tiistai 18. joulukuuta 2018

O-ho....


...Tässä on mennyt 2 kuukautta ilman, että olen kirjoittanut sanaakaan tänne. Nyt täytyy ryhdistäytyä, kun sain tylyä palautetta ystävältäni tästä kirjoittamattomuudestani. Ihan aiheesta kyllä sain palautteen - onhan tämä noloa pitää blogia, jota ei muista päivittää. Jos ensi vuonna olisin tunnollisempi.
Jouluiset kynnet - tietenkin


Lokakuussa ja marraskuun alkupuolella meinasin aloittaa joka vuotisen stressaamiseni joulusta ja jouluvalmisteluista ( siis leipomisista ja puuttuvista kutomattomista joululahjoista), mutta sitten tapahtui jotain sellaista, joka vei stressin mennessään. ja tuli mahdollisuus kutoa henkilölle, jota olen fanittanut vuodesta 1983 asti eli 35 vuotta . Jos joku olisi silloin sanonut mulle, että tulen kutomaan hänelle pipoja,tumppuja ja Ja kaikki lähti siitä, että kysyin saanko ruuduttaa netistä ottamani kuvan ja kutoa sen sukkaan ja / tai puseroon. Sain luvan <3 Siinä kohtaa unohtui joulun laittamiset ja puuttuvat joululahjat. Mutta oli siitä iso apukin -  mä en ole stressannut joulua yhtään enkä tekemättömiä miljoonaa kuivakakkua ym....Ja silti joulu tulee. Loppuviikosta siivous , joulukoristeita ja loput valmistelut, minkä jälkeen joulu saa tulla. 
Myönnettäköön, että 2 lahjaa jää tekemättä,mutta onneksi saajat ovat sellaisia, että heille voi antaa neulelahjakortin :)
Toissailtana sain " aikuisten adhd -kohtauksen" ja tein piparitaikinan, vaikka olin ajatellut tänä vuonna turvautua kaupan pipareihin. Joulunodotus kuitenkin vaatiin piparien tuoksun kotiin eli eilen sitten leipasin reilut 100 kpl. Pitäisi riittää, vaikka perheessä onkin suursyömäri ;)  Ainakin toivon niin....

Käsitöitä on siis valmistunut - tietty. Outoa olisi, ellei valmistuisi,kun koko ajan kutoo :D




Enon vaimokkeen räsymattosukat

Kätyrit -setti eräälle rockstaralle, jota olen fanittanut kauan :D


Ja tässä Stara itse :) (Kuva julkaistu Costellon luvalla)

Samalle fanituksen kohteelle Kätyri- ja räsymattosukat

.... ja oranssit Teddystä tehdyt tumput
Ystävälle 



Ukkokullan työkaverin tyttikselle
Ukkokullan työkaverille

Anelma Kervisen suunnittelemat ne"Anelmaiset"


Tein vielä Costille huovutetut tumput, toiset Lovikka -lapaset Teddystä ja kaulaliinan. Laitan kuvaa niistäkin, kun saan ne. Joku lähetti niin innoissaan paketin, että unohti kuvata sisällön. Ooo-ho... No, kerrankos sitä niin käy.

Nyt kutomaan toiseksiviimeista sukkaparia. Pieni toive elää, ettei jäisi kuin yksi iso huivi jälkitoimitukseen. Onneksi on vielä öitä aikaa kutoa.

Mukavaa viikon jatkoa !





perjantai 19. lokakuuta 2018

Osasi ottaa aamulla koville herätä klo 5.30 - olin meinaan vielä yhden jälkeen hereillä. Mut mikään ei auttanut, pakko oli nousta. Lähdin jo ennen seitsemään käynnisteleen autoa, kun ikinä ei tiennyt lähteekö se käyntiin ensimmäisellä vai sadannella kerralla. Lähti toisella yrityksellä.
Ei kun nokka kohti Lahtea. Siellä on Renkomäestä melkein Launeelle asti tietöitä ja sanoisin, että pimeässä se oli ihan peestä mennä; etenkin kun ei muutenkaan juuri aja Lahdessa.
Olin joskus 7.15 perillä eli jäi vartti aikaa odottaa ennen kuin ovi aukesi. Onneksi en ollut ainoa odottaja. Mut on nuo miehet mahdottomia - lähestulkoon tönivät toisiaan, että kuka ehtii ekana tiskille. En viitsinyt osallistua kisaan ;)

Kun sain asian hoidettua tiskillä ja jätettyä avaimet, tein itselleni pesän pöydänviereen. Toisin sanoen kuppi kahvia ja käsityö esille. Olin niin fiksu, että otin sukkakutimen mukaan, kun tiesin, että menee 1,5-2h. ( loppujen lopuksi meni 3h) Vietin siis itsekseni LänsiAutossa KIP -päivää (KIP=Knit In Public) Voitte uskoa, että sain osakseni sekä hymyjä että hyvin kummastuneita ilmeitä. Mut tosiasia on, etten olisi ilman kudinta saanut kulutettua 3 tuntia m Sukka oli melkein puolessavälissä, kun vihdoin pääsin lähtemään korjatulla autolla. (onneksi siellä oli ilmainen kahvi /kaakao automaatti :)

Vietin ihan itsekseni KIP -päivää tänään LänsiAutossa 3h.Kuljetusvälineenä äidin alakoulussa tekemä kässäpussi jostain 50-luvun alusta
Nyt auto on korjattu kalliilla merkkiliikkeessä, mut eiköhän se taas kestä seuraavat 15 vuotta. Airbagin valon palaminen yhtäjatkoisesti jonkin aikaa ja sammuminen yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin, johtui siitä, että penkinalla menevissä johdoissa oli kosketushäikkää ja liitin enää kiinni hiinä ja hiinä. Sinne vaihdettiin uusia liittimiä ja vähän johtoakin.
Ajonesto -ongelmakin saatiin korjattua vaihtamalla se virtalukkoon menevä johtopaketti ratin sisään. Siellä oli lähes poikkimenneitä johtoja ja pitiv ät ihmeenä, että auto on yleensä enää lähtenyt käyntiin. Luojan kiitos, vika ei ollut virtalukossa, koska se olisi sitten tullut kalliiksi - silloin olisi pitänyt koodata uudet avaimetkin. Hyvä näin, vaikka riittävän kalliiksi se tuli näinkin. Nyt ihmetellään, miten selvitään seuraavat 2 viikkoa. Onneksi on perunoita ja pakkasessa jauheliha, niin saa ainakin keiton tehtyä niistä.
Niin ja korjasivathan ne sen repsikan turvatyynyongelmankin, minkä takia tuon ikäiset ja malliset autot kutsuttiin ilmaiseen huoltoon.

