sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Jälleen aurinkoinen päivä, mutta en jaksa iloita siitä. Niin kuin eilen totesin, (muistaakseni) en ole mitenkään valoisien vuodenaikojen ihminen.

Otin äsken hyshys -jutun pois pingotuksesta ja nyt tars kuvata se. Kuva tulee vasta sitten tänne, kun saaja on nähnyt sen. Kuvaa voi odotella 6.4. tai sen jälkeen.
Eilen sain viimeisen UWAn valmiiksi eli sukat serkulleni (1.joululahja) Lankana on Zelda's Dippins Wild'n free 75% merino 15% silkki 10% pellava ja väri on nimeltään Surusilmä.

 
Nyt puikoilla on sukat ystävättärelleni. Täytyisi keriä yksi vyyhti, jotta saisin sen Indian Summer -huivini alulle. Olin jo kerinyt yhden vyyhdin sitä varten, mutta muutin mieleni sen suhteen. Josko tämä valinta nyt olisi se viimeinen..

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Pakko myötää, että viime päivät ovat olleet vaikeita. On ollut hirvittävän vaikea tarttua asioihin ja saada mitään tehtyä. Jotenkin sain pakotettua itseni eilen tekemään muffinsseja - ja tietenkin unohdin ne uuniin. Eivät ne palaneet, mutta ovat hyvin rapsakoita pinnalta. Että teki mieleni heittää ne samantien roskikseen. Tässä nähdään juuri se, etten kestäisi yhtään vastoinkäymisiä. Pienetkin asiat saavat valtavat mittasuhteet. Toinen on se, että nyt tunnun tulkitsevan turhankin herkästi muiden äänensävyjä ja ilmeitä ; ja tietenkin negatiivisemmaksi kuin ne todellisuudessa ovat. Minkäs teet.

Käsityöt eivät tunnu rentouttavilta, mutta pakko tehdä, kun en osaa muuten olla. Ja jos olen tekemättä, niin todennäköisimmin joko nukun tai istun sitten koneella ihmettelemässä. Jotenkin tars saada taas ryhdistäydyttyä.
Nyt yritän saada kudottua valmiiksi viimeistä UWAa. Se olisi valmistunut jo aikoja sitten, mutta tuli tämä hyshys - juttu tähän väliin.

Sain  tänään kyllä sen verran aikaan, että pingotin sen hyshys -jutun. Se oli iso saavutus minulta. Pääsin samalla kokeilemaan ensimmäisen kerran niitä aikoja sitten tilaamiani pingotusvaijereita. Ihan kätsyt, pakko myöntää. T -neuloja olisi tosin saanut olla enemmän paketissa mukana. Täytynee yrittää metsästää niitä jostain.

Tuon UWAtyön jälkeenkin on kovasti suunnitelmia, mitä haluaisin tehdä, mutta sitten kuitenkin törmään siihen, että on töitä, jotka pitää tehdä. Se on kuitenkin varma, että laitan ainakin alulle sen Indian Summer -huivini.  Langat odottavat jo tuossa valmiina  -puikot täytyy vielä kaivaa esille. Nekin taisivat olla jo kerran katsottuna, mutta siirsin ne takaisin kaappiin. Mitäköhän siinä kohtaa on liikkunut päänupissani...?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

ps. Tulin vielä kertomaan, että viimeinen UWA valmistui. Laitan huomenissa kuvaa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

En tiedä, onko koskaan ollut puhetta, mutta vihaan kevättä. Kaikista vuodenajoista tämä on kaikkein vaikeinta aikaa minulle. Tiedä sitten, olenko niin synkkä ihminen, että valon lisääntyminen ärsyttää. perimässä tuo ei ole tullut, sillä äiti piti eniten keväästä, koska silloin valo lisääntyy ja luonto herää uuteen kukoistukseen ja kaikki alkaa puhtaalta pöydältä. Kevät vain ei ole minun juttuni.

