Että osasi eilen keljuttaa, kun tää hukkasi mun pitkän tekstini. Mitä siitä opimme? Kopioi kirjoittamasi teksti aina välillä tekstinkäsittelyohjelmaan, niin saat ainakin sieltä sitten kopioitua tekstin tänne, jos käy hullusti.  Kiukutti meinaan tosi paljon eilen.

Osasyy saattoi olla se, että mulla on särkenyt oikeaa kättä yli 1.5kk. En tiedä, mistä se on ottanut itseensä, mutta kipeä se on ollut.  (onneksi olen vasuri 😀 ) Siinä on neljä kipupistettä; yksi olkapään etupuolella, yksi hauiksen yläosassa, yksi kyynärtaipeessa ja yksi ranteessa. Se hauiksen kipu säteilee pahimmillaan sormiin. Ei kiva. Nukkumaan meno on painajaismaista, kun ei millään meinaa löytää edes siedettävää asentoa.
Sinnittelin 1,5 kk , mutta viime viikolla annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin.
Eilen sitten kävin lekurissa. Ensin epäili lihastulehdusta, mutta sitten muutti mieltään,kun totesi olkanivelen klonksuvan kättä liikuttaessa. Hän oli niin vakuuttava, että annoin laittaa kortisonia olkapäähän. Vastaanotolta menin röntgeniin, missä kuvattiin se olkapää ja ranne. (ranteessa kananmunan kokoinen mötti) Ens viikon torstaina kuulen, mitä kuvissa oli vai oliko mitään. Sitten hän määräsi tosi vahvaa särkylääkettä, jota suositteli otettavaksi vain yötä vasten ja sinnitellä muuten 800mg Buranalla.
Toivottavasti tuo kortisoni auttaisi - alkaa pää seota jo tämän säryn takia.

Tässä päivänä eräänä ajattelin, miten vähän mulla on sukulaisia, joiden kanssa pidetään yhteyttä. He ovat kaikki äidin puolelta, paitsi pikkuserkku, mutta hänet lasketaan äidin puoleiseen sukuun, koska on niin erilainen kuin muut isän puoleiset sukulaiset. Isän puolen suku lakkasi pitämästä yhteyttä 1993 jälkeen, jolloin isä kuoli. Tai no, isä veli ja tyttärensä pitävät harvakseltaan yhteyttä, mutta muut ei. Yritimme äidin kanssa alussa pitää yhteyttä, mutta koska se oli niin yksipuoleista, annettiin asian olla.
Äidin puolelta meitä on eno, äidin sisko ja enon vanhin tytär (asuvat kaikki Koskissa) Eniten pikkuserkkuni jälkeen, pidetään enon tyttären kanssa yhteyttä, sitten enon vaimokkeen kanssa. Tätini ei oikeastaan pidä mitään yhteyttä oma-aloitteisesti ja silloinkin kun soitan, on hänellä jotain kesken tai on lähdössä jonnekin. Miten tuon voi tulkita kuin ettei hän halua pitää yhteyttä. Eikä hän vastaa viesteihin - ei Facessa eikä tekstareihin.
Varmaan sen takia täällä oleva Ystikseni ja pari kaveria sekä ystävä Koskissa, ovat tärkeääkin tärkeämpiä mulle. Koskissa oleva ystäväni Seppo, on ollut vuodesta 1987 mulle kuin isoveli. Välillä on otettu yhteen melkein verissäpäin, pidetty mykkäkoulua ym. mutta aina sopu löytyy ja kaikki unohdetaan. Meillä on Sepon kanssa vielä yhteistä se, että olemme syntyneet samana päivänä, paitsi että Seppo on 3 vuotta vanhempi. Hän on tosi tärkeä ihminen mulle.
Ja ehdottomasti tärkein  ihminen on rakas Ukkokultani, jonka kanssa on seurusteltu 8 vuotta. Niin ne vuodet vierii. Vuoden päästä on seurusteltu yhtä kauan kuin olin naimisissa exän kanssa.

Ei maar, kai mä menen kokeilemaan, josko pystyisi kutomaan.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

ps. Tämä kuva unohtui eilisestä kuvakavalkaadista. Mun mielestä tuli nätimpi, kun oli tummempi pohjalanka