maanantai 29. helmikuuta 2016

Aurinkoinen tervehdys

Pitkästä aikaa aurinko on kiivennyt taivaalle. Itse asiassa on ihan kevättalven päivä - aurinko paistaa ja häikäisee valkoiselta hangelta. Pakotin itseni viemään muutaman paketin ja olisi ehdottomasti olla aurinkolasit eli afamöllöttimet mukana. Minua nimittäin häiritsee näkökenttään tuleva auton aurinkolippa.

Viikonloppuna kutominen jäi vähiin ellei suorastaan väliin. Lauantai meni taas lankoja pyörittäessä ja eilen sain vihdoin tehtyä koneesta varmuuskopion, minkä jälkeen aloin asentaa uutta läppäriäni. Onneksi se sujiu ilman isompia ongelmia ja onneksi oli ATK-guru tekstarin päässä :)
Kun kone sitten oli iskussa, ei millään malttanut poistua koneelta, vaan piti tutustua WIN 10:een. Alkukokemuksen jälkeen tämä tuntuu sekavalta, mutta kaverini sanoi, että tähän tottuu äkkiä. Sitä odotellessa.

Tänään olisi kyllä saatava taas puikotkin käteen - ei muuten tule mistään mitään... Ja kohta tulee varmaan jo vieroitusoireitakin kutomisesta, kun on tottunut päivittäin kutomaan. Toisin sanoen, ei tule tähän postaukseen kuvia käsitöistä eikä muitakaan kuvia.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Että osaa kiukuttaa

Liukastuin eilen tuossa pihakäytävällä ja nyt on jalka polvesta nilkkaan mustana. Onneksi jalka ei murtunut tai tapahtunut muuta vakavampaa.
Riitelen nyt kaupungin kanssa siitä, miksi käytävää ei ole talon edessä aurattu siis kolattu. Isännöitsijä väittää, että kyseessä on epävirallinen polku, mutta eikös se ole aika virallinen, jos kyseisellä käytävällä on betonilaatat koko matkalla ja se on merkitty viralliseen pohjakuvaan tontista..?

Kiukuttaa aika lujaa, koska jalkaa särkee, mutta onneksi Burana on keksitty. Ei vaan houkuttele mennä klenkkaamaan noita portaita, mutta pakko se on, kun olen varannut täksi päiväksi kuivaushuoneen.

Rakas Ystäväni poikkesi aamukahvilla... tai ehkä paremminkin brunssikahvilla. Suunniteltiin, että mennään perjantaina taas käymään Fazerin tehtaanmyymälässä. Että se on ihana ja edullinen paikka; tuli ekalla kerralla tunne, ettei osaa ostaa mitään siitä paljoudesta.  Jospa tällä seuraavalla kerralla olisi helpompaa ;)

Samalla reissulla poiketaan varmaan ostamassa mulle uusi läppäri. Tämä mun rakas vanhukseni alkaa sanoa työsopimusta irti. Täytyy tehdä varmuuskopio ja viikonloppuna asennella se uusi kone toimintakuntoon. En aio tätä konetta hävittää vaan saa jäädä pahanpäivän varalle odottamaan. Mietityttää vaan, osaanko enää asentaa ja tehdä kaikki jutut, mutta ehkä ne sieltä takaraivosta tulevat aktiiviseksi.

Olen ollut saamaton, enkä ole saanut laitettua kuvia valmiista töistä pitkään aikaan eli tässä useampi kerralla:

Kahden ylimmäisen kuvan sukat on tehty Lidlin Anika -langasta puikoilla 2,25mm.



Tässä lähikuva hiljattain oppimastani ristiinvahvennetusta kantapäästä. Mielestäni tulee niin kaunis, että voisin kutoa vaikka koko sukat tai puseron tuohon tyyliin :)
 
 Kahdessa alimmaisessa kuvassa on Cewec Silver Softista tehdyt koon 39/40 sukat 18cm varrella. Yksi sukkapari vein 82g lankaa. Puikot 2,5mm.


Tuli tässä ykskaks yllättäen mieleeni, että JaVa on vielä pahasti kesken. Täytyykin paneutua siihen taas vaihteeksi. Tempaus jää kyllä kesken, koska en varmasti ehdi/pysty kutomaan sitä villapaitaa niin kauan kuin tuo olkapääni oireilee näin.