Muutenkin viime päivät ovat olleet rankkoja. Olen joutunut purkamaan sitä hyshys -juttua moneen kertaan, kun silmukat joko lisääntyvät tai vähentyvät hallitsemattomasti. Viimeksi eilen purin pariin otteeseen 6 kerrosta. Vieläkään se ei ole ihan kohdillaan, enkä ole saanut aikaiseksi vielä jatkaa oikean kohdan metsästämistä. Mietin jo, että päättäisin sen ja antaisin olla, muttei anna luonto periksi. Jos se tulisi itselle, sillä ei olisi niin väliä, mutta kun se menee lahjaksi, en halua päästää sekundaa käsistäni.

Nukkuminen on taas melkein on / off -tilanteessa. Jos nukun, nukun lähestulkoon kellon ympäri  tai sitten nukun muutaman tunnin (1-5h) unia. Kuluttavaa. Kroppa on väsynyt ja naama, mutta korvienväli käy kierroksilla. Ärsyttävää. Kaikkein ärsyttävintä on se, että vaikka illalla raahautuu puoliunessa sänkyyn, niin päästyään vaaka-asentoon piristyy samantien. Aikani pyörittyäni ja katseltuani kelloa yleensä annan periksi ja nousen. Välillä menen yrittämään myöhemmin uudestaan, mutta välillä tulee valvottua aamuun. Mikä minussa on vikana? En nuorempana ollut tällainen..
Vuorokausirytmin sekavuus aiheuttaa puolestaan sitä, että meinaa päivät olla sekaisin. En varmaan pysyisi päivistä kärryillä, ellen ruksaisi kalenterista elettyjä päiviä. Tällä konstilla suurempi todennäköisyys elää oikeaa päivää.

Iski tässä päivänä eräänä kauhea ajatus - olenko tulossa vanhaksi.. Olen muistellut lämmöllä nuoruusvuosia ja aikaa 20v +. Lisäksi leikin ajatuksella, että jos saisi vanhan kaveripiirin kasaan ja lähtisi istumaan iltaa, mutta eihän se samanlaista olisi kuin silloin 20v sitten; olemme kaikki muuttuneet niistä ajoista aika paljon. Tuntuu vain, että silloin kaikki oli hyvin, mutta siitä ei osannut nauttia vaan kuvitteli, että tulevaisuus tuo paljon kaikkea hyvää tullessaan. En voi kieltää, etteikö se tuonutkin jotain erinomaista ja hyvää, mutta tuli myös sitä itseään, joka kyllä vei mattoa jalkojen alta useaankin otteeseen. Tuntuu, että vasta nyt arvostaa niitä vuosia, jolloin mm. molemmat vanhempani elivät. ( molemmat nukkuivat pois juuri eläke-iän kynnyksellä )
En tarkoita valittaa; minulla on muutama hyvä ystävä, joiden olemassaolo on minulle todella tärkeää - monessakin mielessä. Toivottavasti hekin pitävät minua hyvänä ystävänä tai ainakin ystävänä. Ystävät kun ovat yksi tärkeimmistä suojaverkoista, mitä ihmisellä voi olla.

Eiköhän tämä vuodatus riitä tälle päivälle. Taidan laittaa ystävättärelleni viestiä ja kysäistä, ehtiikö hän kaffeelle.



perjantai 21. maaliskuuta 2014

Nyt on unirytmi sitten ihan sekaisin - mutta onpa ainakin hyvästä syystä. Ystäväni tuolta Etelä- Savosta oli lähdössä reissuun miehensä kanssa ja kun kerran matka meni tuosta läheltä, pidimme kahvihetken. Tämä oli toinen kerta, kun tapasimme pitkän ystävyytemme aikana. Aivan oikein, olemme tutustuneet netin ihmeellisessä maailmassa, mutta kuitenkin tuntuu, että olemme tunteneet aina. Heillä on miehensä kanssa leipomo ja voitte vain kuvitella mitä herkkuja mulle tuotiin ja paljon, kuten voitte kuvista todeta. ( Voileipä kakusta ehdin onneksi ottaa kuvan, ennen kuin joku ahne, kröhöm, korkkasi sen aamuyöllä klo 4.30, kun ei saanut nukuttua) Treffit olivat kello 02.00 ja kotiuduttuani olin niin pirteä, etten saanut unta,vaikka kuinka sisukkaasti yritin pysyä sängyssä. No, tänään sitten ajoissa nukkumaan. ( näkisi vaan senkin ihmeen)
Mutta oli aivan ihana nähdä heidät, ja sitten kun M luet tätä, niin tuhannet kiitokset! <3<3<3




