tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kotona taas!

Reissu musareille on takana ja on selvitty kotiin. Pakko kyllä sanoa, etten ole oikein vieläkään toipunut reissusta; tuntuu, että unta riittäisi vaikka kuinka paljon - kun ensin onnistuu nukahtamaan.

Perjantaina suuntasimme siis Koskiin. Pakko myöntää, että tuli mentyä aika lujaa, kun lähdin myöhässä ja oli varattu aika passihakemusta varten. Joo, olisi voinut lähteä hieman aikaisemmin, mutta kerrankos sitä tulee viivästyksiä.
Käytyäni nimismiehenkansliassa suuntasimme pikaisesti tädilleni juomaan kupin kahvia ja syömään kevyen kenttälounaan.
Sieltä sitten määränpäähämme eli ystävilleni viettämään viikonloppua.

Alkuilta meni tosi nopeasti höpistessä ja grillatessa ja ennen kuin huomattiinkaan, oli aika mennä suihkuun ja laittaa itsensä lähtökuntoon musareille katsomaan Eppuja. Eput olivat se ykkösjuttuni tänä vuonna, mutta pakko sanoa, että heidän esiintymisestään puuttui SE JOKIN. Olkoon se sitten se viimeinen särmä tms. Jollain tavoin se keikka oli tyyliin " soitetaan nyt, kun kerran tänne tultiin". Höh. Me olimme musareilla jonnekin puolilleöin, minkä jälkeen suunnattiin taksilla taas majapaikkaamme. Ystäväni jäivät vielä sinne, mutta rouvan tytär lähti meidän kanssa. Kotosalla höpisimme jonnekin puoli kahteen ja sitten nukkumaan.

Lauantaina nukuimme pitkään ja aamukahvin jälkeen lähdettiin käymään kaupassa. Aamulla totesin, että jalat on niin turvoksissa, ettei sandaalit meinanneet mennä kiinni. Onneksi minulla oli niin ihana seuralainen, että hän osti minulle feikkicrocksit - kokoa 42 - mikä nyt oli liioittelua. No, mahtuupahan parit villasukatkin niihin ja vieläkin jää kasvunvaraa :D
Iltapäivällä käytiin yhdellä kaverilla, minkä jälkeen vietettiinkin taas rauhallista iltaa. Osa porukasta lähti katsomaan Olavi Uusivirtaa ja osa jäi kotiin valmistelemaan grillaamista.
Illalla meitä olikin sitten taas 8 ihmistä koolla grillaamassa.
Lauantain tarkoitus oli, että mennään katsomaan Paleface ja Herra Ylppö. Lähtö meni niin myöhään, että Paleface oli jo ehtinyt aloittaa, ennen kuin päästiin juhlapaikalle. Mutta oli se varmaan näky- Yariksesta kömpi ulos 5 isokokoista ihmistä ja 2 laihempaa. Voitte vain kuvitella, että matka oli hauska.
Paleface oli ihan... ok, mutta Herra Ylpön keikassa minua ärsytti se, että siinä leikittiin liikaa kirkkailla välkkyvillä valoilla. Seisoin 3 ekaa biisiä selin lavalle ja silmät kiinni, mutta siitä huolimatta se valojen vilkkuminen näkyi. Pelkäsin tosissani, että ne valot laukaisevat migreenin. Ei me kuunneltu kuin reilut 3 biisiä Ylpöltä ennen kuin lähdettiin pois. Ja taas ajettiin taksilla ;)

Lauantai-sunnuntai yönä klo 4 isäntäväkemme lähti Berliiniin, mutta meidät oli vannotettu olemaan vielä se yö siellä ja lähtemään vasta sunnuntaina kotiin, kun joskus heräämme. Näin toimittiin. Kello oli yli puolenpäivän, kun me herättiin. Aamukahvin jälkeen istuskeltiin vielä tovi ennen lähtöä.
Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä tädillämme kahvilla ja kevyellä lounaalla ja sitten ei kun on the road.
Kotimatkalla pysähdyttiin ulos syömään mikä vielä oikein kruunasi retken.
Sama uusiksi ensi vuonna - sovittiin isäntäväen kanssa, että tämä on nyt se meidän perinne :)

Tämä alkuviikko on mennyt toipuessa. Tuntuu, että rähjäännyin reissussa tosi pahasti. Yleisolotila on hyvin väsynyt. Puikkoihin en ole koskenut sitten viime torstain eli viiteen päivään ja tämä on kuudes. Pakko yrittää tänään tehdä jotain - edes siirtää käsityötä, että voin sanoa koskeneeni käsityöhön.