Ei maar, kai se täytyy mennä kutomaan sitä viimeistä peittoa. Kohta saan viimeiset langat kiinni ja sitten alkaa loppusuora. Tavoite on, että sunnuntaina se on viimeistään valmis.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 18. lokakuuta 2018

Huomenta! Että osaa olla harmaata ja sumuista. No, kaipa se kuuluu syksyyn.
Pakotin eilen itseni kutomaan sitä viimeistä torkkupeittoa. Ei huvittaisi yhtään kutoa sitä;mieluummin tikuttaisin sukkaa tai jotain pienempää. Hartiat nimittäin kipeytyivät eilen, kun täytyy vähän väliä vääntää ja kääntää sitä peittoa. Yritän motivoida itseäni muistuttamalla, että enää yksi langanvaihto ja sitten on viimeiset langat menossa. En vaan meinaa motivoitua millään....

Huomenna pitäisi herätä klo 5.30. Mulla on tai siis autolla on huolto Lahdessa klo 7.30. Sinne ajaa n.30min (ehkä enemmänkin,kun Renkomäki - Laune väli on yhtä tietyötä) ja täytyy mennä yrittämään autoa käyntiin hyvissä ajoin. Se ei aina tykkää lähteä käyntiin, kun jostain syystä ajonesto ei mene pois päältä. Saavat huomenna katsoa senkin siellä. Vaikka Ukkokulta onkin ihan Guru korjaamaan autoja, niin tätä hän ei pysty korjaamaan. Todennäköisesti tulee uudet avaimetkin ja niiden koodaaminen.
Varsinainen syy huoltoon on se, että mun auto kuuluu sellaiseen ryhmään, jonka apparin turvatyyny saattaa laueta itsekseen ja lennättää muovinpalasia kaamein seurauksin näin vanhemmiten. Jokunen vuosi sitten oli kanssa takaisinkutsu tuon samaisen apparin turvatyynyn takia.

Syksy on yleensä mun vuodenaikani, kun pimenee eikä ole kuuma. Tänä vuonna sitä ihanaa tunnetta ei ole tullut. Tuntuu, että olen ajatellut asioita liikaa, minkä seurauksena meinaa tulla lamaantuminen, joka heijastuu mm. tuohon saamattomuuteen käsitöiden kanssa. Pelottaa ajatella, miten käy leipomusten ja loppujen joululahjojen kanssa. Turhan paljon on vielä tekemättä ja sitten on vielä yhdet tilaussukat ( polvisukat) ohuesta sukkalangasta.
Lisäksi on tullut kauhea huoli siitä, että olen jo 48v eli olen varmasti jo ylittänyt elämäni puolivälin. Ensimmäinen tavoitteeni on 63v, jolloin olisin elänyt vajaan 3kk kauemmin kuin äiti. Toinen etappi on 65, jolloin olisin samanikäinen kuin isä oli kuollessaan ja kolmas tavoite on elää yli 80 vuotiaaksi. Lyhyesti sanottuna, stressaan siitä, että olisi vielä paljon lankaa kudottavana ( en ole ehtinyt kutoa elämässäni vielä tarpeeksi) ja hyvää elämää elettävänä Ukkokullan kanssa. Noita kun riittävästi pyörittää mielessään, on seurauksena takuuvarma stressaantuminen. Juu, tiedän että pitäisi elää päivä kerrallaan ja siten, että jos heräisi seuraavana aamuna keittämään kuolleena kahvia, voisi sanoa, että on elänyt riittävän pitkän ja hyvän elämän. Nyt tulee se surullisen kuuluisa "Mutta......"
Miksi ihmisen pitää miettiä tuollaisia? Miksei voi vain nauttia elämästä päivä kerrallaan? on elämän tuhlaamista, kun surkuttelee tuollaisia kuin minä teen. Siinä unohtaa helposti elää. On aika ankeaa sitten (ehkä) vanhana ajatella taaksepäin ja miettiä, miksen silloin aikani tehnyt näin ja näin. Kaipa elämän kuuluu välillä olla ahdistavaa, jotta osaa iloita ja nauttia pienistäkin asioista.

Nyt menen kutomaan sitä peittoa - ei tästä muuten mitään tule.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Tulin pikaisesti pyörähtämään, kun nyt ei oikein juttu luista. Aloitetaan myynti-ilmoituksella:


Myydään käsinneulottu uusi ja käyttämätön torkkupeitto, jonka koko on
 pingottamatta 147cm x 145cm.
 ( pingottamalla saa lisää mittaa ja leveyttä)
Lanka on pehmeää, 100% akryylia (ollut itsellä 6kk käytössä satunnaisesti,
 eikä ole nyppyyntynyt)
Ei tunnu muoviselta. Ylä- ja alareuna eivät ole identtiset kuvion suhteen.

Hellävarainen pesuohjelma 40 astetta, tasokuivaus, ei rumpukuivausta, ei silitystä,
 ei valkaisua.

(lankojen osuus hinnasta n.50e )

Jos hinta tuntuu pahalta, aina voi tarjota,kunhan tarjous on järkevä :)

Postitan joko postin tai matkahuollon kautta, jolloin postikulut ostajalle
.
Nouto Orimattilasta mahdollinen

Hinta: 120 euroa


Olin suunnitellut tätä serkkuni aikuiselle tyttärelle joululahjaksi, mutta kun en ole kolmella kysymiskerralla saanut vastausta, en väkisin tuputa. Samaisen serkkuni aikuinen poika sen sijaan oli ihan innoissaan,kun kysyttiin haluaako hän torkkupeiton. Hänelle on nyt työnalla vastaavanlainen peitto,mutta harmaa.

Joululahjasukkiakin on muutama pari valmistunut. Se ei paljon lohduta - lahjalista pitenee koko ajan toisesta päästä. Olikohan se Facessa, missä joku päätti "ilahduttaa" kertomalla, että jouluun on enää 10 viikonloppua. Arvatkaa, tuleeko jollekin vielä kiire....

