torstai 29. marraskuuta 2012

Paketoin juuri varastoon kertyneistä sukista, huiveista ja tumpuista joululahjoja lähi-ihmisille. Totesin, että vielä pitäisi ehtiä kutoa kolmet miesten- ja naistensukat ja yhdet tumput ennen joulua. (ja laittaa Huhuu -pipoihin silmät )
Osassa on armonaikaa melkein jouluun, mutta osa pitäisi saada valmiiksi joulukuun puolenvälin haminoille. Miten niin tulee kiire..??!!??
Tuossa paketoidessa tuli tunne, että mun lahjat ovat ihan syvältä; jotain tylsiä kudottuja juttuja. Mikä siinä on, ettei itsetekemäänsä osaa arvostaa, vaan sitä pitää niin vähäpätöisenä, että oikein nolottaa antaa joululahjaksi niitä. Siis ainakaan minä en osaa arvostaa itsetekemääni.Pidän kuitenkin itseäni suht hyvänä kutojana, joka tekee ihan siistiä ja nättiä jälkeä. Kai sitä täytyy hankkia edes suklaarasiat noiden tylsyyksien lisäksi...
Miksi ihmisen pitää olla niin persaukinen, ettei ole vara kävellä kauppaan ostamaan niitä joululahjoja?

Eilen sain  valmiiksi ne Sauna -sukat. Laitan tänne kuvan, kun saan ne huoliteltua. Samalla ne olivat 17. valmistunut KyJy -työ.  Kolme vielä puuttuisi KyJyn 20 työstä, mutta taitavat jäädäkin puuttumaan; nuo joululahjat vievät loppuajan ihan väkisin.


Lisää kahvia koneeseen ja miettimään, miten saan puhtia tehdä loput joululahjat - etenkin kun fiilis niiden antamisesta on tällainen.
Mut on se, että itse arvostan muiden itsetekemiä juttuja, mutta omatekemiään en osaa arvostaa samallalailla. On tää taas vaikeaa....

Ei se kahvi tuonut motivaatiota kutomiseen :( Jostain sitä täytyisi löytää.
Kirjoittelin kauppalappuun mitä kaikkea joululeivonnaisiin tarvitsee. Olisi ollut kauhea into aloittaa leipominen, mutta jälleen törmäsimme taloudelliseen tilanteeseen, mikä esti hankinnat. Tylsää - etenkin kun olisi ollut puhti päällä.

Sain sitten kuvattua ne Sauna -sukatkin. Lankana on Regia silk 6fach ja tosi hento vaaleankeltainen. Tällaiset niistä tuli :

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

En tiedä, missä on vika, mutta tunnen itseni hirvittävän yksinäiseksi. Ehkä se on se, että täällä ei ole kuin kolme ystävää, joiden kanssa olen tekemisissä. Välillä tunnen olevani heille taakka, kun koko ajan olen pyytämässä heitä poikkeamaan kahvilla tai tunkemassa itseäni heille. Toisaalta viihdyn yksinkin, mutta välillä on päiviä, jolloin yksinoleminen tuntuu niin toivottomalta  ja ahdistavalta. Ei minulla ikinä ole ollut hirveästi kavereita ja olen viihtynyt yksin, mutta eron jälkeen tilanne on kärjistynyt enemmän siihen, etten haluaisi olla toisaalta yksin. Toisaalta taas en kestä ihmisjoukkojakaan ympärilläni. Tänään on jotenkin korostunut se yksinäisyydentunne. Muutenkin on ihan plääh -olo.

Tänään ei ole puikotkaan, ainakaan toistaiseksi, tarttuneet käteen. En tiedä, johtuuko se siitä, että alkaa olla pakkotehdä pakkotehdä pakko pakko pakko -fiilis mm.lähestyvän joulun takia. Tiedän,että vuoden päästäkin on joulu, mutta silti. Viime vuonna vannoin, että ensi jouluna mulla ei ole joulustressiä tekemättömistä joululahjoista, mutta tässä sitä taas ollaan.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Väsyttää, väsyttää, väsyttää ja on tylsää.. Liekö sitten tuo aina vaan jatkuva harmaa ja pimeä sää vai olenko muuten vaan tylsistyneessä olotilassa.