Kuumaa on riittänyt ihan liikaa. Uiminenkin on pitänyt korvata suihkuilla, kun uimakaverini ovat olleet reissussa. Josko huomenna taas mentäisiin aamu-uinnille.
Sain viime viikolla kokeilla ystäväni vesijuoksuvyötä ja se vaikutti ihan kivalta; etenkin kun hän kertoi vyön maksaneen 2,95e, Tänään kävin Robbarissa katsomassa eikä siellä ollut kuin yksi vyö ja sen hinta oli 9,99e. Hienoa. En ottanut. Kotona alkoi kuitenkin kaduttaa, joten soitin sinne ja he varasivat sen vyön minulle. Käyn huomenna hakemassa sen.
Ukkosia on ollut eilen ja tänään. Päälle ei ole tullut ja tänäänkin vain jyrisi, mutta vettä ei tullut pisaraakaan. Kaksipiippuinen juttu - toisaalta sade vois viilentää. mutta on olemassa riski, että seurauksena on tuskastuttavan kostea kuumuus.

Pitäisi taas lukea teidän blogejanne. En ole aikoihin saanut luettua niitä. No, jospa tämä tästä, kun ilmat viilenevät.

Lämpimiä kesäpäiviä!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Nyt olen kerrankin ylpeä itsestäni. Kastoin tänään talviturkin heti aamulla ennen yhdeksää :) Että vesi oli alkushokin jälkeen aivan ihanan lämmintä. Siellä olisi voinut lillua vaikka kuinka kauan, eikä yhtään olisi haitannut, vaikka olisi muuttunut kokonaan ryppyiseksi. Oli se niin ihanaa. Sovittiin jo, että huomenaamulla uudestaan. Menemme vain aikaisemmin, kun huomenna on se päivä, kun lähdetään viettämään uudestaan kadotettua nuoruutta kotiseudulle.
Muutaman nuoruusajan ystävän / kaverin kanssa on sovittu, että yritetään nähdä jossain välissä. Se olis tosi kivaa.
Sen verran menokenkä vipattaa, että laukku on jo melkein valmiiksi pakattu - käsityötä myöten. Tuskin ehdin kutoa mitään, mutta pakko se on varmuuden vuoksi ottaa mukaan. Myös uimapuku on pakattu, sillä kotiseutuni on ympäröity järvillä ja aivan varmasti haluan mennä uimaan, kun nyt sain pään auki. Olisi pitänyt jo aikaisemmin suostua lähtemään, kun kaksi täkäläistä kamuani ovat houkutelleet. Mutta ei; minä vaan olen ollut sitä mieltä, etten lähde läskeineni minnekään yleiselle rannalle. Miten niin minulla on huono itsetunto....

Tänään ei ole ollut ollenkaan niin paha päivä kuin edeltävät päivät ovat olleet. Vaikka tiedän, ettei tämä olo ole pysyvää, yritän nyt nauttia mukavista asioista, kuten tuo aamullinen uintireissu, tuleva viikonloppu kavereineen kaikkineen ym.

Säästä voisi sanoa sen verran, että lämpötila on huidellut tuolla 29 asteessa. Ihan liian kuumaa! Aamulla, kun lähdettiin klo 8 jälkeen uimaan, näytti mittari jo 24,8. Aamulla! Haloo!!
Nyt sitten päivän kuumuus kostautuu - ukkonen jyrähtelee harvakseltaan. On vielä sen verran kaukana, että uskallan pitää konetta auki.