Kaalikääryleitä tein toisen satsin pari viikkoa sitten. 77 kpl tuli eikä yhtään ehtinyt pakastimeen. Miten niin meillä tykätään kääryleistä??!! 
Lauantaina tein 5 litraa kotoa opittua makkarakeittoa (sis.maustekurkkua ja paljon sipulia) eikä sitä enää huomiseksi riittänyt. Ukkokultani on ihan heikkona siihen <3

Muuten on mieli ollut välillä niin maassa, että päivät ovat menneet nukkuessa ja muutenkin kuin sumussa kulkien. Mä stressaan ilmeisesti joulua, kun on niin paljon kudottavaa vielä ja sitten pitäisi leipoa perinteiset miljoona kuivakakkua. No, kaipa tämä mun stressaaminen kuuluu osaltaan mun jouluvalmisteluihin.

Nyt poistun linjoilta. Yritän tässä jonain päivänä tulla kirjoittamaan enemmän.
Jos vaikka viikonloppuna, kun olen käyttänyt auton Nissanilla takaisinkutsussa repsikan turvatyynyn takia ja samalla saavat katsoa, miksei ajonesto lähde aina pois. Saattaapi tulla kallis remontti. Mutta siitä lisää viikonloppuna.

Aurinkoista syysviikkoa!

ps. Jos haluat ostaa peiton tai / ja sukkia tuolta myyntisivulta, niin laita meiliä tai jätä viestiä kommentteihin.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Raikas tervehdys


Oli aikas raikasta aamulla - klo 7 mittari näytti +2,8 C. Ukkokulta laittoi viestiä, että piti raapata tuulilasi ennen kuin pääsi lähtemään liikenteeseen. Tästäkö se nyt sitten alkaa syksy ja sitten talvi?
Kävin tuossa aamupäivällä Ystiksellä kahvilla. Siitä on aikaa,kun olen viimeksi käynyt. Yksi syy on varmaan ollut se. että Ukkokulta on kulkenut töihin mun autolla viimeisen kuukauden, kun hänen autonsa on odotellut uusia osia. Ihan outoa, kun nyt pääsee taas liikkumaan.

Taisin joskus aiemmin mainita, että suunnittelin kutovani serkkuni (aikuisille) lapsille joululahjaksi torkkupeitot. Iski epäilys, kun eka peitto on puolivälissä, että entäs jos he eivät tykkääkään niistä ja ne menevät suoraan UFF -laatikkoon. Se ei tuntunut kivalta ajatukselta, sillä yhdessä peitossa on kuitenkin kiinni melkein 70e langat ja lukemattomia tunteja työtä- Niinpä pyysin serkkuani tiedustelemaan, onko "lapsosilla" halua saada sellaiset. Tytöstä ei ole vielä tietoa, mutta poika oli silmät loistaen sanonut haluavansa. Se tuntui kivalta. Kuten sekin, että serkkuni kertoi ko. pojan rakastavan nimenomaan mun kutomiani sukkia. Tuollaiselle kutoo mielellään lisääkin. Jos se tyttö ei halua tuota peittoa, niin täytyy yrittää myydä se jossain - ehkä joku sen ostaisi.

Mut se täytyy sanoa, että viime aikoina on tullut liikaa päiviä, jolloin en ole saanut oikein mitään aikaan. Tuntuu, että olen vain nukkunut ja nukkunut. Sanoisin, että osa nukkumisesta on ajankuluksi nukkumista. pitäisi ihan aikuisten oikeasti yrittää väkertää noita joululahjoja. Marraskuun alussa / puolivälissä on kakkujen leivonta eli olis kiva saada lahjatilanne jo melkein valmiiksi. Sukkia ei puutu enää kauheasti, mutta parit tumput,pipo,2 isoa huivia ja 1.5 peittoa.....on sitä siinä vielä sarkaa.

Ei kai tässä auta kuin mennä kokeilemaan, jos puikot pysyisi kädessä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 14. syyskuuta 2018

Alkaa olla syyskuu puolivälissä. Äkkiä se aika menee.
Mulla on joku ihme ensaamitäänaikaan -kausi menossa; kaikkein mieluiten vain nukkuisin. Siis nukkumista ajankuluksi. Kutominen ei huvita, vaikka nyt sen olis syy huvittaa - edelleen puuttuu ne muutamat sukat, ne 2 peittoa ja 2 isoa huivia. Peitot vievät väkisin kuukauden, ehkä vähän enemmän, huiveihin voi laskea melkein kuukauden yhteensä eli nyt mennään jo marraskuussa. Siihen päälle vielä ne sukat. Ukkokullan lahjasukkia ei ole edes laskettu tähän eikä hänen pomolleen ja yhdelle työkaverille meneviä sukkia, koska ne ehtii viedä vielä just ennen joulua.

Marraskuun alussa täytyy tehdä kuivakakut maustumaan. Viikon homma, mutta onpahan sitten tehty. Joo, saisi ne nopeamminkin, mutten viitsi vetää itseäni ihan piippuun ja stressiin, vaan teen muutaman kakun päivässä. Sitten taas ihmetellään, minne ne saa säilytykseen. Omat voi laittaa pakastimeen, mutta minne ne loput. Sääli, että ystiksen talon kylmäkellari otettiin pois käytöstä. Toista se oli mun lapsuudessani, kun oli kylmäkellarit käytössä,kun ihmiset viisivät itse tehdä säilykkeet itse (kurkut,punajuuret,mehut,hillot ym) Jotkut jatkaisivat sitä, jos olisi paikka missä säilyttää. (minä nostan käteni ylös) Asuessani eksän kanssa omakotitalossa, nautin siitä,kun sai tehdä syksyllä säilykkeitä ja nauttia omatekemiä sitten talvella.

Palatakseni nyt näihin "akuutteihin" puuhiin, kuten kutomiseen, niin mitä tehdä, kun ei huvita! Kertokaa, mistä löytyy se kadonnut inspis. Lisäksi voisin antaa hyvään kotiin hieman unenlahjoja, mulla on tällä hetkellä liikaa sitä sorttia.

Vetkuttelin koko aamun ja arvoin,laitanko pesukoneen päälle vai en. Kyllähän kone ne pesee, mutta se ripustaminen - ja tietenkin kone on ihan täynnä. plääh!!!!! Ei huvita! Ei huvita! ei huvita!

Ystis kävi kahvilla ja se piristi. Ilmankos en ole menossa tirsoille vaan tulin kirjoittamaan muutaman rivin tänne. Pitäisi kuvata kolmet sukat ja laittaa kuvat tänne, mutta taidan jättää seuraavaan kertaan - voi tulla useampikin kuva (hah! uskoo ken haluaa)

Vilkaisin leikilläni, montako kävijää mun kirjoituksilla on - ei montaa. Tuntuu, että kirjoitan tätä vain itselleni ja kahdelle muulle. No, ajankulua tämäkin.

