keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ei tämä matalapaine helpota, vaikka mitä tekisi. En yksinkertaisesti saa tartuttua mihinkään, vaikka yritys on aina välillä kova.Tai sanotaan näin, että kaikki tuiki pakolliset saan tehtyä, kun kovasti yritän, mutta muuten en saa mitään aikaan.
Ilmeisesti pitäisi vaipua talviuneen ja palata asiaan vaikka joulun jälkeen.
Ex-Kultsin poistuminen kuviosta ystävänä jätti tosi ison aukon; kuitenkin tekstailtiin paljon ja soiteltiin. Tiedän kyllä, että siinä kuviossa oli itsekkyyttä puoleltani, mutta silti...

Onneksi tänä vuonna on sovittu sukulaisten kanssa, ettei pidetä mitään lahja hömpötystä, kun kenelläkään ei ole ylimääräistä valuuttaa. Minulle se sopii erittäin hyvin. Minulla oli tarkoitus tehdä koko joukolle sukkia ym. mutta en saanut vuoden aikana valmiiksi kuin yhdet sukat ja yhden pipon, jotka menevät joululahjoiksi. Muita kudelmia kyllä valmistui.

Tänään olen ottanut ties kuinka monet tirsat, kun en mitään ole saanut tehtyä. Pakko olis tarttua puikkoihin...

Ulkona on sateista ja hirvittävä tuuli. Kuvaa olotilaani aika hyvin.

Posti toi ihanan yllätyksen ystävältäni: kuivattuja suppilovahveroita iso pussillinen.Tuhannet kiitokset tätäkin kautta. Suunnittelin, että täytyy tehdä joku päívä sienikastiketta. Tänään väänsin jauhelihakeiton, jota syödään ainakin kaksi päivää - toivottavasti kolme.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Nyt on auto katsastettu ja taas saa huristaa tyytyväisenä vuoden :) Vähän jännitti viedä autoa, kun pessimisti minussa ajatteli, että entäs jos siinä kuitenkin on jotain vikaa. Suotta jännitti, sillä katsastaja sanoi vielä erikseen, että onpas hyvässä kunnossa. Jeeeeeeeeeee!!!!

Päivä on ollut tosi pimeä ja ilmassa on pientä tihkua, vaikkei varsinaisesti sadakaan. Tämä olisi just sellainen päivä, jonka voisi hyvällä omallatunnolla viettää peiton alla. Pakko myöntää, että tirsat pyörivät mielessä. Muutenkin on ajatusvoittoinen päivä. Vähän on sellainen kutina, että ex-Kultsi deletoi minut kokonaan elämästään, emmekä voi edes olla enää ystäviä, nyt kun hänkin löysi kumppanin itselleen. Laitoin hänelle spostia, että jos hän hävittää tiettyjä juttuja, niin toimittaisi ne minulle eikä heittäisi roskikseen. Minulla on kuitenkin niille jutuille tunnearvoa ja esim. ristipistotauluihin on käytetty jokunen tunti niiden tekemiseen. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ole iloinen, että hänkin löysi uuden kumppanin.

Puikkoja en ole tänään saanut käteen. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja tarttua niihin. Nyt vain tuntuu, että ajatukset estävät keskittymistä. Miksi ei pysty laittamaan aivoja narikkaan ja olemaan kirjaimellisesti tyhjäpää? Se toisi varmaan ihanan kevyen olon.

lauantai 25. lokakuuta 2014

3 päivää siitä, kun Kultsi kävi ns. jäähyväiskäynnillä. Pari päivää oli tosi vaikeita, koska päälimmäisenä oli se, etten näe häntä enää tai en ainakaan niin usein. Nyt on alkanut jo helpottaa ja olen ihan oikeasti tyytyväinen, että hänkin löysi jonkun rinnalleen. Mutta ei se muuta sitä, että välillä huomaan odottoavani tekstaria tai jotain Kultsilta. Varmaan tuokin painuu taka-alalle,kun aikaa kuluu. Uskoisin ja toivon niin.

