattavuus alkaa. Eikä yhtään naurattanut,kun toisten lääkkeiden hinta ennen korvattavuutta on 92e ja risat ja toisen melkein 60e. Jos olen ymmärtänyt oikein, ei noille kahdelle pitäisi tulla hinnaksi kuin 54,50e. No, se nähdään sitten. Mut joka tapauksessa täytyy kikkailla vähän, että selviän helmikuun rahoihin asti. Ahdistaa, kun aina täytyy laskea ja miettiä,mihin on rahaa ja mihin ei.Ja niin kuin yleensäkin käy, ei jää yhtään ylimääräistä. Tää on niin syvältä.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Tammikuuta mennään

En tiedä.... Jotenkin olen siipi maassa. Mikään ei huvita ja tuntuu, että ärsyynnyn helpolla. . Tietenkään en näytä sitä Ukkokullalle, mutta silti. En saa tartuttua mihinkään eikä kutominenkaan oikein kiinnosta. Pitäisi kutoa ne yhdet polvarit,jotka oon kyllä jo pari kertaa aloittanut, mutta varsi on tullut liian kireä. Mistä löytäisi puhtia????
Toinen mikä mua ärsyttää yli kaiken, on ruoan laittaminen. Olen monta kertaa ajatellut,kuinka helppoa olisi, jos elelisi yksin - vois olla laittamatta ruokaa, jos ei huvita. Nyt ei voi jättää Ukkokultaa nälkään  😉 Ei niin, etteikö ruoan laittaminen ole pieni hinta siitä, että elämässäni on noin ihana mies kuin Ukkokultani on.
Ehkä yksi syy on se, että näin talvisin tuntuu, että olen koko ajan yksin, kun Ukkokulta joutuu tekemään pitkää päivää ja kotona hän melkeinpä vain nukkuu. Ymmärrän toki sen, että jossain kohtaa on pakko nukkua, mutta silti.

Kudoin Ystikselle Ullis -nimisestä langasta sukat. Oli ihan kiva tuttavuus. Suht pehmeä lanka jal väri oli kiva. Yksi 100g kerä ei ihan riittänyt koon 39 sukkaan,jossa oli 17cm varsi. Kokonaiskulutus pariin mun käsialalla oli 122g. Koostumus on normi villasukan eli 75% villa 25% polyamidi. Niistä tuli ihan kivat.
Sain eilen yhdet sukat valmiiksi eli lopusta Ulliksesta ja Pallasta lisäksi, jotta sain koon 40 sukat.. Niiden kutominen oli yhtä tuskaa, kun mun mielestä ne ovat rumat. Mielikuvan mukaan odotin kauniimpia, mutta todellisuus oli toista.

 
Ystiksen Ullikset

Ullikset lisänä TeeTee Pallas
Oli yllättävän helppo löytää kohta,jotta saa samanlaiset sukat. Kerrankin.

Olisi monen monta sukkaideaa, mutta kun menee niin kauan aina yhteen sukkapariin. En mielestäni ole kuitenkaan hidas kutoja, muttei minusta ole kutomaan sukkaparia päivässä. Ihmettelenkin heitä, jotka kutovat vuodessa 365 sukkaa ja muut jutut päälle.

Ajattelin tuossa joutessani, ettei mulla ole oikeastaan kuin 3 ystävää,jotka pitävät ja joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä tasaiseen tahtiin. Ei niin, että heitä pitäisi määrättömästi olla, mutta välillä tuntuu kuin kaikki olisivat unohtaneet . Täällä asuvaa Ystistä ei voi tässä kohtaa laskea mukaan, koska hänen kanssaan pidetään tosi tiiviisti yhteyttä. Eikä aina tunnu siltä,että on unohdettu - välillä vain tulee tunne, ettei puhelin soi / piippaa viestin merkiksi ollenkaan.

Kai se täytyy ottaa kudin taas kätöseen ja jatkaa joululahjojen tekoa.

Mukavaa viikonloppua!



keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, uudet kujeet...

... Tai sitten jatketaan samaan tyyliin.
Olin päättänyt, että tänä vuonna kirjoitan säännöllisemmin, mutta alku ei näytä lupaavalta. Menossa jo toinen viikko ja vasta nyt sain aikaiseksi tulla tekemään asialle jotain.

Alkanut vuosi olisi voinut alkaa paremminkin. Olen ollut jotenkin..hmmm....tylsistynyt koko ajan. Kutominen tuntuu pakkopullalta,mutta silti vaan kudon. Tiedä sitten, missä kohtaa homma tyssää. Pitäisi ni ne viimeiset sukat Costille, mutta se vaan ei nyt ota tuulta purjeisiin. Jos huomenna sitten....
Nyt olen käyttänyt tekosyynä sitä, että olen kahtena viimeisenä yönä herännyt migreenipäänsärkyyn. On ollut niin paha, että on pitänyt lääkitä täsmälääkkeellä. En muista, koska olisi ollut näin pitkään kestävää migreeniä. Päivällä ei ole kuin tykyttävää särkyä, mutta yöllä se sitten muuttuu migreeniksi. Yksi syy voi olla, että mun hartiat ovat totaalisen jumissa. Varasin maanantaina hierojan,mutta pääsen vasta ensi viikon tiistaina sinne. Voi tulla pitkä viikko. :(

Muutenkin oon ollut jotenkin mieli maassa... Mitään järkevää syytä en sille keksi,mutta jotenkin niin vaan on. Voi kun tietäisi taikakeinon, jolla saisi fiilikset nousemaan. Ennen joulua oli fiilikset niin korkealla,kun kudoin Costille, joten tuntuu niin hullulta olla nyt fiilisten toisessa ääripäässä.
Eikä fiilistä parantanut se, että mun puhelimen muistikortti on viottunut. Se lähetti ensin yhden kuvan pelkkänä harmaana ruutuna,kun yritin laittaa kaverille kuvaa tekstiviestin yhteydessä. No, sitten menin buuttaamaan kännyn, minkä jälkeen känny ilmoitti SD-kortin olevan vahingoittunut ja kaikki kuvat hukassa. Ketutus nousi nollasta sataan alle sekunnin. Huomenna sitten puhelinkauppaan kysymään, saako kuvia pelastettua ja/tai ostaa uusi kortti. Prkl...olis ollut rahalle muutakin käyttöä. (tässä kuussa kun täytyy maksaa apteekkiin se 50e omavastuu ennen kuin saa korvattavuuden käyttöön lääkkeisiin) Tulis joskun jotain iloista yllätystä eikä aina näitä.

Oon mä jotain pientä saanut kudottua ;)

Ukkokullan työkaverille sukat

Ukkokullalle Ilkeä Kätyri -pipo

hahtuvatumput

hahtuvatumput Costille

Costin Teddy -tumput

Anelma Kervisen Anelmaisia mukaillen Ystikselle synttärilahja

Ystiksen tilaamat sukat