Taidan jatkaa haahuilua! Olkaa te tarmokkaampia!

Heipähei!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Ihmeiden aika ei ole ohi! Ukkokulta saa pitää viimeisen kesälomaviikkonsa. Eilen käytiin Lahdessa, kun molempien uudet kännyt tarvitsivat mikrosimmit. DNA:lla siirsivät kuvat,numerot ja viestit uudelle kortille 20e korvausta vastaan, mutta Ukkokulta joutui siirtämään numerot käsin, kun Elisalla ei ollut sellaista palvelua.
Sillä välin, kun mun kännyä operoitiin, käytiin Lahden satamassa kahvilla ja juustosarvilla. Ahneita kun ollaan, otettiin isot juustosarvet, vaikka mä tiesin niiden olevan todelliset tyrmäysherkut. Sinne sarven sisään on tungettu ainakin puoli pakettia Koskenlaskijaa. Mut ne on niiiiiiiiiin hyviä, myös Raksun mielestä. Ehkä menemme toistekin 😉

Kotiuduttuamme molemmat aloimme tutustua puhelimiimme ja pakko myöntää, että välillä lenteli ärräpäät. Menee jo liian tekniseksi nuo puhelimet. Lopulta todettiin, että eka tirsat ja sitten jatkuu. Tirsojen jälkeen saatiin puhelimet jonkinlaiseen ojennukseen.

Piti illalla tehdä makaronilaatikko, mutta mun motivaatio hävisi tuon puhelin hässäkän myötä. Niinpä päätettiin, että syödään vasta tiistaina. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Raksu sanoi haluavansa viedä mut ulos syömään. Ja ei kun taas Lahteen .... ja Heseen. No, onhan sekin ulkona syömistä 😜

( Hitsinpimpula... huomasin vasta, että tuolta palkista saa hymiöitä tekstiin. Miten en ole ennen huomannut vai onko ne uusi juttu?)

Aloin tuossa pari päivää sitten kutoa kaverille raidallisia perussukkia. Ette usko, miten mua tympii kutoa niitä. Jotenkin kyllästynyt nyt raidoittamaan. olen kahden vaiheilla, jätänkö nuo kesken ja aloitan pitsi-,palmikko- tai kuviosukat vai sinnittelenkö nuo keskeneräiset loppuun. Puuttuu vielä 1,5 sukkaa. En muistakaan, koska jonkin kutominen olisi ollut näin plääh.

Päivän ekat tirsat otettu. En ymmärrä, miksi olen taas näin väsynyt. Virikkeiden puutetta vai mitä....
No, kohta täytyy tehdä ruokaa eli jos se tästä vielä muuttuisi iloksi.

Mukavaa päivää ja kiitos, kun kävit lukemassa.





tiistai 21. elokuuta 2018

Kertokaa mulle



...miksi tämä kirjoittaminen on niin vaikeaa? Monena päivänä on pitänyt kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt syystä tai toisesta.
Toisaalta, olen kutonut tosi paljon ja viime lauantaina leivoin 4 pellillistä omenapiirakkaa. Soitin Ystiksen kahville ja että uunituore omenapiirakka vaniljakastikkeella osasikin olla hyvää. Ukkokulta otti kotiuduttuaan aperitiiviksi puoli pellillistä sitä. No, hän on niin laiha eikä häneen tartu mikään, niin hyvähän se on herkutella. Itse ei tarvitse kuin ajatella jotain hyvää,niin johan tulee pari kiloa lisää. Saatiin sitä piirakkaa 2.5 pellillistä pakastimeen asti. Eri asia kauanko ne sielläkään säilyy. ( tai siis säilyisihän ne, mutta tiedän meidän herkuttelijan ottavan sieltä niitä pussi kerrallaan sulamaan)
Enkä mä oikeasti mutise; musta on kiva tehdä ( ainakin välillä ), kun on joku joka tykkää syödä niitä <3

Sukkia valmistuu tasaseen tahtiin, vaikka välillä kutominen on pakkopullaa. Pakko kuitenkin kutoa - joulu tulee. Laskinkohan mä, että sukkia puuttuu 5-6 paria. Lisäksi puuttuu 2 isoa torkkupeittoa ja 2 isoa huivia. Täytyy tehdä nuo isot pois heti, kun ilma viilenee tarpeeksi.
Sitten varmaan tulee 1-2 paria pitkiä tilaussukkia em. lisäksi. Ja taas mulla on joulupaniikki.


Muruseni soitti äsken ja kertoi ajelevansa mun autolla taas muutaman päivän. Nyt kun se sai muuten autonsa kuntoon, niin nyt siitä hajos ohjaustehostin. No, enpä mä autoa pahemmin tarvi. Ja toisekseen, Allu kiukkus mulle tänään jokaisessa paikassa, missä joutui sammuttamaan auton. Ensin taistelin autotallissa 20 min ennen kuin se lähti käymään.Seuraava taistelu, 10min, oli Ystiksen pihassa ja viimeinen 10 min taistelu K- marketin pihassa. Alkaa ärsyttää hiljalleen. Vika lienee virtalukossa, mutta missä siellä. Pitäisi purkaa koko hökötys, mutta koska. Ja saako Raksu sitä kuntoon vai pitäisikö viedä oikein korjaamolle. Ja sehän sitten maksaakin erilailla. Kettu sentään!!!


Tässä saldo niistä sukista, mitä on valmistunut:

"sirot" koon 48 sukat Ukkokullan työkaverille

.
Ystikselle sukat

Ystikselle sukat

Serkun pojalle koon 46 sukat

serkun tytön avokille sukat

serkun tytölle Niina Laitisen "twist or not" -sukat


Laitan tänään tuonne "Myytävät" -sivulle muutamat kotia etsivät sukat. 

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Tervehdys!

Yllätän kaikki, jopa itseni, kirjoittamalla näin pian. Itse asiassa tulin hehkuttamaan ihanaa viileää aamua (kello on n. 06.00) Naatiskelin aamukahvin varjossa olevalla parvekkeella kaikessa rauhassa ja nautin viileydestä. Pitää yrittää varastoida viileää tunnetta, silloin kun siihen on mahdollisuus ;D
Lupaavat / uhkailevat, että seuraavien 10 päivän aikana "kylmin" päivälämpötila on +21 astetta. Toivottavasti ovat oikeassa. Ei kai saisi valittaa, mutta riittäisi jo nämä helteet. Ollut liian kauan liian kuuma yhtäjaksoisesti. Olisi edes viileämpiä (esim. +20 - +24 astetta) päiviä välissä. Alkaa olla jo tuskainen olo, kun tämä kuumuus vain jatkuu.