Hienoa! Lupaavat pe-su välille 28-30 astetta lämmintä sinne, minne olen menossa. Uimaan on päästävä. Jos kukaan muu ei lähde, niin minä menen sitten vaikka yksin. Näin on näreet.

Huomenna käyn myös tekemässä passianomuksen, kun sain tuonne entiselle kotipaikkakunnalleni nopeimmin ajan. Sitten voikin alkaa kerätä rahaa lankamatkailua varten ;)

Lämmintä torstai-iltaa kaikille!


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tämä kuumuus on niin sietämätöntä. Tuntuu, että alan ihan just kiukutella kuin pikkutenavat, kun on niin kuuma ja tukala olla. Kaikkein mieluiten seisoisin suihkussa 24/7. (Onneksi on kiinteä vesimaksu, hih)
Mitään en saa tehtyä ja pelkkä oleminenkin on tuskaa. Ja kun olo on tuskainen, alkaa ajatuksetkin mennä tuskaisempaan suuntaan, missä ei näy valonpilkahdustakaan. Pieni tulevan viikonlopun reissu on tietysti ihan kiva, mutta jotenkin tuntuu, että stressaan sitäkin. Varmasti on mukava reissu, mutta tämä lähteminen yhdistettynä tuskallisen kuumaan säähän ei oikein motivoi.

Ystävättäreni sai puhuttua minut lähtemään huomenaamulla uimaan, mistä olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Kehtaisko myöntää, että oikein odotan pulahtamista järveen. En ole käynyt uimassa vuosiin. Täytyy muistaa ottaa reissuunkin uimapuku mukaan, kun kerran menee seudulle, missä on vettä joka suunnalla pienien etäisyyksien päässä toisistaan. Voisihan sitä mennä vaikka yöuinnillekin... Hmm... ei hullumpi idea. (sitä en tiedä, onko toteuttamisen arvoinen)

Yleisesti ottaen tämä viikko on ollut aika syvältä. Yöt menevät melkein valvoessa. En tiedä onko se kuumuus vai mikä, mutten meinaa saada millään unenpäästä kiinni vaikka tunnen itseni väsyneeksi. Eilenkin menin jo klo 23 sänkyyn, mutta olen katsonut viimeisen kerran kelloa vähän vaille neljä. Siinä välissä haahuilin ympäri asuntoa ja istuskelin parvekkeella ja yritin epätoivoisesti saada itseäni nukkumismielentilaan.
Huonotuulisuuteni voi tietty johtua huonosti nukutuista öistäkin. Tässä on nyt menty toista viikkoa 4-5 tunnin unilla, joten kyllähän se alkaa jo jossain näkyä.
On se, että yksi ja tällä hetkellä tärkein ja isoin toive on se, että saisi edes yhden yön nukuttua kunnolla - siis että nukahtaisi 30 minuutin sisällä sänkyyn menosta ja nukkuisi edes 7 tuntia putkeen. Ei voi olla liikaa vaadittu.

Koettakaa ystäväiseni kestää, jos nyt tulee tuskaisia blokkauksia tms. Minä olen niitä, jotka kärsivät näistä helteistä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kuuma!

Ei kai saisi valittaa, mutta ulkona on järkyttävän kuuma - ja heti aamusta. Tämä ei ole ollenkaan kivaa. Onneksi sain lauantaina laitettua lankoja taas myyntiin, niin ei tarvitse tehdä sitä ruljanssia näin kuumalla. Saisi ihmiset vain ostaa lankaa.. Oikein päättelitte, yritän taas kerätä langoilla rahaa laskuihin.
Viikonloppuna olis Musaritkin ja olisi kiva saada sinnekin rahaa mukaan. Mennään kavereilleni yöksi ja varmaan tulee grillattuakin eli sinnekin menee rahaa. Ei sitä tyhjinkäsin voi mennä kuokkimaan.

Puikot ei vaan tartu millään käsiin. Ihan syvältä. Toisaalta tekisi mieleni kutoa, mutta toisaalta... Ei näin kuumalla osaa tarttua mihinkään. Haluaisin vain olla ja haahuilla hetkestä toiseen.
Illalla menen ystävättäreni kanssa kylään yhteiselle tutullemme. Ajattelin viedä bambulankaa tuliaisiksi, kun hän sitä kaipaili tässä taannoin.

