keskiviikko 27. elokuuta 2014

En tiedä kumpi on parempi / pahempi - nukkuminen vai valvominen. Olen parina viime yönä nähnyt pitkiä unia edesmenneestä äidistäni. Jokaisessa unessa huudan äitiä, mutta hän ei ilmeisesti kuule, koska hän ei reagoi. Toinen on, että yritän soittaa äidille, mutta kauhukseni huomaan, etten muista puhelinnumeroa. Tietty nuo unet voivat johtua siitä, että on ollut taas ikävä äitiä ja olisi niin paljon kerrottavaa, kuten esim. lähestyvä yläasteen luokkakokous. Toinen ahdistusta aiheuttava uni on sellainen, että putoan korkealta ja ehdin pudotessani miettiä vaikka mitä, kuten kuinka paljon sattuu, kun tömähdän maahan. Aina unen loputtua säpsähdän hereille, jonka jälkeen menee pitkä tovi ennen kuin "uskallan" nukahtaa uudestaan.
Tiedä sitten mikä nuo unet taas aiheuttaa.

Soitin eilen yläasteaikaiselle luokkakaverilleni ( tai no, oikeastaan olemme olleet samalla luokalla tarhasta alkaen aina lukion loppuun asti) ja kyselin kuulumisia. Pakko myöntää, että minulla oli ketunhäntä kainalossa - kysyin sopisiko hänelle ja toiselle pitkäaikaiselle luokkakaverilleni, että nähtäisiin jossain ennen luokkakokouksen alkua ja mentäisiin samaa matkaa. ( ihan niin kuin yläasteelle mennessäkin menimme) Hänelle sopi se. Naureskeltiinkin, että jotkut asiat eivät muutu 31 vuodessakaan ;)

Laitoin taas pesukoneenkin töihin. Yhtään  ei olisi huvittanut, mutta pakko se on, kun olen kerran varannut kuivaushuoneenkin. Kertyi isoa lakanapyykkiä, kun oli yövieraita ja ne on paljon helpompi kuivattaa tuolla alhaalla.
Kun tuo kone saa pestyä, täytyy lähteä kauppaan. Ei niin, että olisi rahaa sijoitettavaksi ruokaan, mutta pakko se on, kun jääkaapissa on valo ja pari purkkia sieniä. Pakkasesta otin viimeiset jauhelihat, joista teen lihapullia. Niiden olisi syy riittää ainakin kolmeksi päiväksi.

Tässä oli tauko, kun kävin asioilla.
Minulle tuli eilen postin koodi pakettiautomaattiin, enkä kuolemaksenikaan ymmärtänyt miksi. Mielestäni en ollut tilannut mitään. Tänään sitten hain paketin ja avasin sen ihan kysymysmerkkinä.
Paketista paljastui palasista koottu peitto, jonka erään palan taskussa oli nenäliinoja, jotka tulivat tarpeeseen, kun luin mukana tulleita kortteja. Te ette ymmärräkään, millaisen tunnemyrskyn tuo paketti sai aikaan. Voin vain lämmöllä ja nöyränä kiittää kaikkia siihen osallistuneita ja ennen kaikkea Webaa, joka oli alkuunpanevana voimana. Peitto on aivan sanoinkuvaamattoman kaunis ja todellista väriterapiaa. Lisäksi mukana oli vielä pieni kassi, jossa voin kuljettaa esim. keskeneräista käsityötä tai sitten rahapussia ja avaimia.
 
Vielä kerran lämpimät kiitokset kaikille! Voinee ajatella, etten ole ihan paska ihminen. Kyllä minun kelpaa kääriytyä peittoon ja kutoa tai vain oleilla sen lämpimien ajatusten keskellä. KIITOS!

maanantai 25. elokuuta 2014

Mitä vielä.....

Että osaa ihmislapsi olla väsynyt. Tuntuu, että voisin nukkua vaikka kuinka paljon... Ja kyseessä on henkinen väsymys. Tämä on aika syvältä, jos ihan rehellisesti sanon. Yksi syy tähän väsymykseen voi tietty olla se, että yritän epätoivoisesti miettiä, miten selvitä taas laskuista. Piti jo viikonloppuna laittaa lisää lankaa myyntiin, mutten jaksanut aloittaa sitä ruljanssia. Eräpäivät lähenevät eli huomenna viimeistään on pakko alkaa laittaa niitä myyntiin. Mistään vaan ei enää raaskisi luopua :(
Olisi tilanne edes sellainen, että rahat riittäisi laskuihin ja elämiseen - ylimääräistä ei tarvitsisi jäädä edes joka kuukausi.
Jossain kohtaa pitäisi saada kasaan 160e, kun Kultsi lupasi rakentaa minulle uuden tietokoneen. Taitaa mennä ainakin lokakuulle, ennen kuin voin valtuuttaa hänet hankkimaan osia siihen.