Helteistä huolimatta yritän heilutella puikkoja. Pahasti uupuu joululahjoja vielä, vaikka muka tänä vuonna aloitin ajoissa. Huom! Jouluun on vielä 22 viikkoa, mutta äkkiäkös ne menee ja huomataan, että pitää aloittaa leipomiset ja lahjojakin on kutomatta. Eniten mua ehkä stressaa ne 2 torkkupeittoa ja se iso huivi - korjaan, 2 isoa huivia. No, ehkä ne valmistuu ajallaan ja ajoissa.

Ystis kävi aamulla värjäämässä mun hiukset. Kokeiltiin uutta väriä, tai siis sävyä, kun mun käyttämä väri on aika tyyris. Tämän löysin Riihimäen vahinkotavarakeskuksesta hintaan     
2,20e / kpl. Niitä oli kolme ja kaikki lähtivät mukaan. Kannatti ottaa, sillä tämä on tosi hyvän värinen.

Viikonlopun olimme Ukkokullan kanssa Koskissa. Ensin oltiin mun pikkuserkulla yksi yö, minkä jälkeen menimme mun kaverille. Ei järkevää - kaverini oli itse Venäjällä töissä, vaimokkeensa heidän tontilla Keuruulla ja meille piti seuraa kaverin vaimokkeen 23-vuotias tytär. ( 23v) Todettiin Ukkokullan kanssa, että ensi vuonna olemme yön mun pikkuserkulla ja max yhden yön mun kaverilla ( Riippuen tietysti siitä, ketä musareilla on esiintymässä. Tänä vuonna  ei ollut mitään kiinnostavaa)
Yllätän kaikki, jopa itseni, kirjoittamalla näin pian. Itse asiassa tulin hehkuttamaan ihanaa viileää aamua (kello on n. 06.00) Naatiskelin aamukahvin varjossa olevalla parvekkeella kaikessa rauhassa ja nautin viileydestä. Pitää yrittää varastoida viileää tunnetta, silloin kun siihen on mahdollisuus ;D
Lupaavat / uhkailevat, että seuraavien 10 päivän aikana "kylmin" päivälämpötila on +21 astetta. Toivottavasti ovat oikeassa. Ei kai saisi valittaa, mutta riittäisi jo nämä helteet. Ollut liian kauan liian kuuma yhtäjaksoisesti. Olisi edes viileämpiä (esim. +20 - +24 astetta) päiviä välissä. Alkaa olla jo tuskainen olo, kun tämä kuumuus vain jatkuu.

Helteistä huolimatta yritän heilutella puikkoja. Pahasti uupuu joululahjoja vielä, vaikka muka tänä vuonna aloitin ajoissa. Huom! Jouluun on vielä 22 viikkoa, mutta äkkiäkös ne menee ja huomataan, että pitää aloittaa leipomiset ja lahjojakin on kutomatta. Eniten mua ehkä stressaa ne 2 torkkupeittoa ja se iso huivi - korjaan, 2 isoa huivia. No, ehkä ne valmistuu ajallaan ja ajoissa.

Ystis kävi aamulla värjäämässä mun hiukset. Kokeiltiin uutta väriä, tai siis sävyä, kun mun käyttämä väri on aika tyyris. Tämän löysin Riihimäen vahinkotavarakeskuksesta hintaan     
2,20e / kpl. Niitä oli kolme ja kaikki lähtivät mukaan. Kannatti ottaa, sillä tämä on tosi hyvän värinen.

Viikonlopun olimme Ukkokullan kanssa Koskissa. Ensin oltiin mun pikkuserkulla yksi yö, minkä jälkeen menimme mun kaverille. Ei järkevää - kaverini oli itse Venäjällä töissä, vaimokkeensa heidän tontilla Keuruulla ja meille piti seuraa kaverin vaimokkeen 23-vuotias tytär. ( 23v) Todettiin Ukkokullan kanssa, että ensi vuonna olemme yön mun pikkuserkulla ja max yhden yön mun kaverilla ( Riippuen tietysti siitä, ketä musareilla on esiintymässä. Tänä vuonna  ei ollut mitään kiinnostavaa) Toisaalta saattaa olla, että käydään vaan siellä min kaverilla kahvilla ja suunnataan sitten kotiin.

Ainoa tosi ihana asia, pikkuserkulla oleilun lisäksi, oli se,  että  tehtiin mun entisen luokkakaverin kanssa "treffit" Ei oltu nähtykään sitten vuoden 1983 kevään. Mitä nyt yksi 35 vuotta välissä. Vaikka olinkin nähnyt Jarkon kuvan Facessa, en ollut varma, tuntisinko livenä. Ei hätää, Jarkko bongas mut jo kaukaa.  Leikilläni kysyin,mistä hän tunnisti mut,niin vastaus tuli samantien "hiuksista". Ihan niin kuin muutama vuosi sitten sanoi toinen mun luokkakaverini ala-asteelta. Kaikki muuttuu, paitsi mun punaiset hiukseni.
Jarkko oli tosi kiva koulussa ja on edelleen. Jarkko ei koskaan haukkunut mun pyöreydestäni eikä mennyt muiden mukana,jotka nälvivät mulle. Oikeastaan luokalla oli 4 sellaista poikaa, jotka eivät ikinä haukkuneet mua ja olivat " salaa" mun kavereita, kun muut eivät nähneet.

Nyt ei irtoa tämän enempää!  Hyvää kuunvaihdetta! Tää lähtee nyt kutomaan!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Aika kuluu ihan huomaamatta

Jotenkin tässä on mennyt taas yli kuukausi kirjoittamatta. Sovitaan, että se johtuu näistä helteistä. En vaan ole jaksanut kirjoittaa - olen vain ollut tuskastuneena tähän kuumuuteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kesällä saa valittaa kuumuudesta, kunhan ei talvella valita kylmästä. Kylmää vastaan pystyy pukeutumaan, mutta helteellä ei ole mitään konstia.
Kaiken huippu on se, että ainoa kunnon uintipaikkakin on mennyt oudoksi näiden helteiden takia, vaikka onkin lähdepohjainen järvi. Itse en ole siellä käynyt,mutta kuulin, että iho jää limaiseksi uinnin jälkeen eli kotona on pakko mennä suihkuun. Niinpä ratkaisin asian siten, että käyn vain suihkussa kotona - enpähän polta nahkaani auringossa. Toisekseen, mä saan niin helpolla ihottuman, että olisi silkkaa tyhmyyttä mennä uimaan sinne. Tieto tuosta limaisuudesta tuli kaverilta, joten uskon sen pitävän paikkansa.