Ajatukset pyörivät omaa rataansa, enkä oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Ajatukset siis sekoittavat tosi paljon jo muutenkin sekaisia ajatuksia. Jotain pitäisi keksiä, että saisi ne kuriin. Toisaalta asiat ovat hyvin ( tai ainakin tyydyttävästi) mutta sitten on kuitenkin asioita, jotka sekoittavat kuviota. Täytyisi löytää jostain sellainen kultainen keskitie, mitä pitkin mennä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Uimaan olisi kiva mennä näin kuumalla, mutta runsaan ulkomuotoni takia pitäisi olla hyvin hylätty ranta. Häpeän itseäni niin paljon, etten halua mennä päiväsaikaan julkisille uimarannoille. Ihan varmasti saisin kuulla kommentteja ulkomuodostani ja niitä en kestä. En ole koskaan kestänyt. Miksi ihmiset eivät voi antaa toistensa olla juuri sellaisia kuin ovat? En minäkään huutele langanlaihoille solvauksia heidän laihuudestaan. Kaikkein pahimpia ovat yläasteikäiset, jotka huutelevat asika ikävästi minunkin ikäisilleni ihmisille. En minä, eikä varmaan kukaan, omasta sukupolvestani, aikoinaan ilkeillyt kuin omanikäisilleen tai nuoremmilleen. Niin ne ajat muuttuvat.
Täytyy ottaa Koskiin uimapuku mukaan, koska siellä on rauhallisia rantoja paljon, jossa minäkin kehtaan riisuutua uimapukusilleni. En ole uinut ainakaan kahteen ellen kolmeen vuoteen metriäkään. Osaakohan sitä enää uida vai painuuko pohjaan kuin kivi ;)

Taidan mennä kokeilemaan, tarttuisiko puikot käsiin ja alkaako tapahtua mitään liikettä niiden kanssa vai ovatko ne vain paikallaan.

Aurinkoista viikkoa!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Tämä on ollut varsinainen päivä - ihan niin kuin niitä ei muutenkin olisi ollut. Ulospäin naama ja olemus näyttää iloiselta tai ainakin tavalliselta, mutta sisällä myrskyää. On niin hirveästi asioita ja kysymyksiä mielessä, etten oikein edes tiedä, miten päin olisin.

Ystävättäreni oli  aamupäivällä kaverina, kun menin jälleen kerran lankojani läpi ja mietin, mistä raaskin luopua. Ihan syvältä myydä aarteitaan saadakseen laskuihin rahaa. Sen pitäisi olla niin, että jos lankaa myy, pitäisi sillä rahalla saada ostaa uutta, kivampaa lankaa tilalle. Vai mitä olette mieltä...
Tekee vaan niin pahaa luopua aarteistaan. Enemmänkin olisi pitänyt laittaa myyntiin, mutta enää en helpolla keksi mistä luopua. Toisaalta haluaisin marinoida kirjavia lankoja, toisaalta taas yksivärisiä, kun olen nyt innostunut palmikko- ja pitsisukkiin. Myös huivit ovat alkaneet olla lähellä sydäntäni. Yritä tässä nyt sitten luovia.

Kutominenkin on tökkinyt monta päivää. Muutaman kerroksen olen aina välillä saanut tehtyä, mutta varsinaista edistymistä ei tapahdu. Osasyy voi olla se, että on ollut aika lämmintä viime päivinä, mutta selitykseltähän tuo kuulostaa. Kunnon kutoja ei voi vedota säähän, eihän... ;)

Illalla meillä jyrähti muutaman kerran ukkonen ja satoi, mutta onneksi se ei kestänyt kauan. En ole koskaan tykännyt ukkosesta. Jo ihan pienenä äidin piti olla turvanani ukkosen aikaan. En ymmärrä ihan täysin esim. kavereitani, jotka tykkäsivät ja tykkäävät katsella kuistilla tms. missäpäin salamoi. Uhh!

