Hiljaista on...

... Tämä bloggaaja on ollut saamaton eikä mikään ole oikein huvittanutkaan. Tuntuu, että kaikki kaatuu taas niskaan eikä maailmalla ole mitään tarjottavaa minulle enää. Sitä vain lipuu hetkestä toiseen. Ystävätärtäni täällä en ole nähnyt pitkään aikaan. Meillä tuli pieni ryppy rakkauteen ja se varmaan vähän vielä hiertää, vaikka kerran on kahviteltu sen jälkeen. Tosi iso aukko siitä jäi tähän arkeen.
Ja kaiken lisäksi naarasin jostain itselleni flunssan. Sunnuntaista asti ollut kurkku vietävän kipeä ja nyt kun se alkaa helpottaa, tulee tilalle nuha - ainakin nenä meinaa olla tukossa. Ei kiva.

Käsitöitä olen vähän saanut tehtyä. Kyjyjä on valmiina 13/20, mutta olen vähän asennoitumassa niin, että taitaa jäädä kesken, kun tuo joulukin tulee eikä kyjy -listalle mahtunut kuin pari joululahjaa. Valmiiksi olen saanut perusjoustinneule pipon kääntöreunalla ja ilman sekä yhdet piiiitkät säärystimet - tai ainakin 65cm.
Harmittaa vaan, että tuo ensimmäinen pipo jäi hieman matalaksi. Olisi pitänyt malttaa kutoa sitä vielä sentti tai pari. no, menee se näin välikausipipona.
Nyt puikoilla on Petäjä -sukat.

Jääkaapissa olisi kaalia, josta pitäisi tehdä kaalikääryleitä. On pitänyt tehdä jo monta päivää, mutta tämä flunssa tuli sekoittamaan kaiken. Tämä on niin syvältä. No, jos nyt viikonloppuna jaksaisi tehdä ne. Tänään mennään ruuan suhteen siitä, mistä aita on matalin ( tai aika matala) eli teen munakkaan. En olekaan vuosiin tehnyt - vieläköhän sitä osaa. Rehellisesti sanoen, en edes muista tykkäänkö siitä vai en. Ihan kuin minuun alkaisi iskeä dalmatia ;)

Kultsi kertoi menneellä viikolla minulle ilouutisen; lempipelistämme 2000 -luvun alusta, on tehty uusi versio, joka toimii nykykoneilla. Arvatkaa, kuka latasi sen pelin... Mitenköhän tässä malttaa kutoa, kun ajan voisi käyttää sen autopelinkin kanssa. Miten niin 44 vee.... :D No, kai sitä välillä voi vähän lapsettaa. Taidankin ottaa pienen pelisession tähän kohtaan, mutta palaillaan taas.

Mukavaa ja toivottavasti kaunista syysviikonloppua!