Illalla, siis torstai-iltana, heitti sitten taas luntakin. Tuli sitä joku 4-5cm. Nythän ilmatieteilijät lupaavat jopa +9 asteen lämpötiloja, mutta saas nähdä. Oli kyllä mielenkiintoista ajaa silloin yöllä - tie oli yhtä loskaa.

Olen kudoskellut sitä toiselle ystävälleni menevää 60v. lahjaa. Tuli takapakkia, kun olin huolimattomuuttani kutonut väärin ja jouduin purkamaan yhteensä lähes 20 kerrosta. Mitä tästä opimme; pitäisi keskittyä siihen, mitä tekee. Mutta on ollut ihana vaihteeksi kutoa muutakin kuin sukkia - tuntuu, että sukkien kutominenkin maistuu taas, kun välillä tekee muuta. Kyllähän noita sukkia tulikin taas kudottua aikas monta paria putkeen - äkkiä laskien 15 paria.

Olen seikkaillut netin ihmeellisessä maailmassa, lähinnä Ravelryssa, ja tallennellut toteutettavia sukka- ja huiviohjeita. Alan huolestua - ihania ohjeita on niin paljon, mutta minulla alkaa olla jo sen verran ikää, etten millään ehdi toteuttaa kaikkia. Miksi en aloittanut niiden tekemistä 20 vuotta sitten?
Toisaalta, silloin olisi jäänyt jotain muuta tekemättä.

Aamulla, kun päivä valkenee, pitäisi lähteä käymään Kultsilla kahvilla. Ihan mukava mennä taas moikkaamaan häntäkin.

Ei ole todellista - kello on 5 ja pihassa kävi jo aura. ihmeiden aika ei siis ole ohi. ;D Ääh, se oli väärä hälytys - ei täällä mitään auraa ole käynyt.

Nyt on Kultsilla käyty. Oli mukava nähdä häntäkin taas. Ennen lähtöäni sieltä, laitoin ystävättärelleni viestin ja kyselin kahville. Aikataulut osuivat niin hyvin yksiin, että olimme yhtäaikaa pihassa. Arvatkaas, otettiinko kahvin kanssa voileipäkakkua ;)

Saas nähdä, tuleeko tänään väsy aikaisin. Olen nukkunut tänä aamuna / viime yönä tunnin. Joku käy hieman ylikierroksilla :D

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tänään on taas sellainen päivä, ettei mikään huvita ja kaikki masentaa. Eniten mietityttää rahatilanne - yllättävää. Tuntuu, ettei rahat riitä mihinkään mihin niiden pitäisi riittää. Kotitöitäkin pitäisi tehdä, mutten saa tartuttua niihin. Oikeastaan haluaisin vain olla peiton alla ja toivoa, että maailma unohtaa minut sinne.
Olen koko aamun suunnitellut kauppaan lähtöä, kun tarvitsisi maitoa makaronilaatikkoon, mutta lähteminen tuonne ihmisten ilmoille tuntuu niin hirvittävän vaikealta. Kaikkein mieluiten tekisin pesän peiton alle.
Muistelin tuossa äsken, miten ennen vanhaan mieliala parani, kun otti kutimen käteen, mutta nyt se tuntuu niin kaukaiselta. Vaikka kuinka yritän suunnata tuonne sohvalle kutomaan, ei jalat vie sinne.
En tiedä, pitäisikö antaa periksi ja mennä sinne peiton alle odottamaan, mitä tapahtuu.