Jaha...Pesukone lopetti eli täytyy lähteä viemään pyykkejä. Palataan taas ja mukavaa keskiviikkoa! (onhan tänään keskiviikko....)

torstai 18. helmikuuta 2016

Lumisateinen tervehdys

Tässä oli muutama kaunis, keväinen päivä, mitä ei uskoisi nyt todeksi. Sade alkoi vetenä, sitten muuttui jäätäväksi tihkuksi ja nyt tulee kiitettävän isoja tiskirättejä - sakeasti. Se siitä kevään alkamisesta. Toisaalta - eihän kukaan tosissaan usko, että oikea kevät tulisi Helmikuussa. On tuo lumipyry siitä huolimatta ankeaa katsottavaa.

Olette varmaan huomanneetkin, etten ole taas aikoihin kirjoittanut. Ei vain ole ollut puhtia kirjoittaa ja kutominenkin on ollut mitä on. Välillä ihan innostun kutomaan, mutta välillä puikot ei tartu käteen, ei sitten millään. Ilmeisesti pitäisi liimata ne käteen, jos jotain haluaisi saada aikaan.
Olisi niitä helavyö- ja Jussisukkiakin vielä kudottavaksi, mutta minkäs teet, kun ei vaan suju. Selityksenä sanon, että vasen olkapää on viime aikoina huutanut aina välillä hoosiannaa eli pakko ottaa senkin takia rauhallisemmin. Meinaa vähän harmittaa, kun kutominen ei ajoittain suju ollenkaan vaikka mieli tekisi kutoa. Ehkä täytyy malttaa pitää taukoja ennen kuin olkapää menee ihan rikki.

Mitäs tässä olisi tapahtunut edellisen kirjoituksen ja tämän päivän välissä. Ystävälläni olen käynyt kahvilla ja hän meillä, mikä on ihana henkireikä ainakin minulle.
Tammikuun loppupuolella pidin kynttiläkutsut, joista sain itselleni sen väriä vaihtavan alustan ja GlowLite kynttilöitä sekä 2 ihanaa tuikkupurkkia, missä on perhonen.
Parin viikon päästä minun kutsuistani, piti kaveri kutsut ja ei kun sinne. Seuraavat olisi 6.3. ja sitä seuraavat 19.3. Onhan tämä vähän tällaista piiri pieni pyörii -rumbaa, mutta onneksi ei ole pakko ostaa mitään - voi vain mennä katselemaan ja kahville :D Ottaa siis kutsut sosiaalisena tapahtumana, vaikka ne ottavatkin koville. En oikein kestä olla tuollaisissa tapahtumissa, niissä on sietokyvylleni liikaa ihmisiä. Ei varmaan tulisi lähdettyäkään, mutta kutsujen kulloisetkin emännät / joku vieraista ovat niin päättäväisiä, että tilanteeni on ( pilke silmäkulmassa sanottuna) tulet tai itket ja tulet. Jälkeenpäin en ole yhtäkään lähtöä katunut, vaikka lähteminen onkin niin vaikeaa.

Olen tässä viime päivinä ajatellut, miten ihania ihmisiä minulla on ympärilläni - siis Ystäviä isolla yyllä. Ilman heitä tämä kurja olo olisi vieläkin pahempi. Vaikka voisin olla oma itseni heidän seurassaan, yritän psyykata itseni pirteämmäksi kuin ehkä oikeasti olisin, jotten pilaa heidän päiväänsä. Samalla kai yritän huijata itseänikin siihen, että olisi parempi fiilis kuin todellisuudessa ehkä onkaan.

Katsoppas vaan, lumisade lakkasi ja muuttui taas vedeksi. Otan takaisin... lisää lunta.

On tässä välissä ollut iloisiakin asioita, kuten ne kynttiläkutsut, opin tekemään ristiinvahvennetun kantapään ja Ystävä kävi opastamassa, miten yleiskoneella tehdään pullataikina. Tuli ihanan helposti <3 Hän lupasi tulla vielä toistamiseen opastamaan, että sitten rohkenen tehdä itsekin taikinan. <3

Se olisi muuten saunapäivä. Viime viikolla ei huvittanut mennä eli korvasin saunan suihkulla. Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä kerran viikossa on pakko päästä saunaan... Ihan eri asia, vaikka kuinka kävisit päivittäin tai joka toinen päivä suihkussa. Tänään siis saunaan ja saunan jälkeen pieni tilkka kermalikööriä, ettei vilustu ;)

Mukavaa torstain jatkoa.
Yritän kirjoittaa lisää nopeammin kuin viimeksi :)