Kotonakaan ei pääse kuumuutta pakoon. Olisi kyllä ilmastointikone,muttei paikkaa,mihin sen saisi. Eksä kyllä teki "vaihtoikkunan"missä on paikka ilmastointikoneen poistoputkelle, mutta saranat ovat joka ikkunaan väärällä puolella. Eipä sille muutenkaan oikein paikkaa olisi. Jos sitten joskus, kun muutan Mäntymäelle Ukkokullan luokse.
Niinpä ratkaisuna on ollut, että verhot visusti kiinni ja kaksi pöytätuuletinta pörrää viipperät punaisena. Helpottaa vähän.....kun on viipperän vieressä.

Syöminen on jäänyt tosi vähiin. Joo, tiedän, että pitäisi syödäkin juomisen lisäksi. Mä en vaan jaksa ( eikä huvita) laittaa ruokaa. Pitäisi tehdä joku salaatti tms. Kaikki vaan on kiinni Ukkokullasta, kun se "omi" mun auton,kun omansa on rikki. Meillä syödään sitä,mitä hän sattuu tuomaan kaupasta. Eilen toi Italian padan ja jauhelihaa,mutta lopputulos oli se, ettei kumpikaan halunnut syödä mitään lämmintä.

Tuli tuossa parisen viikkoa sitten täytettyä vuosia :( Enää yksi numero välissä ennen 50ntä. Mä en halua olla näin vanha. Joo, tiedän, että ikä on vain numeroita,mutta siitä huolimatta... Mulla on vielä liian paljon kutomatonta lankaa enkä muutenkaan ole vielä kutonut tarpeeksi. Muutenkin on paljon asioita,mitä pitää vielä tehdä,nähdä ja olla.
Yksi syy mun vanhenemiskam..ahdinkooni on se, että isä oli just täyttänyt 65v ja äiti oli 62v kuollessaan. Fiksuna olen laskenut, että tuolla kaavalla mä olen 59v kuollessani. Arvatkaa, ahdistaako tuo ajatus, joka on ollut korvien välissä jo monen monituista vuotta. ( laskin sen aika pian äidin poismenon jälkeen ja siitäkin tulee tänä vuonna 12 vuotta)

Siitä  olen tyytyväinen, että olen jaksanut heilutella puikkoja, vaikka onkin ollut näin kuuma. Tein pikkuserkulle 70vee lahjaksi huivin ja parit sukat sekä joululahjojakin on valmistunut. Olisikohan tämä se vuosi, ettei tule joulupaniikki. Toisaalta - jouluun on enää vajaat 23 viikkoa, jos laskin oikein.
joululahjaksi Piirakkasukat
joululahjaksi Niina Laitisen Twist or not -sukat
varressa kierrejoustin. Nämäkin menossa joululahjaksi
Lisää piirakkasukkia joululahjapakettiin
toiset kierrejoustin sukat Pukin konttiin

Kamun raitasukat
Novita Elegiasta tehty huivi 70 vee lahjaksi pikkuserkulle
tärähtänyt kuva ekoista tekemistäni ampiaispesistä. Uskomatonta, mutta ne toimii. Ei ole koko kesänä ollut parvekkeella amppareita sen jälkeen,kun laitoin yhden pesän sinne



Oltiin viime viikon torstaina "Noitien" kanssa viettämässä mökkipäivää Urajärvellä, mistä yksi Noita oli vuokrannut mökin kesäksi. Osui sitten lähestulkoon kesän ainoa viileä/kylmä päivä. Sisukkaasti istuttiin rannassa kutomassa -  Fleece takit päällä. Oltiin niin suunniteltu uivamme ja lilluvamme järvessä, muttei ilma houkutellut.  (Noita --nimitys tulee käsityöpiiristämme, jolle ulkopuolinen keksi nimen Noitapiiri) Niinpä me nautimme mökkipäivästä muuten - syötiin hyvin,höpötettiin ja naureskeltiin.



Asiasta kuudenteen, sain toukokuussa Kamulta nimpparilahjaksi Karjalanneidon. Siitä sanotaan, ettei se viihdy paahteisella paikalla. Ilmeisesti mulle tulleille ei ole kerrottu sitä, koska mun parveke on tosi paahteinen. Jos se viihtyi viime vuonna siellä, niin viihtyy se nytkin, vaikka on paljon kuumempaa kuin viime kesänä.
Eka kuva otettu 26.5. ja toinen kuva pari päivää sitten. Päätelkää itse, viihtyykö Karjalanneito mun partsilla :D


Pitkästä aikaa paljon kuvia :)
Nyt tää menee keittämään kahvia ja siirtyy sitten kutomaan. Kuten sanottu - joulu tulee väistämättä koko ajan lähemmäksi.

Aurinkoisia kesäpäiviä kunnes jälleen kohtaamme. Yritän kirjoittaa nopeammin kuin viimeksi....




maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jatketaan...

Nyt tulee paljon voimasanoja!!!! Olin kirjoittanut ties kuinka paljon, kun tää päätti ihan omatoimisesti hävittää kaiken tekstin. Voitte uskoa, että nyt sieppaa ja lujaa. Miksei tämän automaattisesta tallennuksesta voi jäädä edes jotain luonnokseksi?? Mä vaan kysyn....

Ukkokulta yllätti mut eilen tultuaan töistä. Hänellä alkoi tästä päivästä ( tiistaista) 2 viikon kesäloma. Loput 2 viikkoa on sitten myöhemmin kesällä. Viikko ainakin on siinä kohtaa, kun mennään viettämään pidennettyä viikonloppua mun kavereille.