Kutominen on ollut vähän niin ja näin. Puikot kyllä tulevat käteen, mutta niiden käynnistäminen on niin ja näin. Olen jo luopunut ajatuksesta tehdä ihmisille joululahjaksi sukkia. Katsotaan ensi vuonna uudestaan. Tiedän, että jotkut tulevat pettymään, kun eivät saa sukkia joululahjaksi, mutta aina ei voi voittaa.

Tänään tuntuu olevan päivä, jolloin en saa mitään aikaiseksi. Pitäisiköhän sitä suoda itselleen ns.vapaapäivä - kaikesta.

Eilen kävin otattamassa pakokaasumittauksen paikallisella korjaamolla. Ei sekään sitten voinut mennä helpoimman kautta. Niiden kone ei antanut mittaustulosta vaan herjasi jostain viasta, jota ei ole kuitattu pois. Korjaaja joutui hakemaan toisen vempeleen ja etsimään, mitä vikaa se herjaa. Herjas ajonestoa. Autohan temppuili käynnistymisen kanssa alkusyksystä. No, hän kuittasi vian pois ja sen jälkeen saatiin sitten tehtyä se pakokaasutesti ja tulostettua lappu katsastusta varten. Olin ajatellut selviäväni reissusta 10 eurolla, mutta katin kontit. Maksettavaa tuli paljon enemmän.
Illalla varasin sitten ajan katsastukseen. Täällä meillä A-katsastus maksaa ilman pakokaasuja 59e, mutta Lahdessa K1 -katsastuksessa vain 39e. Ajan siis Lahteen. Pitäkää maanantaina peukkuja, että Allu ( almera) saa leiman.

Kai menen taas jatkamaan tylsän lauantain viettoa. Toivottavasti teillä on parempi lauantai.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Nyt ei mikään taas tunnu hyvältä. Päässä on ihan liikaa ajatuksia liikkeellä ja matalapaine vallitsee. Tuntuu, ettei mikään asia ole hyvin ja aina kaiken lopputuloksena on hirvittävä stressi. Tiedän, että lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on stressi ja matalapaine ihan oikeista asioista, joiden rinnalla nämä minun asiani ovat kovin pieniä, mutta silti.. Tämä rimpuilu tuntuu vaan niin turhalta eikä mikään asia tahdo järjestyä / sujua.
Kaivoin saamani tsemppipeitonkin tuohon sohvalle, että voin tämän bloggauksen jälkeen käpertyä sen alle ja imeä itseeni siihen kudottuja lohduttavia ajatuksia. Se tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että minulle tehtiin sellainen. Kiitos kaikille siihen osallistuneille vielä kerran <3

Heti, kun saan kaivettua jostain puhtia, pitäisi katsoa lankoja taas myyntiin. Ei vaan oikein raaskisi enää luopua mistään, mutta pakko se on.

Pikaviestittelin gmailissa ystäväni kanssa ja purin sydäntäni. Vähän helpotti, kun sai purettua hänelle tuntemuksiaan. Olen ihan varma, ettei Kultsi enää halua tekemiäni sukkia ja purnasinkin ystävälleni, että kenelle sitten kudon. Ystäväni ilmoitti heti itsensä ja miehensä ehdokkaiksi. Teimme diilin. Ja onhan sitten vielä ainakin kaksi muutakin, jotka haluavat varmasti sukkia eli kutomista riittää, mikä on hyvä asia.

Yritin etsiä myyntiin lankaa, mutta mistään ei meinaisi raaskia luopua. Pakko vyöttää itsensä huomenna raa'sti valikoimaan jotain niistä.