Aamusella ystäväni pyyhälsi luokseni aamukahville, mikä hieman piristi aamua. Hänen lähdettyään olen istunut kutomassa sukkia, mikä on niin rauhoittavaa - kaikin tavoin. Se hyväpuoli tässä on, että ne joululahjaksi tulevat Sauna -sukat edistyvät :) En muistanutkaan, että se on niin kiva malli kutoa. Saas nähdä, intoudunko kutomaan vielä toisetkin sellaiset.

Olisi kauhea into kirjoittaa jotain tänne, mutten tiedä mitä kirjoittaisi. Kaikkea mielessä olevaa kun en tänne viitsi kirjoittaa...
Ehkä täytyy juoda kahvia ja katsoa, josko saisi jotain kirjoitettavaa aikaiseksi.
 ;)

Eipä tässä oikein mitään sanottavaa tunnu syntyvän. Naapuri kävi hakemassa mut kahville ja siellä meni turistessa hetki. Hienoa, että on vielä sellaisia naapureita olemassa, joiden kanssa kahvitella.
Yritin samalla löytää kadonnutta inspistä kutomiseen, mutta se taitaa olla tältä päivältä käytetty :(
Ehkä otan kirjan käteen ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan.

Mukavaa illan jatkoa !

lauantai 24. marraskuuta 2012

Ystävyys - mitä se merkitsee minulle

Eräällä keskustelupalstalla pohdittiin hiljattain, mitä ystävyys on, ja montako oikeaa tosi ystävää ihmisellä voi oikeastaan olla. Minulle ystävyys tarkoittaa luottamusta - melkein sokeaa luottamusta -toiseen . Ystävälle voi puhua niin iloisista  kuin myös surullisista asioista ilman,että toinen tuomitsee toisen sanomiset. Ystävä kuuntelee, tukee ja jakaa asioita - tietenkin oman jaksamisensa ja elämäntilanteensa mukaan. Ja se toimii myös toisinpäin.Ystävä on  tukeva,lohduttava olkapää, jota vasten itkeä tai kävelykeppi, joka tukee silloin, kun yksin ei jaksa.
Toisaalta ystävä uskaltaa myös sanoa oman mielipiteensä, ettei olla tilanteessa missä vain myötäillään toista. Oikea ystävä kestää myös erimielisyydet ja miksei riidatkin.
Uskallan sanoa, että minua on siunattu neljällä tai oikeastaan viidellä ystävällä. Oikeastaan heille kaikille pystyn puhumaan syvimpiä tuntojani, vaikkakin puheeni tulee ulos aika tiheän seulan läpi. Pari heistä tietää koko stoorin eli heille seula on ollut harvempi.

Oikeat ystävät myös pysyvät, vaikka yhteyttä pidettäisiin harvemmin. Eräs ystäväni on sellainen, että puhumme puhelimessa ehkä kolme kertaa vuodessa ja näemme vielä harvemmin, mutta aina puhuessa oikein tuntee, että on se ystävyys siellä olemassa. Tämän ystäväni kanssa olemme tunteneet kohta 26 vuotta ja varmasti pysymme ystävinä ainakin saman verran. Olemme me välillä riidelleetkin ja olleet puhumatta toisillemme ties kuinka kauan, mutta aina toinen on soittanut ja kysynyt muina henkilöinä "joko sulle voi puhua?" Ja siitä se on taas jatkunut normaalisti.

Omalla kohdallani pitkän vaikean ajan myötä olen oppinut arvostamaan ystäviäni entistä enemmän, ja olen heille todella kiitollinen siitä, että he ovat jaksaneet tukea minua näinä vaikeina aikoina. Kiitos heille myös siitä, että he kannustavat eteenpäin, vaikka välillä pienikin askel tuntuu niin vaikealta ottaa. Liian harvoin muistan kiittää heitä silmätysten, mutta tiedän heidän lukevan tätä blogia, joten yksi kiitos menee tässä.