Pikkuisen olen saanut kudottua. Sain ne Kultsin saapassukat valmiiksi ja samalla valmistui 7. kyjy. Nyt on tekeillä toiset samanlaiset saapassukat. Tylsä vaan kutoa niitä, kun väritys on ihan sama - saajan toivomuksesta.



Täytyisi joku päivä ottaa oikein asiakseni lukea muiden blogeja - en ole pitkiin aikoihin jaksanut edes niitä seurata. No, kunhan saan lankaa myyntiin, niin sitten voi keskittyä niiden lukemiseen. En ole siis unohtanut muiden blogeja - olen vain ollut niin väsynyt ja saamaton.

Autokin alkoi viime viikolla temppuilla. Avain kyllä aukaisi sähkölukituksen ovista, mutta kun yritti startata, se ei ottanut ajonestoa pois päältä tai sitten pyöritti moottoria, muttei lähtenyt käyntiin. Kun otti avaimen pois virtalukosta ja laittoi ovat lukkoon ja avasi, minkä jälkeen yritti uudestaan käynnistää autoa, auto höräti käyntiin. Se on nyt tehnyt sitä muutaman päivän. Kele! Akku, startin johdot ja laturi on tarkastettu ja ne ovat kunnossa. Tänään kävin vaihdattamassa patterin avaimeen, mutta heti, kun piti lähteä liikenteeseen kylältä, auto teki taas tuon temppunsa.
Soitin äsken merkkihuoltoon, joka arveli vian olevan joko avaimen tai auton sirussa, jolloin ne eivät tunnista toisiaan tai sitten virtalukon pohjassa. Kysyin hinta-arviota virtalukonpohjan korjaukselle - 200 euroa,kiitos. Pelkkä avaimen koodaus n.200e/kpl. Hyi hel.....ti!
Ketuttaa,mutta pakkohan tuo on ennen katsastusta saada laitettua kuntoon. Ei ole kiva, jos tekee katsastuksessa tuon tempun katsastusmiehelle. Ihmettelen vain, mistä revin rahat tuohon. Miten niin auton pito on kallista? Mut ei olisi enää muun pas...päälle tarvinnut tuota. Ilmeisesti on laitettava kaikki langat tällä menolla myyntiin.
Ette uskokaan, kuinka tekisi mieleni huutaa suoraa huutoa, jos vaikka tämä paha olo ja ahdistus menisi pois. Jotenkin tuntuu, että taas tulee roppa kaupalla sitä itseään niskaan eikä mikään määrä tunnu riittävän.

torstai 21. elokuuta 2014

Päivitystä pitkästä aikaa

Tässä on ollut kirjoittamattomana aikana vaikka mitä häppeninkiä. Lukioaikainen paras kaverini tuli meille pariksi päivää ( ja yöksi ) Oli tosi mukava nähdä häntä, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että taisi olla aika rankka kokemus. Olen nimittäin ollut tosi väsynyt viime päivät.Tuntuu, ettei mikään nukkuminen riitä. Öisin nukun 8-10h, mutta silti riittää unta vielä 2-3 tunnin tirsoihin. Vasta niiden jälkeen tunnen oloni pirteämmäksi.
Kuten sanoin, oli ihan kiva, kun hän kävi, mutta ehkä se, ettei ollut sitä omaa rauhaa, koetteli hieman ja teki hänen käynnistään rankan. Onko se ihme, kun  on tottunut olemaan suurimman osan päivästä itsekseen.
Sovittiin kuitenkin, että otetaan joskus uusiksi - vähän nopeammin kuin 7 vuoden päästä.

Kutominen on ollut aika vähällä, mutta olen yrittänyt ryhdistäytyä. Sain kudottua ystävättärelleni nimipäivälahjaksi sukat, niin kuin olin suunnitellutkin. Lankana on Neuleunelmista ostettu perussukkis. Samalla tämä oli viides valmistunut KyJy.

 
 
Kuudes valmistunut KyJy oli itselleni tehdyt Kin -sukat. Lankana oli 7 veikka, jonka sain synttärilahjaksi .Huomatkaa! Minä sain sukat ! Ihmeiden aika ei ole siis ohi.