Kultsi laittoi yllättäen päivällä viestiä, että saako meillä töiden jälkeen kahvia. Lupasin. Oli ihanaa, kun hän kävi - tämä vain taisi olla sellainen jäähyväiskäynti ja erään aikakauden loppu. En edes yritä kieltää, etteikö tullut iso itku ja nytkin silmien tiivisteet vuotavat, mutta minkäs teet. Lupasi hän jossain kohtaa poiketa joskus kahvilla. Sitä odotellessa. Koville tämä ottaa, mutta onhan se mukavaa, että hänkin löysi uuden rakkaan. Toivottavasti kuitenkin ystävyytemme säilyy edes jollain tasolla. Lainatakseni Tommi Läntistä ".... syvälle sydämeen sattuu...."

Nyt täytyy lopettaa, kun itkeminen sai aikaan hirvittävän päänsäryn.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

2 viikkoa mennyt edellisestä postauksesta...  Osaksi varmaan johtuu siitä, että tauti ei kuitenkaan päästänyt heti irti vaan piti ihan viime päiviin asti puolikuntoisena.
Toinen syy on se, että on liikkeellä pahaa matalapainetta. Syytä en nyt tähän kirjoita sen tarkemmin, mutta aika iso vaikutus sillä on minuun, vaikka yritän vakuuttaa itselleni muuta.

Tämä ko. asia on saanut minut miettimään, mitä on onnellisuus.Onko se sitä, että saa olla terve? Vai sitä, että ympärillä on ystäviä, jotka välittävät? Entä mikä osuus on sillä, että tuntee itsensä rakastetuksi ja tarpeelliseksi - ja osaa välittää ne tunteet myös toiselle ihmiselle? Vai koostuuko onnellisuus noista kaikista asioista ja muistakin? Kaipa onnellisuus oikeasti koostuu jokapäiväisen elämän pienistä hetkistä, jotka ilahduttavat meitä.
 Jollain tasolla olen onnellinen, mutta toisaalta taas en. On niin monta asiaa, jotka vaikuttavat minuun tällä hetkellä.
Olen jopa miettinyt, että muuttaisin takaisin kotiin Pirkanmaalle. Siellä sentään joskus voisi ovikello soida ja joku tulla ihan yllättäen poikkeamaan. Täällä sitä tilannetta ei tule. ( tuo menee yksinäisyyden piikkiin) Olisi se niin ihanaa, kun joku tulisi käymään yllättäen. Lisäksi kotona Pirkanmaalla ovat kaikki tärkeimmät sukulaiseni ja kaverini eli siellä tuskin olisi yksinäistä, ja aina olisi joku paikka, minne voisi mennä käymään.
Myös siinä mielessä muutto voisi olla kova sana, että saisin vieroitettua itseni Kultsista; eihän se ole normaalia, että päivittäin soitellaan ja nähdään aika usein. Meidän yhteinen aikamme on ollutta ja mennyttä ja jäljellä on ystävyys.
Tiedän, että täällä on eräs, jonka maailma varmaan kaatuisi, jos muuttaisin pois, mutta mutta...
Yritä tässä nyt sitten pähkäillä, mikä on oikea ja fiksu ratkaisu. Mutten voi kieltää, etteikö alitajunta työstä tuota muuttoasiaa.

Käsitöitä olen saanut vähän tehtyä ja valmistakin on tullut. Kyjyssä on valmiina 16/20. Enää neljä työtä ja sitten olisi kyjy tehtynä. Saatan sittenkin saada sen klaarattua.
Tällaiset olen saanut kuluneen 2 viikon aikana valmiiksi:

Kultsille tein uudesta Regian uudesta Active -langasta kahdet sukat; vihreät Eeva Savirannan Petäjä -sukat ja mustat tavikset.




Tuossa langassa on jippona se, että langassa on "Outlast-teknologia, joka kehitettiin alunperin NASA:n astronautteja varten. Phase-Change-Material (PCM) ottaa lämmön talteen ja vapauttaa sen tarvittaessa. Outlast-ominaisuus on Regian erityisessä akryylikuidussa.
Näin se toimii: Ihomme altistuu lämmönvaihteluille. Kun keho lämpenee, luovutamme lämpöä ja hikoilemme alentaaksemme lämpötilaa. Outlast-teknologia imee ylimääräisen lämmön ja varastoi patentoituihin Outlast mikrokapseleihin. Kun kehon lämpötila laskee, varastoitunut lämpö vapautuu. Tuloksena tasainen lämpö ihoa vasten.