Toisaalta tämä olo saattaa johtua osaksi siitä, että väsähdin eilen sillä silmäpolikeikalla aika paljon - siinä oli kuitenkin 4 tuntia kiinni. En muistakaan, koska olen ollut niin kauan yhtäjaksoisesti reissussa. Sitä kesäistä Musiikkitapahtuma reissua ei voi laskea, koska siinä pääsi aina välillä huilaamaan. Ärsyttävää, kun väsähtää tuollaisista reissuista ja kun se väsy jatkuu vielä seuraavanakin päivänä. Tämä on oikeastaa tosi syvältä.

Sääkään ei pahemmin mieltä piristä, sillä ulkona höytyilee jälleen lunta. Ei sitä paljon tule, mutta tulee kuitenkin. Jospa se siitä vielä auringonpaisteeksi muuttuisi.

Parempaa keskiviikkoa teille, ystäväiseni.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nyt on sitten silmäpolikäynnit käytynä. Onneksi. Tänään oli viimeinen käynti. Ystävättäreni oli niin ihana, että lähti minulle kuskiksi sinne. Ensin oli näkökenttätutkimus klo 13 ja sitten lääkäri klo 14.30. Tutkimukseen pääsin hieman etuajassa, mutta lääkäri oli sitten vastaavasti myöhässä. Meinasi kyllä mennä hermot siinä odotelessa. Ystävättäreni ymmärsi sentään varustautua reissuun käsityöllä, mutta minä olin niin amatöörimäinen, etten ottanut käsityötä mukaan. Kaiken kaikkiaan meillä meni reissuun 4h. Näin jälkeen ajatellen tuntuu, että oli ihan turha käynti, mutta kaipa se on hyvä, että varmistettiin kaiken olevan kunnossa. Silloin viimeksihän oikean silmän näköhermo oli hieman turpeena, minkä takia tämä käynti tuli. Edelleenkin se oli turvoksissa ja oikeassa silmässä on pykälän huonompi näkö kuin vasemmassa, mutta kaikki ok.
Kotimatkalla vein sitten ystävättäreni ulos syömään eli lunastin antamani synttärilahjan. Molemmat olimme ihan ähkyjä, kun ajelimme kotiinpäin.

Kotiuduttuani menin melkein samantien tirsoille - olin aivan lopussa. Nyt täytynee keittää "aamukahvia" ;D

Käsityörintamalla on hiljaista, vaikka koko ajan teen. Sen hyshys -jutun kanssa on sen verran muutosta, että sovimme lahjan saajan kanssa, että riittää, kun se on perillä huhtikuun aikana. Helpotti tosi paljon. Stressasin nimittäin sitä, että miten saan sen valmiiksi ja postiin heti 1.4. - ja eihän sitä tiedä, vaikka se valmistuisikin ajoissa.
Hyshys -työn rinnalla tikutan - yllätys yllätys - viimeistä UWAA. Jos vaikka asiat tökkiikin, niin UWAa en kesken jätä  etenkin, kun homma on kiinni koon 37 sukkaparista.

Säästä vois sanoa sen verran, että meillä on ihan talvi. Ulkona on pakkasta ja maa valkoinen. Tylsää. olin jo asennoitunut kevääseen. Toisaalta, olisihan se ollut ihme, jos kevät olisi tullut jo maaliskuun alkupuolella.

Nyt tämä menee kahvinkeittoon ja toivottelee kaikille mukavaa tiistai-iltaa!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Se siitä aurinkoisesta ja keväisestä säästä - ulkona on maa valkoinen. Lunta on tullut yöllä sen verran, että pihassa kävi aurakin :o Tämä ei ole kivaa! Ne aurinkoiset kevätpäivät olivat kivampia.

Sain tässä eräänä päivänä se säärystimetkin valmiiksi. Eilen kävin viemässä ne uudelle omistajalleen.
Saaja oli oikein tyytyväinen ja yritti tilata heti toiset, mutta vielä 10cm pitemmät. En luvannut ihan heti niitä tehdä. Nyt haluan kutoa ihan muita juttuja.
Tässä ne säärystimet. Pituutta yhdellä säärystimellä 63cm.