Kai tässä joutaa mennä sänkyyn odottamaan saako unta vai ei. Nukahtaminen on ollut viime aikoina enemmän kuin vaikeaa. Toivottavasti tänään nukahtaisin ennen kuin ehdin taas alkaa ajatella asioita ja pyörittää niitä mielessäni.

Hyvää Yötä kaikille!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pakotin itseni tänään tekemään kaksi raparperipaistosta - äidin ohjeella- kun eilen varta vasten hain Kultsilta raparperia. En sitten muistanut ottaa niistä kuvaa - toinen on jo viety Kultsille ja oma on aloitettu. Hyvää tuli, etenkin vaniljakastikkeen kanssa. Ohje on tosi helppo muropohja

100g   margariinia
1    dl  sokeria
1         muna
1,5 dl  vehnäjauhoja (saa olla hieman reilu mitta)

Päälle:
½  l  raparperiviipaleita
1  dl sokeria

Margariini ja sokeri vaahdotetaan. Sekoitetaan muna joukkoon. Lisätään jauhot, mutta vältä vaivaamista. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan siten, että reunoilta nousee n. 2cm.
Päälle raparperit ja sokeri. Paista 200 asteisessa uunissa n.30min. Tarjoa lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kanssa.

Oli se niin hyvää kuin muistinkin. Nyt raparperia pakkaseen, niin voi tehdä talvellakin tätä. Toinen mitä täytyisi vielä tehdä, on raparperikiisseli. Tulee ihan lapsuus mieleen kesämökillä, missä oli hyvin usein raparperikiisseliä, jota syötiin sellaisena maidon kanssa tai sitten kaurapuuron kanssa. Ei uskoisi, miten haikeaksi tuollainenkin muisto vetää ihmismielen... :(

Nyt sitten vähän kevyempää aihetta. Tuossa vuosituhannen vaihteessa pelasimme Kultsin kanssa paljon ihanaa autopeliä nimeltä "Carmageddon: Carcalypso now" Tosi hyvä peli, jonka seurassa aika kului kuin siivillä. No, sitten kone hajosi ja pelipä ei sitten enää toiminutkaan uudessa koneessa. Nyyh! Nyt pelistä on tehty neljäs versio " Carmageddon: Reincarnation"  ja voitte uskoa, että tämä "ikinuori" haluaa sen. Yllättävää - koneeni tehot eli nopeus ja näytönohjain eivät riitä tämän uuden version pyörittämiseen. Tämä on niiiiiiin väärin. Täytyykö tässä vielä sijoittaa kotiin pelikone?!?! Kultsi kyllä lupaili, että hän rakentaa minulle pelikoneen.
Kultsi laittoi minulle YouTybe pätkän siitä pelistä, jonka linkitän tähän.

HUOM!!!!! tiukkapipoiset, herkkähermoiset ja alle 18- vuotiaat : Katsominen omalla vastuulla
En ota vastaan valituksia tämän videon laittamisesta tänne, koska olen varoittanut etukäteen!!

https://www.youtube.com/watch?v=uZyf6gghvmo

Onhan tuo video aika karu, mutta siihen täytyy suhtautua niin, että se on vain peli. Ja on niitä pahempiakin pelejä olemassa kuin tuo autopeli.

Lankoja pitäisi taas alkaa mennä läpi. Laskuja kertyy eri tahtiin kuin rahaa. Nyt vain aletaan olla perimmäisten kysymysten äärillä eli nyt sitten alkaa lähteä myös rakkaimpia sukkalankoja :'(
Tämä on niin syvältä.

Taidan mennä hukuttamaan suruni kupilliseen kahvia.

Kaunista keskiviikkoiltaa!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Useampana päivänä on pitänyt kirjoittaa, mutten ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Osasyy voi olla ne helteet - oli tuskastuttavan kuuma niin sisällä kuin ulkonakin. Nyt ei tarvitse valittaa kuumuudesta - taivaalta tulee vettä kuin sen nimeltämainitsettoman neidin takalistosta. Tietenkin vettä tulee juuri tänään, kun on pakko lähteä liikenteeseen. Minun tuuriani. Lämpötila on ulkona +20, vaikka sataa.