 
Nyt on työnalla saapaassukat Kultsille - enää puuttuu toisesta terä ja sitten nekin ovat valmiit. Heti perään on tilaus toisille samanlaisille sukille. Kyllä sen terän aina kutoo, mutta 27.5cm varsi on niin tylsää kudottavaa. Onneksi saa / joutuu 11 kerroksen välein vaihtamaan väriä, ettei ihan tylsisty. Lisäksi kudon kahta sukkaa yhtäaikaa, niin valmistuvat nopeammin (mukamas)
 
Joskus vuosia sitten pelattiin Kultsin kanssa ihanaa autopeliä -  Carmageddonia. Sitten kävi niin, että koneet kehittyivät eikä peli enää toiminut uudemmissa koneissa. Nyt on tekeillä uusi Carmageddon ja siitä on jo saatavilla raakaversio, jota päivitetään sitä mukaa, kun uutta valmistuu. Eli kun nyt maksaa ja ottaa raakaversion ja kestää bugit ym., saa paljon halvemmalla kokonaisen uuden pelin. Kultsi on ladennut sen koneelle ja pakkohan sitä oli käydä tänään kokeilemassa. Kone vaan on menossa Kultsin kummipojalle, mutta Kultsi meinaa rakentaa itselleenkin pelikoneen. Kysymys kuuluukin, mistä minulle saadaan pelikone. Kultsi kyllä epäili, että jos minulle tulee pelikone, jää kutomiset vähemmälle - ainakin aluksi - ja neulomusten sijaan bloggauksen liittyvät Carmageddoniin. Mistäköhän hän tuollaista sai päähänsä..... En ymmärrä.....
 
Aamu-uinnit ovat loppuneet järvessä minun osaltani. Alkoi olla jo niin extremeä. Toisaalta tuntuu, että olisi pitänyt vain pakottaa itsensä lähtemään aamuisin, mutta kai sitä on niin mukavuuden haluinen tai jotain. Edellisen kerran olen uinut torstai-iltana 14.8. Vesi tuntui järkyttävän kylmältä, mutta kyllä se siitä hieman lämpeni, kun vaan sisukkaasti pysyi järvessä.
Oli uiminen vaan niin kivaa. Tulisipa pian taas kevät ja kesä, että pääsisi uimaan järvessä.
 
Siitä uimahallin aamu-uinti aloitteesta ei ole kuulunut mitään. Eikä varmaan ihan heti kuulu. Olisihan se kiva, jos pääsisi mahdollisimman pian jatkamaan uinteja. Kyllä ne vaan rytmittivät päivää, ja oli ihanan piristävää päästä aamulla uimaan.
 
Kai tästä joutaa taas kutomaan.
 
Mukavaa loppuviikkoa ja tapaamisiin taas!


keskiviikko 13. elokuuta 2014

4.8. tekemäni aloite siitä, että uimahalli olisi auki myös aamuisin, on kerännyt tähän mennessä 13.8. klo 14.57 kaikkiaan 59 nimeä :) Ajattelin, että annan sen olla avoinna ensi maanantaihin asti, jolloin laitan sen eteenpäin kuntaan. Luulisi jo tuollakin nimi määrällä olevan jotain vaikutusta. no, aika näyttää.

Käytiin taas kamujen kanssa uimassa. Rannalla oli paljon kylmempi kuin järvessä. Varmasti oltaisiin viihdytty kauemminkin, mutta alkoi kele sataa. Epistä. Ja tietenkin melkein heti, kun pääsi kotiin, alkoi aurinko paistaa. Ei ole reilua. Täytyy huomenna kokeilla uusiksi.

Huomenna mun lukioaikaisen parhaan likkakaverini pitäisi tulla meille pariksi päivää. Suunnitelmiin kuuluu tietenkin myös uiminen - ja tietty käsityöt. Onneksi olen saanut eilen puikkoihin jo vähän liikettä. Toimi ne tänäänkin jo hetken. Tekeillä on sukat ystävättärelleni. Valmiina olisi jo omat Kin - sukkani, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. No, jos sitten, kun saan nämä keskeneräisetkin valmiiksi kuvaisi molemmat. Siinä kohtaa voi hehkuttaa kahdesta valmistuneesta KyJystäkin.

Enpä saanut edes kerralla kirjoitettua tätä bloggausta. Alkoi taas kaikki ahdistaa tosi lujaa. Mitä tehdä, kun ei jaksaisi enää mitään?

maanantai 11. elokuuta 2014

Mihin nämä päivät menee? Mitään en ole saanut aikaiseksi, mutta silti päivät jotenkin hukkuvat. Nukahtaminen on edelleen vaikeaa iltaisin, mutta sitten, kun nukahdan, nukun niin hyvin, ettei edes kelloon herää. Viimeiksi tänään kävi niin, minkä seurauksena uintireissu jäi väliin. Laitoinkin ystävättärelleni viestiä, että mulle täytyy soittaa aamulla ja tarkistaa, että olen herännyt. Minua oikeasti harmittaa lujaa uinnin jääminen väliin. Yksin ei ole kiva mennä rannalle.