Tämä yskä alkaa hiljalleen ärsyttää. Heräsin taas viime yönä kolmen tunnin unien jälkeen yskimiseen. Olin tunnin kaksi hereillä, kun mietin, kannattaako mennä vai jatkuuko yskiminen. Päätin kuitenkin mennä yrittämään ja yllätys. sainkin nukuttua 3 tuntia lisää. Teki hyvää; kahden kolmen tunnin yöunet ovat liian lyhyet.
ä ja
Alkaa mennä hermot tuon huivin kanssa . Yhden kerroksen tekeminen kestää iäisyyden. Juu, tiedän ettei iso huivi valmistu päivässä, mutta silti...
Jotenkin huomaa, että pitkäjänteisyyteni on ihan kadoksissa. Sukkien ja tumppujen tekoon sitä riittää, mutta iso huivi... e-hei. No, on mulla vielä reilu kuukausi aikaa kutoa se valmiiksi.
Kurjaa vaan, että alkaa kaksi  juhannus-jouluaatto neuletempausta, joihin olen molempiin ilmoittautunut. Toisin sanoen, tuo huivi pitäisi saada valmiiksi 24.6. mennessä, että pääsisin heti aloittamaan nuo tempaukset. Tuskin onnistuu.

Meillä kävi viime yönä ukkonen ja satoi. Vettä tuli sen verran, että uskon / toivon sen tuoneen siitepölyt maahan. Nyt sitten mielenkiinnolla seuraamme, onko sillä ja antihistamiineilla mitään vaikutusta oloon (siis nuhaan ja yskään)

Kai se täytyy mennä kutomaan.
Tulen lisäilemään tekstiä, jos jotain tulee mieleen.

Aurinkoista tiistaita!

Ajatuksia pitkästä aikaa






Se ei kyllä tiedä hyvää, kun alan ajatella ;)
Viime akoina on ollut hyviä öitä aikaa ajatella, kun yskänpuuskat herättävät keskellä yötä. Melkein siinä tulee pari tuntia sitten valvottua, kun ei uskalla mennä takas nukkumaan, kun epäilee sen yskän alkavan uudestaan. Käy niin Ukkokulta sääliksi, että melkein siirryn öisin sohvalle nukkumaan ja yskimään, jotta toinen saa nukuttua.

Pari yötä takaperin tuli tuossa aamuyöllä mieleeni, miten nuoruusajan ja varhaisaikuisuuden kaverit ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Samalla paikkakunnalla asuessa pidettiin tosi paljon yhteyttä, mutta kun muutin pois, jäi yhteydenpitokin. Mä muutaman kerran soitin kyselläkseni kuulumisia, mutta kun se jäi yksipuoliseksi, mäkin lopetin. Oltiinko me kuitenkaan ns. oikeita kavereita? Toki tajuan sen, että ajat muuttuu ja tulee uusia juttuja ja kavereita vanhojen tilalle, mutta silti. Eipä niiltä ajoilta jäänyt kuin pari hassua kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin aamuyön pimeinä tunteina.
Onneksi olen saanut täältä  uusia kavereita / ystäviä, joiden kanssa voi höpistä, puhua henkeviä ja tehdä kaikkea kivaa 
Eikä pidä unohtaa paria muutakin ystävää, joiden kanssa puhutaan / tekstaillaan lähes päivittäin.

Käsityörintamalla on hidasta edistymistä. Yhdet sukat sain valmiiksi, mutta muuten aika menee tuon yhden huivin kutomisessa. Alkaa puolipyöreässä huivissa olla jo sen verran silmukoita, että kerroksen kutomiseen menee aikaa. Alkuunpääseminen oli työn ja tuskan takana, mutta lopulta onnistui. Kerran jouduin purkamaan 30cm ja aloittamaan ihan alusta, mutta sitten älysin alkaa laittaa elämänlankaa, ettei tarvitse ihan alkuun purkaa tai purkaa silmukka kerrallaan. Mutta sitä mä ihmettelen, että edellisellä kerroksella kaikki silmukat täsmäsivät ja niitä oli tarpeeksi, mutta seuraavalla kierroksella viimeisestä sektorista puuttui 13 silmukkaa. Juu, kaikki muut olivat kuten piti ja kuvio tuli niin kuin piti. Ihme juttu!
Tällainen siitä pitäisi tulla paitsi sinisävyinen. Lankana Novita Elegia


Mulla olis Elegiaa violetti-harmaanakin...Vähän polttelisi tehdä toinenkin jossain kohtaa. Tämä nyt tekeillä oleva menee 70 vee lahjaksi kesällä.

Mutta sen mä sanon, että mä olisin varmaan vetänyt itseni jo leukakeinuun, ellei mulla olisi noita käsitöitä ja Ukkokultaa. Siinä mielessä olen onnellisessa tilanteessa.

Joulupaniikki meinaa jo iskeä. Onkohan mulla 3 valmiina ja paljon tekemättä. Ja marraskuun alkupuolella alkaa taas se kakkuruljanssi.Se on kuulkaas 27 viikkoa jouluun. Kyl se siitä.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Miksei tästä tule mitään???

Niin suurieleisesti uhosin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna kirjoitan tosi säännöllisesti blogiini. Onko näin käynyt? Ei.
En käsitä,mikä tässä on niin vaikeaa. Monta kertaa olen ollut tulossa kirjoittamaan aatoksiani, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. *huoh*

Ollut aikas lämmin toukokuu - ehkä turhankin lämmin mun makuuni. Monta kertaa olen suunnitellut kastavani talviturkin, mutta saatuani kesäflunssan (on muuten sitkeä) en sitten kuitenkaan ole mennyt. No, on tässä vielä kesää jäljellä. 
Nuhan kanssa aina pärjäisi, mutta tämä yskä. Mmmrrrrrrrr!!!! Olen nukkunut ainakin 1.5 viikkoa sohvalla, että Ukkokulta saa nukuttua eikä herää koko ajan mun yskimiseen. Ei ole kovin hyvä nukkua tuo meidän sohva - ainakaan niin ettei sitä levitä, jolloin siitä tulisi 120cm leveä.
Eilen yskä ei ollut valppaana eli ehdittiin nukahtaa ennen kuin tuli ärsytysyskä. Että oli ihana nukkua sängyssä pitkästä aikaa. Olen kyllä juonut puolipulloa yskänlääkettä. Ja kun siitepölyt ovat nyt näin runsaita, aloin syödä myös antihistamiinia. Ei sitä tiedä, vaikka osa nuhasta ja yskästä johtuisi niistä.
Alkuvaiheessa, kun tämä yskä kesti ja kesti, ehdin jo huolestua, että olen tullut sukkalangoille allergiseksi, mutta ehken kuitenkaan. Mun maailmani murenisi, jos en pystyisi kutomaan.