Tähän kirjoittamattomaan viikkoon on mahtunut vaikka mitä. Yksi Kyjytyö on valmistunut eli piiiitkät säärystimet, joihin meni lankaa 180g. Lankana Novitan 7 Veikka.


Nyt on puikoilla omenanvihreät Kin -sukat. Ihan kiva malli kutoa ja muutenkin. Lisäksi olen tehnyt KyJyyn aloituksia eli enää puuttuisi 3 aloitusta, niin olisi ne vaaditut 15 aloitusta tehty, mitkä pitää olla elokuun loppuun mennessä tehtynä.

Jotta asiat eivät vahingossakaan pääsisi menemään edes tavallisesti, tuli suru-uutinen. Miesystävän äiti kuoli yllättäen viime viikolla. hän oli juuri täyttänyt 64v. Tuo tietenkin nosti oman äitini kuoleman pintaan, vaikka siitä tuleekin tänä vuonna jo 8 vuotta. Alkaa vain tulla tunne, että mitä vielä. Olisi tässä muutenkin ollut ihan riittävästi huolia.

Täytyisi taas mennä lankakaappeja läpi ja katsoa, vieläkö raaskisi jotain myydä. Alkaa vain tuntua, että hyvä varastoni alkaa huveta liikaa. Pakko kuitenkin yrittää muuttua rahaksi.... Ehkä lankaa saa joskus sitten hankittua lisää.

Pidän tässä toisella silmällä sadetta silmällä eli heti, kun se lakkaa, lähden asioille. Onpahan nekin sitten hoidettu. Todellisuudessa en haluaisi lähteä kotoa mihinkään, mutta pakko se on.

Ei ole totta! Entinen naapurini, jonka asuntoon muutin, kun hän muutti pois, soitti äsken ja kysyi olenko kotosalla. Hän on käymässä paikkakunnalla ja sovittiin, että hän tulee käymään meillä. Mukava nähdä häntä pitkästä aikaa :) Tuli siis jotain myönteistä tähän päivään.
Minun tuurillani se sateeton hetki osuu just siihen, kun en pääse lähtemään asioille. no, en minä sokerista ole ja postikin on klo 18 asti auki.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Lämmin tervehdys!

Sää näyttää menevän laidasta laitaan: ensin on kylmää ja sateista ja nyt sitten on vähän liiankin kuuma - ainakin minulle. No, aina ei voi voittaa ;)

Juhlat on nyt juhlittu ja vuosi vanhennuttu - kalenterin mukaan. Mieli on kyllä lähempänä kahtakymmentä....
Olin tilannut oikein konditoriasta mansikka-kermakakun ja se oli niin hyvää. Otin 12 hengen kakun ja ajattelin, että sitä jäisi vielä täksi päiväksi ns. rääppiäiskakuksi, mutta katin kontit. Kakku loppui eilen. Mutta komia se oli.


Vieraita kävi muutama ja puhelinsoittoja ja tekstiviestejä tuli sitten enemmänkin. Lisäksi facen kautta muutama kaveri onnitteli. On se vaan mukavaa, kun toisella paikkakunnalla asuvat kaverit, joita ei kaikkia ole edes nähnyt muutamaan vuoteen, muistivat. Parhaani mukaan minäkin yritän muistaa ihmisten merkkipäiviä.

Se täytyy myöntää, että toisaalta olin illalla tosi väsynyt ja nuutunut, mutta toisaalta kävin ylikierroksilla. Nukkumaan rauhoittuminen oli tosi vaikeaa ja kello taisi olla lähempänä 02, kun olen viimeisen kerran katsonut kelloa.

