keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Aikuisten oikeasti....

... miten tämä aika menee näin nopeasti?? Toisaalta taas menee ihan liian hitaasti. Saisi pian tulla kesä ja uintikelit.  Mä nimittäin vihaan kaikista vuodenajoista eniten juuri kevättä. Jostain syystä kevät ei ole koskaan ollut mun vuodenaikani; tämän voisi aivan hyvin jättää väliin. olen keväisin selkeästi masentuneempi ja ahdistuneempi kuin muulloin.
Saisi äkkiä ilmat lämmetä ( ja vedet), jotta saisi uimakauden alkuun -  sen jälkeen elo on taas siedettävämpää,kun pääsee polskimaan. Mutta menee se näinkin - etenkin,kun unenlahjoja on riittänyt. Pahimpina päivinä en ole ollut kuin max 8 tuntia hereillä ja muun ajan nukkunut. Hoitaja on sitä mieltä, että pitää nukkua kun nukuttaa - kun kuitenkin mulla on aikoja, jolloin unet jää 2-4 tuntiin. Viime yönäkin pällistelin 3 tuntia keittiössä miettien, menisikö kutomaan vai mitä tekisi.

Ystis kävi tänään värjäämässä mun hiukset. Hieman piristi, kun sain taas voimakkaamman oranssipunaiset hiukset. Ihan kuin olisin muuttunut toiseksi ihmiseksi.

Tää perhana kaatui ja kaikki se pitkä teksti, minkä olin kirjoittanut, otti ja katosi. Pääsi muutama ärräpää. Olin kirjoittanut jopa ihan fiksuja aatoksia.

Käsityörintamalla on ollut nyt isompia töitä eli kudoin Ukkokullalle ja Ystikselle torkkupeitot. Ukkokulta sai vihreän ( itse valitsi värin) ja Ystis luonnonvalkoisen. Tosi kiva ja helppo malli kutoa. Välillä vaan kohelsin kutoessani eli molempiin tuli pari virhettä. Mua kyllä lohduteltiin Facen neulonta -ryhmässä, että virheet ovat käsityön merkki. No, sovitaan niin, vaikka ne jäivätkin hieman kaivelemaan.
Vielä pitäisi kutoa serkkuni aikuisille lapsille torkkupeitot, mutta ne ehtii syksyllä,kun annan ne joululahjaksi. Toisaalta, jos on kylmä kesä, niin voihan ne kutoa lämpimikseen jo aiemmin :)

Ukkokullan torkkupeitto 

Ystiksen torkkupeitto
  Kävin viime kuussa jälleen geelauttamassa kynnet. Tällä kertaa tällaiset:

 Laittaja kokeili ensikerran tuollaista tarranauhaa, vai miksikö tuota sanoisi. Ei pysynyt tarralla, sillä seuraavana päivänä oli puolet jo irronneet. Tällä hetkellä on enää pikkurilleissä jäljellä tuo nauha. Hän lupas paikata kynnet ilmaiseksi, mut ei taida kannattaa, kun seuraava geelaus on jo 15.5. Täytyy tinkiä silloin vähän hinnasta :)

Mun ihana,rakas koulukaverini lukiosta kutoi mulle pitkät polvarit. Että vanhan jalat nauttivat. Ei vedä enää suonta, kun saa kiskaista pitkät sukat jalkaansa. Muistelin, että mulla olisi ainakin kahdet muutkin, ja pienen (??!!) penkomisen jälkeen löysinkin kassin, missä oli villasukkia MULLE!!!!!! Siis vain ja ainoastaan minulle. Että osasi olla ihana löytö.

Olisikohan tässä vielä jotain mielenpäällä, mistä kirjoittaisi. Sen voisi mainita, että nuo peitot kudoin nro 12 puikoilla. Jatkoin eilen kauan sitten aloitettua sukkaa ja että osasi 3,25mm puikot tuntua kuin silmäneuloilla kutoisi. Oli pakko oikein tarkistaa puikkomitalla puikkojen koko. Ihan kuin piti tarkistaa, oliko minkä vahvuinen lanka oli menossa. Että tuntui 7 veikan vahvuinen lähes rullalangalta, kun peitot kudottiin 3-kertaisella langalla. Oli huisa tunne kutoa sukkaa niiden peittojen jälkeen.

Olisikohan tässä kaikki tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa ja jättäkää viestejä, että tiedän lukeeko kukaan näitä. Jätä vaikka vain viesti "Moi" :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)