maanantai 6. heinäkuuta 2020

Taas kuukausi vaihtui huomaamatta

Tai no ei oikeastaan. 1.7. alkaen stressasin synttäribileitä, jotka järjestin hieman etukäteen eli viime lauantaina (huomenna 7.7. on oikea päivä) Panostin juhliin normaalia enemmän,koska nyt tulee 50 täyteen. Mä en halua olla näin vanha ..tai siis vielä tänään olen 49 :)
Säätiedotus seilasi väliä sataa-ei sada, mutta onneksi isommalta sadepäivältä vältyttiin. Tuli vain pieniä kuuroja aina välillä. Juhlat pidettiin tulevassas kodissa ( on kyllä vielä remontti kesken eli istuimia taiottiin vähän sieltä sun täältä) ja vaikkei siellä vielä ole huonekaluja kaappeja ja tasoja lukuunottamatta, mahduimme ihan hyvin sinne.
Sanoisin, että olen ihan  juhliini. Tarjottavat riittivät hyvin ja vaikutti siltä, että kaikki viihtyivät.
Sain niin paljon kukkia ja lahjoja, etten voi olla ajattelematta, että mä taidan sittenkin olla ihan mukava tyyppi. 😍 Kiitos tätäkin kautta mukana olleille, jotka teitte päivästä unohtumattoman.

Lauantai ei kuitenkan alkanut ihan putkeen. Olin lähdössä kampaajalle ja meikattavaksi 8.30 maissa ja pakkailin Mäelle vietäviä tavaroita. Olin saanut muut pakattua, mutta piti laittaa vielä toinen makaronisalaattikulho kassiin. Kansi oli auennut osittain ja nostaessani astiaa, se luiskahti auki ja 1/3 salaatista oli lattialla.Onneksi kulho päätyi oikeinpäin volttinsa jälkeen. Koko rappu ä kaikui,kun jupisin. No, ei kun rätti käteen ja keräämään salaatti pois lattialta. Siinä kohtaa kello oli niin paljon, etten alkanut pestä lattiaa. Ei kun menoksi.
Kampaajalla,kun hiuksia pestiin,mä totesin unohtaneeni sen pussin,missä oli pinnit ja valkki,kotiin. Soitto Ystikselle, joka lupasi käydä hakemassa sen meiltä. Hän haki avaimen ja lähti meille. Eipä se pussi ollutkaan kotona. No, Ystis oli ihana ja ajoi Mäelle kysymään sitä Ukkokullaltani,joka arveli tietävänsä missä se pussi on. Se oli Mäellä yhdessä kasseista,koska se ei mahtunut mun käsveskaan. Niinpä Ukkokulta toi sen ja kaikki oli hyvin.
Laitettiin mulle ne magneettisella kajaalilla kiinnitettävät irtoripset. Vaikka toinen laittoi ne, se oli haastavaa. Epäilen, etten itse saa niitä laitettua, vaikka olivat tosi kivat. Oikeastaan ne olivat ihanat. Ikinä ei ole silmät erottuneet naamasta niin hyvin.Tykkäsin kovasti. Yllattävän hyvin pysyivät,vaikka repsottivat 5mm ulkoreunastaan molemmat.Eivät halunneet pysyä sieltä kiinni.

Juhlien epävirallinen osuus alkoi klo 18 jälkeen. Ukkokullan työkavereita piti tulla 5 kpl,mutta vain kaksi tuli. Ei sen väliä - kaksi kivointa tuli :)
Aikamme turistiin ja kello livahti niin nopeasti, että alettiin grillata vasta iltayhdeksän jälkeen. Se oli puolenyön haminoilla, kun lähdettiin sitten kotiin. Jälleen kerran mun Koskista tulleet ystävät heittivät meidät kotiin.
Olin aivan naatti,  kun tultiin,mutta ärsytti niin paljon se rasvainen iso läntti,mihin se salaatti putosi, että pesin vielä keittiön lattiasta sen osan ennen kuin annoin itselleni luvan olla väsynyt.
Mut sen verran rankat oli juhlat, että nukuin n.11 tuntia seuraavana yönä. Viime yönäkin nukuin 10 tuntia....Miten niin väsynyt... Eikös sen pitäisi mennä niin, että vanhana tarvitsee vähemmän unta.... Jos menee,niin mä olen sitten poikkeus (ainakin ajoittain)

Eilinen meni sitten toipuessa. Vasta illalla sain kutimen käteeni. Herttinen,oli melkein 2 päivää, etten kutonut.

Mut sen verran olin pönttö, etten älynnyt ottaa kakuista kuvaa. Olivat tosi kauniit ja maukkaat. Tepan voileipäkakku on ihan mielettömän hyvää eikä tilatuissa täytekakuissakaan ollut mitään vikaa.

Tänään Ystis kävi aamukahvilla ja syötiin voileipäkakun loppu pois. No, huomenna tulee uusi,kun tulee vielä muutama vieras käymään kahvilla noin niin kuin virallisena päivänä. Ihan kiva.

Nyt teen pesän sohvalle ja menen kutomaan.
Mukavaa viikkoa ja toivottavasti sateet loppuisi.