Tänään ystävättäreni tuli klo 10 jälkeen konsultoimaan pullataikinan kanssa. Leivon kyllä vaikka mitä ja saan ihan hyviä aikaan, mutta pullataikina on minun Akilleen kantapääni. Ystävättäreni oli sitä mieltä, että on kaksi kohtaa ( aika oleellista ) missä taikinantekoni menee metsään; joko maito jää liian kylmäksi tai sitten vaivaan liian vähän. Juu, sen seurauksena pullani ovat lähes lähitaisteluaseita.
Onneksi minulla on ystävättäreni, joka tulee kädestä pitäen näyttämään, miten homma menee ;) Ihanaa, että on tuollainen ystävä.
Kun ensimmäiset pullat tulivat uunista, laitoimme heti kahvin porisemaan, että pääsemme nauttimaan lämpimäisiä. Annoin minä muutaman pullan hänelle mukaankin.

Eilen muuten tuli ne Saksasta ystävättäreni kanssa tilaamat langat. ei tullut eilen mieleeni ottaa kuvaa koko kasasta, mutta tässä ovat minun sukkalankani. Näistä on kyllä korvamerkitty 3-4 kerää ystävättärelleni.


Nyt pitäisi mennä kutomaan sitä hyshys -juttua.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Ulkona on kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Aamulla mieli oli maassa eikä päivän aloittaminen oikein sujunut. Olin jo päättänyt, etten liiku tänään minnekään, mutta onneksi ystävättäreni sai puhuttua minut kahville. Kurja vaan, että hän asuu hiekkatien päässä ja se tie on aikamoista velliä. Voitte vain kuvitella, miltä eilen pesty auto näyttää, vaikka ajoin kuinka hiljaa.
Kotiuduttuani äsken, ajattelin, että istun kutomaan, kun tuosta säärystimestä puuttuu enää vajaat 20cm. Ei huvita.

Seuraavatkin työt ovat jo katsottuna. Minulle se Indian Summer -huivi, serkun tyttärelle ylioppilaslahjaksi huivi ja sitten on yksi kiireellinen huivi, josta tässä kohtaa olen ihan hyshys. Ja tietenkin sukkiakin pitäisi vääntää.
Uwasta puuttuu yksi sukkapari, mutta missä välissä sen ehdin tehdä. Toisaalta, se on pakko tehdä. En suostu siihen, että UWA jää kesken sen takia.

Kohta pitäisi lähteä saunaan. Sinnekään en millään viitsisi mennä, mutta on se niin eri kuin pelkkä suihkussakäynti. Jos saunan jälkeen saisi tartuttua puikkoihin ja kudottua sen säärystimen loppuun; siitä puuttuisi enää 8 cm...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Mihin nämä päivät katoavat?

Tuntuu, että päivät häviävät jonnekin. Välillä on päiviä, ettei mikään huvita ja kutominenkin on työn ja tuskan takana. Pakko on ollut silti yrittää tikuttaa, koska muuten tulisin hulluksi. Hulluksi tuleminen on muutenkin ollut lähellä, koska iltaisin nukahtaminen on äärettömän vaikeaa, vaikka ottaisin nukahtamistabun.

Eilen ystävättäreni vei minut kevätretkelle Porvooseen. Ensimmäiseksi matka suuntautui karkkitehtaaalle ja sieltä vanhaan kaupunkiin Café Helmiin kahville ja nauttimaan herkkuja. Tietenkään emme voineet palata sieltä suoraan autolle vaan kiersimme toista kautta. Miten ollakaan, silloin matkalle osui TeeTeen kauppa. O-ho :o
Ystävättäreni osti itselleen 500g lankaa ja kerän puuvillasukkalankaa. Olin ajatellut ostaa meille molemmille ne sukkalangat, mutta se meni loppujen lopuksi niin, että hän osti oman lankansa ja minä omani. Minä muutan ne sitten sukiksi.( Tuli sitten 100g plussaa lankasaldoon)