Unet ovat jääneet 2-4 tunnin mittaisiksi tämän nuhinan,yskimisen ja kuumuuden takia. Joko mä olen kertonut, että vihaan kesää. Talvella pystyy sentään pukeutumalla säätelemään, mutta kuumaa vastaan on aika vaikea taistella. Uiminen olisi yksi, mutta kun ei vielä uskalla tän flunssan takia.
Toinen syy, miksi venytän uimaanmenoa on se, että mun jalkanihan ovat olleet tosi turvoksissa viimeiset pari kuukautta ja viimeisen kuukauden,kun on ollut kuumaa, ne ovat olleet ihan mahdottomat. Kaiken huippu oli se, että oikeaan sääreen tuli säärihaavan alku. Onneksi mut saatiin painostettua lääkäriin ja lääkärin määräämät antibiootteja sisältävät rasvalaput paransivat tuo jalan. On se vielä ehkä hitusen punaisempi kuin toinen eli pidän sitä silmällä ja desinfioin Neo Amiseptilla useamman kerran päivässä.

Käsitöitähän pitää tietenkin tehdä koko ajan - oli sitten mikä vuodenaika hyvänsä. Nyt olen saanut tehtyä viime vuodenksi tarkoitetut synttärilanjasukat ja toiset sukat, Mutta olen saanut taas yhdet joululahjasukatkin tehtyä. Kyllä ne pikkuhiljaa valmistuu nekin. Jouluun on sentään vielä aikaa. :)


Niina Laitisen Äitienpäiväsukat 2018 nilkkuriversiona

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017

kaverin miehelle joululahjasukat

ihana koulukaverini lukiosta ilahdutti mua pitkillä sukilla. Nyt munkin jalat tarkenevat :)
Mä tiesin, että jotain unohtui. Tässä toukokuun kynnet; mä otin ja repäisin itseni pois perinteisestä ;D
Vedenvihreää ja blingiä. Mut kyllä mun kädet näyttävät vanhan ihmisen käsiltä. Huoh :(


Oliskohan tässä päivitystä riittämiin tämän päivän osalta... Heipähei seuraavaan kertaan.
Nauttikaa kesästä!

Kuvahaun tulos haulle kesä

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Aikuisten oikeasti....

... miten tämä aika menee näin nopeasti?? Toisaalta taas menee ihan liian hitaasti. Saisi pian tulla kesä ja uintikelit.  Mä nimittäin vihaan kaikista vuodenajoista eniten juuri kevättä. Jostain syystä kevät ei ole koskaan ollut mun vuodenaikani; tämän voisi aivan hyvin jättää väliin. olen keväisin selkeästi masentuneempi ja ahdistuneempi kuin muulloin.
Saisi äkkiä ilmat lämmetä ( ja vedet), jotta saisi uimakauden alkuun -  sen jälkeen elo on taas siedettävämpää,kun pääsee polskimaan. Mutta menee se näinkin - etenkin,kun unenlahjoja on riittänyt. Pahimpina päivinä en ole ollut kuin max 8 tuntia hereillä ja muun ajan nukkunut. Hoitaja on sitä mieltä, että pitää nukkua kun nukuttaa - kun kuitenkin mulla on aikoja, jolloin unet jää 2-4 tuntiin. Viime yönäkin pällistelin 3 tuntia keittiössä miettien, menisikö kutomaan vai mitä tekisi.

Ystis kävi tänään värjäämässä mun hiukset. Hieman piristi, kun sain taas voimakkaamman oranssipunaiset hiukset. Ihan kuin olisin muuttunut toiseksi ihmiseksi.

Tää perhana kaatui ja kaikki se pitkä teksti, minkä olin kirjoittanut, otti ja katosi. Pääsi muutama ärräpää. Olin kirjoittanut jopa ihan fiksuja aatoksia.

Käsityörintamalla on ollut nyt isompia töitä eli kudoin Ukkokullalle ja Ystikselle torkkupeitot. Ukkokulta sai vihreän ( itse valitsi värin) ja Ystis luonnonvalkoisen. Tosi kiva ja helppo malli kutoa. Välillä vaan kohelsin kutoessani eli molempiin tuli pari virhettä. Mua kyllä lohduteltiin Facen neulonta -ryhmässä, että virheet ovat käsityön merkki. No, sovitaan niin, vaikka ne jäivätkin hieman kaivelemaan.
Vielä pitäisi kutoa serkkuni aikuisille lapsille torkkupeitot, mutta ne ehtii syksyllä,kun annan ne joululahjaksi. Toisaalta, jos on kylmä kesä, niin voihan ne kutoa lämpimikseen jo aiemmin :)

Ukkokullan torkkupeitto 

Ystiksen torkkupeitto
  Kävin viime kuussa jälleen geelauttamassa kynnet. Tällä kertaa tällaiset:

 Laittaja kokeili ensikerran tuollaista tarranauhaa, vai miksikö tuota sanoisi. Ei pysynyt tarralla, sillä seuraavana päivänä oli puolet jo irronneet. Tällä hetkellä on enää pikkurilleissä jäljellä tuo nauha. Hän lupas paikata kynnet ilmaiseksi, mut ei taida kannattaa, kun seuraava geelaus on jo 15.5. Täytyy tinkiä silloin vähän hinnasta :)

Mun ihana,rakas koulukaverini lukiosta kutoi mulle pitkät polvarit. Että vanhan jalat nauttivat. Ei vedä enää suonta, kun saa kiskaista pitkät sukat jalkaansa. Muistelin, että mulla olisi ainakin kahdet muutkin, ja pienen (??!!) penkomisen jälkeen löysinkin kassin, missä oli villasukkia MULLE!!!!!! Siis vain ja ainoastaan minulle. Että osasi olla ihana löytö.

Olisikohan tässä vielä jotain mielenpäällä, mistä kirjoittaisi. Sen voisi mainita, että nuo peitot kudoin nro 12 puikoilla. Jatkoin eilen kauan sitten aloitettua sukkaa ja että osasi 3,25mm puikot tuntua kuin silmäneuloilla kutoisi. Oli pakko oikein tarkistaa puikkomitalla puikkojen koko. Ihan kuin piti tarkistaa, oliko minkä vahvuinen lanka oli menossa. Että tuntui 7 veikan vahvuinen lähes rullalangalta, kun peitot kudottiin 3-kertaisella langalla. Oli huisa tunne kutoa sukkaa niiden peittojen jälkeen.

Olisikohan tässä kaikki tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa ja jättäkää viestejä, että tiedän lukeeko kukaan näitä. Jätä vaikka vain viesti "Moi" :)