Materiaali 40% villa, 40% akryyli, 20% polyamidi"

Lisäksi valmistui yksi peruspipo ja perussukat 7 Veikasta. Sukat ovat syksyn uutuusvärejä.




 Nyt pitäisi laittaa seuraavat Petäjä -sukat puikoille eli taidanpa siirtyä tuonne kutomon puolelle. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Saatan sittenkin selättää taudin...

..ainakin nyt vaikuttaa siltä. Kurkku on ajoittain vielä kipeä, mutta uskoisin, että voiton puolella ollaan. Soitin äsken sen nieluviljelyn tuloksia ja kävi ilmi, että minulla on streptokokki B, johon sain penisilliini kuurin, kun nuo lauantaina saamani antibiootit eivät tehoa kurkkuun. Perhana tätä rahanmenoa, mutta pakko sitä on saada itsensä terveeksi. Pakko myöntää, että olo on ollut sellainen, että olen pysynyt aika hyvin sängyssä parantelemassa päänsärkyä.

Olen monta päivää ollut tekemässä niitä kaalikääryleitä, mutta vielä niitä ei ole jääkaappiin ilmestynyt, vaikka 2 kaalia ja se riisi-jauhelihamössö ovat sulassa sovussa siellä. On se nyt kumma, etteivät ne ymmärrä, mitä niiltä odotetaan.
Jos huomenna vihdoin saisin aikaan ne kääryleet.

Kudin ei ole kauheasti edistynyt :( Saan aina välillä muutaman kerroksen tehtyä, mutta sitten homma tökkää. Asiaa ei helpota tietoisuus siitä, että jouluun on 79 päivää ja lahjat 96%:sti tekemättä. Taitaa olla niin, että tänä vuonna annetaan lahjaksi lämmintä kättä ja hyvää joulumieltä. En yksinkertaisesti jaksa stressata joululahjoista. Hitsi, tässähän tulee oikein mieleeni, kuinka vuosi sitten vannoin, että ensi vuonna ei tule joulupaniikkia. Hahahahahahaa! :D Kaikkea sitä ihminen tulee laskeneeksi suustaan / tässä tapauksessa sormistaan. Mutta minäpä koetan olla stressaamatta tänä vuonna. Tärkeintä on tehdä muutama piimäkakku, pari sitruunakakkua ja paaaaaljon pipareita. Yksi satsi leivotaan varmaan pipareita Kultsin kanssa ja yksi satsi sitten muuten.
Niin ja imelletty perunalaatikko täytyy myös tehdä. Jos inspiraatiota riittää, voisi tehdä vielä kaneliässiä. No, Se nähdään sitten joulun alla.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Luulin jo taudin selän taittuneen, mutta katin kontit. Eilen ei ollut kurkku enää niin kipeä, mutta tänään taas on ja ääni on ihan maassa. Rehellisesti sanoen, raakun kuin vanha varis. Soitin äsken Akuuttiin Lahteen lääkkeistä, joiden nieleminen tuntuu mahdottomalta ( ja eilen illalla olikin. En olisi ihmetellyt, että olisin tukehtunut, kun tuntui,että lääkkeet jäävät kurkkuun jumiin)