Viime viikolla nettituttuni, jonka kanssa on kirjoiteltu muutama vuosi, tuli kylään. Oli tosi mukava nähdä livenä, kun kuitenkin on kirjoiteltu niinkin kauan. Silloinkin käytiin aamu-uinnilla ja tietenkin tehtiin käsitöitä samalla, kun turistiin.
Hänen lähdettyään olin aika poikki; jotenkin jouduin skarppaamaan niin paljon enkä saanut sanottua, että nyt tars ottaa tirsat.
Vähän meinaa hirvittää jaksaminen, kun entinen lukioaikainen kaverini tulee pariksi päiväksi kylään. No, täytyy vain olla rohkea ja sanoa, että nyt tarvitsee tirsat tai muun lepohetken.

Sää on onneksi hieman viilentynyt. Enää ei ole ihan niin tuskaista päivisin. Tiedä sitten, johtuuko siitä, että olen tosi väsynyt päivisin ja nukun tosi pitkiä tirsoja. Vaikka kuinka laitan kellon soimaan, en herää siihen vaan jatkan tyytyväisenä uniani. Iltaisin olen väsynyt, mutta jostain syystä en vain nukahda.

Puikot viettävät suurimmaksi osaksi hiljaiseloa :( Eilen ne tarttuivat kyllä käteen, mutta liikkeelle en niitä saanut. Täytyisi löytää jostain se käynnistysnappula. KyJyily ei tykkää hyvää näistä tekemättömistä päivistä. (Otan turhan vakavasti tuon kyjyn, myönnetään)
Täytyisi löysätä pipoa tuon KyJyn suhteen - se ei kuitenkaan ole maata kaatava asia.

Nyt katsomaan, tekeekö puikot mitään vai ei. Mukavaa maanantaita!

lauantai 2. elokuuta 2014

Tämä kuumuus ei helpota yhtään. Tuntuu, että tulen päivä päivältä kiukkuisemmaksi tämän kuumuuden takia. Viritin siirrettävän ilmastointilaitteenikin, mutta tuntuu, ettei sekään riitä. Makuuhuoneessa huutaa propellituuletin. Muuten tuo ilmastointilaite olisi ihan jees, mutta minua on alkanut ärsyttää sen pitämä hurina, joka ei ole ihan hiljaista. Yöksi sammutan sen ja avaan parvekkeen oven.
Nukahtaminen iltaisin on tosi vaikeaa - tekisi mieleni napsia joka ilta nukahtamislääkkeitä, mutten haluaisi totuttaa itseäni niihin tämän enempää. Että kesä osaakin käydä hermoille - tai ainakin tämä kuumuus.

Jos jotain myönteistä pitää tästä kesästä sanoa, on se, että kaksi ystävääni saivat houkuteltua minut viimein kanssaan aamu-uinneille tuonne lähes ainoaan uimarantaan. Tosi rauhallinen ranta - aamukahdeksalta siellä ei ole kuin pari mummelia ja muutama muu varttuneempi nainen. Tämän kesän trendi näyttää olevan vesijuoksu, koska kaikilla on se vesijuoksuvyö. Itse sain kokeilla ystävättäreni vyöllä ja niin siinä kävi, että ostin itsellenikin sen vyön. Sääli vaan, ettei ollut enää niitä 2.95e vöitä eli jouduin sijoittamaan 10e. Kallista tuo välineurheilu. Parina aamuna on nyt ollut vyö mukana ja käytössä. Tykkään kuitenkin uimisesta niin paljon, että olen tehnyt itselleni ohjelman, jossa ensin uin, sitten vesijuoksen ja sitten vielä lopuksi uin. On kyllä ihana olo uinnin jälkeen ja vesi on lämmintä kuin linnunmaito.

Käsityörintamalla on ollut tosi hiljaista. Meni 6,5 päivää niin, etten edes siirtänyt käsityötä. Sitten kudoin muutaman kerroksen ja taas puikot ovat saaneet olla rauhassa. Ei tiedä KyJylle hyvää tällainen.
Elokuun loppu lähestyy ja pitäisi  muutama työ vielä aloittaa, että saisin tarvittavat aloitukset kasaan. Jos vaikka ottaisi mission, että ne on aloitettava tänä viikonloppuna. (Hah, näkis vaan - kirjoittajan huomio)

Ukkosilta on täällä onneksi vältytty ainakin toistaiseksi. En ole ollenkaan ukonilman ystävä. Toivottavasti ukkoset kiertävät tämän paikan kaukaa.

Lämmintä viikonloppua kaikille!