Tänään olen juossut sitten asioilla ja poikkesin ystävättärellänikin kahvilla. Kauemminkin olisin voinut viipyä, mutta jotenkin olin levoton sielu enkä malttanut pysyä paikallani.
Lähdettyäni sieltä, menin valokuvaamoon passikuvaan, kun saan Kultsilta passin synttärilahjaksi. Ensimmäinen vapaa aika poliisin lupapalveluihin on Lahdessa 1.8. ja täällä vasta 1.9. Miten niin menee pitkäksi... Valokuvaamossa kyllä kuulin, että nopeiten passin saa Heinolasta. Pitäisiköhän sitä lähteä kesälomamatkalle ;D

Nyt pitäisi alkaa laittaa lisää lankaa myyntiin. Varastoni hupenee vauhdilla, mutta pakko yrittää muuttua rahaksi. Tässä kuussa kun on ne Musarit ja loppukuusta taas isompi lasku odottamassa. Tämä on niin tätä. Lottovoittokin tuntuu kiertävän minut niin kaukaa.... :D

Ai joo, tätini sovitti pipoa, jonka hän saa joululahjaksi. Olin huolissani pipon syvyydestä, kun se näytti hirvittävän isolta (pitkältä), mutta onneksi se oli sopiva. Älkää kysykö mistä lehdestä luo malli on. Jostain vanhasta lehdestä, josta olen vain leikannut tuon ohjeen talteen lehtiä hävittäessäni.



Lankana siinä on TeeTee Pallas ja sitä kului 75g. Saatiin siis kolmas KyJy valmiiksi.

Lopuksi kuva niistä kaksista pitsisukista (siniset ja oranssit) jalassa. Näkyy se kuvio paremmin kuin ilman jalkaa.



sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Lämmintä riittää

Tulikohan nyt kesä? Ainakin ulkona on niin kuuma, että mieluummin olen sisällä, kun olen onnistunut pitämään asunnon viileänä.

Olen taas miettinyt syntyjä syviä, mikä ei tiedä hyvää. Toisaalta asiat ovat ihan ok - on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa voin puhua enemmän tai vähemmän asioita. Tietenkin se menee niin, ettää yhden kanssa puhuu yhtä ja toisen kanssa toista. Yhdellä ystävistäni on ehkä kokonaisvaltaisin tieto siitä, missä oikeasti mennään. Hänkään ei kuitenkaan ihan kaikkea tiedä, sillä on asioita joita en kenellekään kerro. Ne asiat ovatkin sitten niitä, jotka keikuttavat niin sanotusti venettäni. Välillä tuntuu, että olisi parempi kuin ei olisikaan - stressaa niin julmetusti etenkin yksi asia.
Lisäksi olen viime päivinä muistellut entistä enemmän lapsuuttani, vanhempiani ja aikaa, jolloin ei ollut huomisesta huolta.
Tietysti omilla valinnoillaan on vaikuttanut asioihin ja jotain olisi voinut tehdä toisin vuosien saatossa, mutta en mielestäni ole kuitenkaa ole niin paska ihminen, että olisin ansainnut kaiken tämän, mitä niskaan on tullut. ( jos siis haluaa ajatella asian tuolta ansaitsemis -kantilta)

Vähän olen yrittänyt kutoakin ja olen jotain pientä saanutkin aikaan. En kuitenkaan ole siinäkään täysillä mukana, sillä huomasin luetun ymmärtämisen tehneen minulle tepposet. Neuleen saaja oli kyllä sitä mieltä, että sitä sanotaan käsityötaidoksi, kun osaa sumplia väärin menneen kohdan näyttämään siltä, että näin se kuuluikin mennä. Kauniisti sanottu, mutta kun itse tiedän sen menneen väärin, häiritsee se minua aikas paljon. Tovin mietinkin, että puran tekeleen ja aloitan alusta, mutta sitten totesin, että antaa olla ja kikkailen jotain sitten siinä kohtaa, missä virhe tulisi esille. Neuleen saaja on huomenna tulossa käymään ja olisihan se mukava antaa valmis neule hänelle mukaan. Kyseessä on pipo, mikä saattaa tulla ihan tarpeeseen tässä Suomen suvessa. ;)

Kohta pitäsi lähteä käymään Kultsilla. Juhlitaan mun synttäreitä päivää etuajassa, koska hänellä on sellainen viikko, ettei iltaisin ehditä juhlia. Vien mennessäni pienen palan kakkua.
Mutta se on pakko sanoa, että vaikka erosimmekin Kultsin kanssa, on meillä edelleen tosi hyvät välit ja mielestäni lämpimät sellaiset. Se on yksi tärkeä asia minulle.

