Heipähei!

Alkaa olla Huhtikuu lopuillaan. Tuntuu, että tämä kuukausi on mennyt jotenkin kuin unessa ohi; olen meinaan nukkunut luvattoman paljon. Etenkin silloin uni on maistunut hyvin,kun tuota kättä ei ole särkenyt. Onneksi se piikki helpotti tosi paljon - aion silti käydä ottamassa vielä toisen parin viikon päästä.

Kevät pääsi yllättämään. Yön aikana tuli hiirenkorvat koivuihin ja nyt yön aikana lehdet ovat kasvaneet jo aika isoiksi. Viikonloppuna huomasin, että valkovuokotkin ovat alkaneet kukkia. Muistan lapsuudestani keväitä, jolloin en saanut vietyä äidille äitienpäivänä valkovuokkoja,joita aina vein. On kevät aikaisessa tänä vuonna. Toivottavasti ei tulisi takapakkia.

Ystis kävi eilen värjäämässä mun hiukset - ja taas näytän omalta itseltäni. Äiti alkoi harmaantua jo pian 30v ylitettyään. Mä en olis harmaa,vaan punaiset hiukseni olisivat maantien väriset. Pakko värjätä - en halua luopua "porkkanavärisistä" hiuksistani.

Aloitin viikonloppuna niitä Niina Laitisen Äitienpäiväsukkia, mutta päädyin purkamaan. Mulla ei ole nyt inspistä keskittyä palmikkosukkiin, joissa joutuu joka kerros vääntään ja kääntään palmikkoja moneen kertaan. Ehkä sitten joskus,kun on enemmän puhtia.
Päädyin yrittämään Carita Eskolinin Helmisukkia, joihin on ohje Facen villasukka ryhmässä. Onneksi joku oli laittanut linkin you tubessa olevaan ohjevideoon - helpottaa paljon, kun luetun lisäksi näkee, miten se tehdään.

Nyt,kun Ystis aloitti sen kurssin, kärjistyy se, kuinka yksin mä loppujen lopuksi olen. Jos ei Ukkokultaa olisi, ei varmaan olisi minuakaan ollut enää vuosiin. Ennen Ukkokultaan tutustumista, olimme suunnilleen kahdestaan exän kanssa täällä. (olemme molemmat ulkopaikkakuntalaisia) Eron jälkeen exä meni uudestaan naimisiin ja lopulta muutti pois täältä. Oikeastaan vasta meidän eron jälkeen aloimme pitää enemmän yhteyttä Ystiksen kanssa. Näin jälkeenpäin näen itsekin sen, että exä osoitti käytöksellään, ettei Ystis ollut tervetullut meille. Niinpä Ystis kävi silloin,kun exä oli töissä ja kun Ystis meni kyläkauppaan töihin, notkuin mä siellä sen ajan,kun exä oli töissä. Ystis yritti moneen kertaan sanoa, että exä on narsisti, mutta mä olin niin rakastunut rakkauteen, etten suostunut näkemään / myöntämään sitä. Vasta vuosia eron jälkeen suostuin myöntämään sen ja näkemään kaikki ne kohdat,mistä olisi pitänyt huomata se. Ja muutenkin - en tiedä,oliko meidän loppujen lopuksi mitään järkeä mennä naimisiin. Viikon päästä häistä,exä oli lähdössä maalle hoitamaan isäänsä eikä edes kysynyt mua mukaan. Esitin samana kesänä kysymyksen hänelle,että missä kohtaa mä olen tärkeysjärjestyksessä, kun selvästi hänen vanhempansa olivat paljon tärkeämmät kuin vasta vihitty vaimo. Ikinä en tainnut olla sijalla yksi. Olimme n.10 vuotta naimisissa ja käteen jäi oikeastaan yksi tapahtuma,mistä mä olen ylpeä hänen käytöksessään mua kohtaan: se oli silloin,kun äidillä todettiin syöpä ja reilun vuoden päästä sen uusiutuminen ja lopulta äidin nukkuminen pois. Silloin, yllättäen, exä oli se, joka oli vahvempi ja ihan oikeasti läsnä mua varten. Niin kuin Ystis sanoi, on se hyvä, että edes yhdestä asiasta voin olla ylpeä exän kohdalla.
Eron se olisi voinut hoitaa paremmin. Ensinnäkin ajankohta: olin kuukautta aikaisemmin päässyt sairaalasta,kun meinasin kuolla aivokalvontulehdukseen ja samanaikaiseen verenmyrkytykseen. Toisekseen, lähdin ihan normi tilanteessa käymään kaupassa ja samalla moikkaamaan Ystistä. Sieltä meni päälääkärille ja juuri kun olin päässyt sinne, exä soittaa ja ilmoittaa, että voin puhua samalla meidän erostamme. Se kaihertaa edelleen, ettei hänellä ollut kanttia sanoa sitä naamatusten vaan hän hoiti asian puhelimessa. Pahempaa olisi ollut vain se, että olisi saanut tekstarilla tiedon. 
Niin kauan kuin exä asui täällä, nähtiin jokusen kerran,mutta hänen muutettuaan perheineen pois, jäi yhteydenpitokin. Alkuun onniteltiin synttäreinä ja toivotettiin jouluja, mut nyt sekin on jäänyt. Ei niin, että niitä kaipaisinkaan.

Nyt mulla on ihana Ukkokulta, joka pitää kuin kukkaa kämmenellä, on herttainen,kiltti,huomaavainen,huumorintajuinen, aikaansaapa ja ennen kaikkea, hän on läsnä ja saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Ystiskin on sanonut, että meille on kiva tulla, kun Ukkokulta kotona ollessaan tulee juttelemaan ja juomaan kahvia (exä vetäytyi aina pois tilanteesta ja sai mulle tunteen, että tein jotain väärin, kun Ystis tuli käymään)
Mun Ukkokultani on vain niin ihqu ja rakas. Molemmat sanomme päivittäin rakastavamme toisiamme - toistetaan päivittäin siltä varalta, että toinen on unohtanut sen 💕💕💕

Mikäköhän mut nyt laittoi pohtimaan tuollaisia? Mene ja tiedä, mutta eipä sillä suurempaa väliä kai ole. Pääasia, että nyt on ihana miesystävä,jonka kanssa on hyvä olla.

Jos välillä jotain käsitöistäkin. Sain tässä viikonloppuna valmiiksi kaverin äidille violetit Anelmaiset. Eihän ne niin pirtsakat ole kuin ne vihreät, mut ihan nätit nämäkin.

Nyt on yksillä puikoilla perussukat Adlibriksen Socki -langasta Ukkokullan työkaverille joululahjaksi. Koko on 48 eli hetken aikaa saa tikuttaa. Toisilla puikoilla on perussukat Ystikselle. En ole aikoihin kutonut 2.5mm puikoilla, joten tuntuu, ettei työ etene ollenkaan,kun kutoo parsinneuloilla. Kolmansilla puikoilla on ne Caritan Helmisukat. Pakko myöntää, että ne ohuimmat sukat ovat tuota...hmmm...odottamassa vuoroaan. Sitä en tiedä,koska se vuoro tulee 😉


Kai mun täytyy mennä jatkamaan kutomista. Ainakaan mä en ole saanut puikkoja toimimaan automaattisesti, vaikka kuinka olen näyttänyt,mitä pitäisi tehdä. Ei pitäisi olla niin vaikeaa 😂

Aurinkoista viikkoa tasapuolisesti ja jos en huomenna tule kirjoittaneeksi mitään, niin Hauskaa Vappua!
Ps. Anteeksi tämä vuodatus päivitys :(