Niin siinä sitten kävi, että Akuutissa hoitaja käski mennä paikalle ja minähän menin. Vaatimattomasti kolmen tunnin jonotus. Lopputulos poskiontelotulehdus ja nieluviljelystä täytyy soittaa maanantaina. Mutta on tämä yhteiskunta mennyt ihmeelliseksi. en koko reissulla nähnyt kuin tuon hoitajan, joka teki diagnoosin ja kirjoitti sen koneelle. Koneelle laitettujen tietojen perusteella lääkäri sitten laittoi sähköisen reseptin apteekkiin. Toista se oli ennen vanhaan, kun käytiin oikein lääkärillä... En halua mitenkään arvostella hoitajien ammattitaitoa tai vähätellä sitä.
Nytkin meinasi käydä vanhanaikainen, kun hoitaja otti kaikuja poskiontelotulehdusta katsoessaan. Ensin hän sanoi, että ontelot ovat vain turvoksissa, mutta sitten vahingossa liikautin päätäni ja hän saikin kaiun, joka viittasi poskiontelotulehdukseen. Loppupelissä, kun hän katsoi uudestaan, niin tulehdus on molemmilla puolilla. Pääasia on, että sain antibioottikuurin.

Kotiuduttuani otin parin tunnin levon ja pakko sanoa, että aivan ihanaa, kun sain nukuttua. Nukkuminen on ollut vähän niin ja näin tämän taudin aikana. Äsken sitten tein lounaaksi (klo 19) munakasta. En muistakaan, koska olen viimeksi tehnyt munakasta. Seuraavaksi iso kuppi kahvia ja sitten kutimen pariin.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Tää menee kahvinkeittimen kautta kutomaan.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Hiljaista on...

... Tämä bloggaaja on ollut saamaton eikä mikään ole oikein huvittanutkaan. Tuntuu, että kaikki kaatuu taas niskaan eikä maailmalla ole mitään tarjottavaa minulle enää. Sitä vain lipuu hetkestä toiseen. Ystävätärtäni täällä en ole nähnyt pitkään aikaan. Meillä tuli pieni ryppy rakkauteen ja se varmaan vähän vielä hiertää, vaikka kerran on kahviteltu sen jälkeen. Tosi iso aukko siitä jäi tähän arkeen.
Ja kaiken lisäksi naarasin jostain itselleni flunssan. Sunnuntaista asti ollut kurkku vietävän kipeä ja nyt kun se alkaa helpottaa, tulee tilalle nuha - ainakin nenä meinaa olla tukossa. Ei kiva.

Käsitöitä olen vähän saanut tehtyä. Kyjyjä on valmiina 13/20, mutta olen vähän asennoitumassa niin, että taitaa jäädä kesken, kun tuo joulukin tulee eikä kyjy -listalle mahtunut kuin pari joululahjaa. Valmiiksi olen saanut perusjoustinneule pipon kääntöreunalla ja ilman sekä yhdet piiiitkät säärystimet - tai ainakin 65cm.
Harmittaa vaan, että tuo ensimmäinen pipo jäi hieman matalaksi. Olisi pitänyt malttaa kutoa sitä vielä sentti tai pari. no, menee se näin välikausipipona.
Nyt puikoilla on Petäjä -sukat.




Jääkaapissa olisi kaalia, josta pitäisi tehdä kaalikääryleitä. On pitänyt tehdä jo monta päivää, mutta tämä flunssa tuli sekoittamaan kaiken. Tämä on niin syvältä. No, jos nyt viikonloppuna jaksaisi tehdä ne. Tänään mennään ruuan suhteen siitä, mistä aita on matalin ( tai aika matala) eli teen munakkaan. En olekaan vuosiin tehnyt - vieläköhän sitä osaa. Rehellisesti sanoen, en edes muista tykkäänkö siitä vai en. Ihan kuin minuun alkaisi iskeä dalmatia ;)

Kultsi kertoi menneellä viikolla minulle ilouutisen; lempipelistämme 2000 -luvun alusta, on tehty uusi versio, joka toimii nykykoneilla. Arvatkaa, kuka latasi sen pelin... Mitenköhän tässä malttaa kutoa, kun ajan voisi käyttää sen autopelinkin kanssa. Miten niin 44 vee.... :D No, kai sitä välillä voi vähän lapsettaa. Taidankin ottaa pienen pelisession tähän kohtaan, mutta palaillaan taas.

Mukavaa ja toivottavasti kaunista syysviikonloppua!