Eipä tässä muuta kuin kaunista sunnuntaita kaikille.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi; ulkona oli niin lämmin, että lähdin kesämekolla liikenteeseen. Ihan outoa tällainen.
Kävin tuossa viemässä pari pakettia postiin ja ex-toiminimeni kirjanpitäjän luona sen synttärikahvilla.
Kaupassakin poikkesin, mutta pakko lähteä vielä uudestaan - unohdin sen tärkeimmän asian, minkä takia oikeastaan menin sinne. Lahopää mikä lahopää.

Edellisessä postauksessa jo mainitsin, että pitäisi siivota... vieläkään ei ole tapahtunut mitään sen asian tiimoilta. Hmmm...Pitäisiköhän pikkuhiljaa alkaa tehdä asialle jotain... Kurjaa, jos vieraat joutuvat siivoamaan ;D

Sain muuten KyJyn nro 2 valmiiksi toissapäivänä. Kyseessä on samanlaiset pitsisukat kuin ne turkoositkin. Tällaiset niistä tuli. Lankana novita Nalle.


Nyt on siis 2 työtä valmiina ja työt nro 3 ja 4 vaiheessa. "Onneksi" tulee jalkapalloa - saa varmaan kudottua ainakin vähän.

Nyt se on todistettu; olen ihan lahopäinen. Lähdin ostamaan sitä sokeria ja paria muuta juttua, mitkä tulivat mieleeni siinä matkalla. Kotiin palattuani totesin, ettää nämä kaksi muuta juttua olivat mukana, mutta se sokeri oli edelleen ostamatta. Kannattaakohan tällaisen ihmisen edes yrittää kutoa tänään...

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Hyvää, sateista heinäkuun alkua kaikille!

 Jos sää on harmaa, niin on fiiliksenikin. Heti aamulla pääsi iso itku, kun maksoin laskut pois todetakseni, että hyvin tiukilla ollaan tämäkin kuukausi. Ei tässä kai auta muu kuin mennä uudestaan langat läpi ja laittaa lisää myyntiin talouden pelastamiseksi tai edes sellaiseksi saamiseksi, että pärjää. Tämä on niin tätä. Pitkään aikaan ei ole ollut näin vaikeaa päivää kuin tänään on. Pelkkä kauppaan ja apteekkiin lähteminen vaati tosi ison pinnistyksen. Onnistuin sentään olemaan ystävällisen ja tavallisen näköinen ihmisten ilmoilla ollessani.

Kutominenkaan ei ole ollut nautinnollista, vaan se on sellaista pakkopuurtamista. Tehtävä on, kun menin ilmoittautumaan siihen Kyjyyn ja sen lisäksi pitäisi tehdä joululahjojakin. Mistä revin sen kaiken innon? Ainakin kaksi ihmistä on sanonut minulle, että pitäisi olla armollinen itselleen, mutta jotenkin en osaa. Vaadin tietyissä asioissa itseltäni aika paljon - välillä liikaakin. ( myönnetään, että joissakin asioissa menen kyllä siitä, mistä aita on aika matala ellei matalin)

Synttäripäivään mennessä pitäisi siivota, mutten ole edes aloittanut vielä. Tarkoitus oli siivota vähän kerrallaan, mutta taitaa mennä siihen, että itku kurkussa siivoan viimeisenä päivänä ennen "juhlia". En varsinaisesti juhli, mutta olen muutaman ihmisen pyytänyt kahville.

Kertokaa, mistä saan puhtia siivoamiseen ja kutomiseen, kun mieluiten vain nukkuisin.

Ei kai tässä auta kuin mennä ottamaan kudin käteen ja toivoa, että saisi puikot liikkeelle.