Sukista puheenollen. Kaveri halusi sukat, joissa on vahvennettu pohja kantapäästä varpaisiin. Taistelin sen ohjeen kanssa ja välillä meinasi epätoivo, aikuisten oikeasti, iskeä.
Muutaman kerran pääsi voimasanakin :/
Loppujen lopuksi sain kuin sainkin ne sukat valmiiksi. Koetutin sukat ennen antamista koejalassa ja näyttivät istuvan kuitenkin hyvin. Huh!
Nyt vain on se ongelma, että sukkien kokeilija ilmoitti haluavansa samanlaiset. Äääh! Olen miettinyt, saisiko ne tehtyä kuten normisukan, mitä nyt tekee ne lisäkerrokset sinne väliin pohjassa. Saa nyt nähdä, teenkö tuolla "ihme" ohjeella vai kokeilenko normaalin sukan tapaan. Se mielestäni omituinen ohje on tällainen.Ohje on Novita kevät 2007:stä. Ja tällaiset sukat niistä tuli. Kuva on kyllä kaikkea muuta kuin hyvä ; ilman salamaa tuli pimeä kuva ja salaman kanssa värit lyö silmille.. Vähän siis tyhjän kanssa laittaa koko kuvaa, kun ei siitä näe sitä pohjaa.



Nyt puikoilla on samaiselle kaverille säärystimet, joiden pitää olla 60 cm pitkät. ikävikseen saa kutoa 2o 2n. Motivaationa niiden valmiiksi saamiseen on Indian Summer -huivi, jonka ohjeen ystäväni osti minulle. Kiitos, K! <3
Langat on keritty valmiiksi eli enää täytyy tikuttaa tuo toinen säärystin valmiiksi. ( puuttuu 50cm).

Ei kai tässä auta muu kuin mennä tikuttamaan. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Aurinko paistaa, mutta mieli ei ole niin aurinkoinen kuin luulisi. Toisaalta, voisivat fiilikset olla huonommatkin. Olisikohan tämä sellainen keskivertopäivä?!?

Kävin tuossa ystävättärelläni kahvilla, että sai jotain vaihtelua päivään. Oli ihan piristävää käydä hänen luonaan.Ajaessani sekä mennessä että tullessa autopesulan ohitse mietin, pitäisikö käydä pesettämässä auto ( joka on todella kattoa myöten kurainen ), mutta päätös oli helppo, kun näin millainen jono pesuun oli. Täytyy yrittää joku toinen päivä.

Käsityörintamalla on tapahtunut sen verran, että sain taas yhdet miesten sukat valmiiksi. Lankana näissäkin Novitan 7 veljestä Tweed.


Nyt puikoilla on 7 Veikasta sukat, joissa on vahvennettu pohja. Sanoisin, että se ohje on aika mielenkiintoinen. Ainakin näin ensimmäisiä vahvennetulla pohjalla sukkia tekevälle. Ohjetta täytyy seurata hyvin tarkkaan koko ajan ja pitää ajatus kasassa, kun täytyy laskea missä kohtaa tehdään väliin ne lisäkerrokset osaan sukkaa. Saas nähdä mitä niistä tulee vai meneekö purkamiseksi.

Zeldalta tuli eilen aivan ihana paketti. Mukana oli 3 varta vasten toivomaani vyyhtiä, missä oli sitruunankeltaista,limenvihreää ja vaaleanpunaista. Kuvaan pääsi vain 2, koska kolmas on jo kerittynä ja kiinnitettynä puikkoihin ;)


Langat eivät pääse oikeuksiinsa kuvassa ollenkaan, mutta vakuutan niiden olevan aivan mielettömän ihania.

Illalla olisi sauna. Jotenkin hullua, kun saunapäivä on torstaina, mutta minkäs teet, kun perjantain vuorot ovat kaikki varattuja. Pääasia, että kuitenkin on saunavuoro. Mikään kova saunoja en ole, mutta kyllä sauna on ihan eri asia kuin suihkussa käyminen.

Kai se täytyy siirtyä taistelemaan sen vahvistetun sukan kanssa, että pääsee niistä joskus eroon. Pitäkää peukkuja, että ne onnistuvat.

Aurinkoista torstaita kaikille!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kuukausikin on taas vaihtunut. Meni toisaalta aika nopeasti tuo helmikuu. Yleisesti ottaen helmikuu oli aika matalapaineinen, eikä tämä kuu ole alkanut sen paremmin.

Eilen yleisen painostuksen alla leivoin pullaa. Taikina ei oikein onnistunut - tuli laitettua liikaa voita. Eikä ne nousseetkaan kunnolla, vaikka kuinka nostatin kaikessa rauhassa. tuli jo sellainen tunne, etten enää ikinä leivo pullaa. On ne kuulemma kuitenkin syötäviä.

Ystävättareni halusi lohtulankaa, joten tilasin sitä hänelle. Minulla on enemmän kokemusta ulkomailta tilaamisesta. Hän siirsi lankarahan tililleni ja laittoi viestin, että "tilaa lopulla itsellesi sukkalankaa" Minähän tilasin :) Ihana ystävä!!!! Kiitos, J <3
Aion kuitenkin maksaa ne hänelle takaisin, koska ei tässä kenelläkään ole liikaa rahaa.
Rahasta puheenollen, maksoin aamulla laskuja ja totesin, että tämä kuu sitten ihmetellään. Tilille ei jäänyt juuri mitään pakollisten laskujen jälkeen :/ Vielä täytyisi yhteen laskuun taikoa rahaa kuun loppuun mennessä eli se tarkoittanee sitä, että on laitettava lankaa myyntiin. Millään en raaskisi laittaa, kun olen jo puhumattomat langat hävittänyt. Tämä on syvältä!!!

Käsitöitä eli sukkia on valmistunut kaksi paria. Molemmat ovat 7 veljestä Tweediä ja UWA töitä. Uwa on siinä mallissa, että yksi puuttuu. Eiköhän sekin valmistu Vappuaattoon mennessä.



Kevään tulon tietää siitä, että sorsat siirtyvät tähän ylemmän joelle tuolta lammelta. En saanut kamerallani zoomattua enempää, mutta kuvassa on aika monta sorsaa. Jostain kumman syystä, minusta sorsat ovat aivan ihania lintuja ;) Liekö sitten peruja niiltä ajoilta, kun asuimme omakotitalossa joen rannalla ja pari sorsaa päätti ottaa pihassamme olleen suihkulähdealtaan uintipaikakseen. Muutenkin viihtyivät paljon pihassamme... Voidaan oikeastaan sanoa, että meillä oli lemmikkisorsat :)



Ajatukseni ovat taas aika masentavia. Tuntuu jotenkin siltä, että tämä on tässä ja kaikki on jo nähty. Ei niin, etteikö minulla ole ihania ystäviä ja hyvä tukiverkko, mutta silti... Ehkä tämä on vain tällainen ohimenevä tunne, kun on todennut tilanteen laskujen maksamisen jälkeen... Jälleen kerran. Nuoruuden ystäväni sanoisi kyllä tähän, että "Hymyile, huomenna voi olla vielä huonommin".
Vaikka minulla onkin ystäviä, joille voisi kertoa ja puhua ihan kaiken, pidän kuitenkin pahimmat ajatukseni vain itselläni. Jollain tapaa haluan suojella / säästää heitä pahimmalta. Sanotaan näin, että jotkut asiat on hyvä pitää vain omana tietonaan.

Ei maar, nyt täytyy alkaa hankkiä lähtöä sinne polvipiikille. Viimeinen piikitys tällä haavaa. Onneksi. Ei se niin kivalta tunnu, kun neulaa ujutetaan polven sokkeloihin.

Parempaa päivää, rakkaat lukijani.