Puikot eivät tahdo vieläkään pysyä käsissä. Hetken maltan istua paikoillani, mutta sitten on pakko lähteä taas haahuilemaan ympäriinsä. Toisaalta tunnen itseni liian levottomaksi paikallapysymiseen, mutta toisaalta olen niin väsynyt, että päikkärit voisivat olla hyvä idea. Yritä tässä nyt sitten sumplia mitä tehdä.
Ehkä se on miettimiskahvin aika.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ulkona on edelleen tylsän harmaata ja pimeää, mikä tarttuu mielialaankin kuin liisteri.
Koko päivän olen ollut ottamassa puikkoja käteeni, mutta ei ne vain meinaa tarttua. Omituista, eikä vain..

Päivällä ystäväni poikkesi kahvilla, mikä piristi päivää. Hänen käyntinsä ,ja tapaaminen yleensäkin, piristää. Toinen päivän piristys tuli, kun sain sähköpostia toiselta ystävältäni, josta ei ole kuulunut aikoihin mitään. Okei okei, myönnetään etten minäkään ole saanut kirjoitettua hänelle ennen kuin vasta tänään.

Mitäköhän sitä keksisi illan ratoksi, etteivät ajatukset synkistyisi.. Tänään on kuitenkin ollut parempi päivä.
Yksi idea voisi olla, että menen hiplaamaan lankaihanuuksiani lankahuoneeseen ja miettimään, mitä niistä voisi tehdä. Siinäkin mielessä se voisi olla hyvä idea, että tyhmänä suunnittelen UWA -tempaukseen liittymistä (siis Uudenvuodenaatosta Wappuaattoon),missä pitäisi em. ajassa tehdä 12 työtä. Kannattaa tällaisen suunnitella, jolla jää KyJykin vaiheeseen.. (jos olisi hämillisen näköinen hymiö,käyttäisin sitä nyt tässä )

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Päivät ovat edelleen harmaita ja pimeitä - ja välillä tihuttaa vettä. Ei ihme,että mielialakin pysyy maassa.
Tänään oli kuitenkin havaittavissa valonpilkahdus,kun ystäväni sai houkuteltua minut kanssaan ajelemaan ja "shoppailemaan". Shoppailu oli kyllä lähinnä ns. näyteikkunashoppailua,mutta onhan se kiva katsella, mitä kaikkea sitä onkaan olemassa.
Kärkkäisellä tutustuin ensimmäisen kerran Laurin villalankaan; jännän pehmeää,vaikka koostumus on Novitan 7 Veljeksen -luokkaa, ja samoin vahvuus.

Puikotkin ovat pysyneet hieman kädessä. Aloin kutoa Sirpa Lehtosen Sauna -sukkia Regia Silk -langasta. Sukat ovat menossa joululahjaksi, mutta parasta kaikessa on se,että ovat myös KyJy -listalla :) Saanpahan ainakin yhden KyJyn lisää valmiiksi.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Viime päivinä olen ollut niin saamaton, etten ole tännekään saanut kirjoitettua mitään. Eipä toisaalta ole ollut kauheasti mitään kirjoitettavaakaan. Ystäväni ovat poikkeilleet kahvilla ja pitäneet mun päätä pinnan yläpuolella. Eikä pidä unohtaa ystävääni, jonka kanssa on puhuttu henkeviä puhelimessa.

Puikot ovat pysyneet vaihtelevasti käsissä. Olen tikuttanut niitä ystäväni vävyn toisia sukkia ajatellen samalla paniikin omaisesti, että joulu lähenee uhkaavasti ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Mistä puhti kaiken tekemiseen?
Huhuu -pipot odottavat edelleen silmien kiinnitystä... Mikäköhän siinäkin on olevinaan niin vaikeaa, ettei saa niitä ommeltua. Toisaalta ne ovat menossa Kultsille eli periaatteessa on aikaa aatonaaton iltaan asti. Lisäksi Kultsi toivoi joululahjaksi tumppuja. Lanka on valittuna eli pääväri on 100% alpakkaa ja raita tulee 100% cashmerella. Miten niin olen opettanut Kultsini laatulankoihin?!?! ;D

Keräilen tässä samalla puhtia, että lähtisin sukuloimaan Koskiin. Koko syksyn olen yrittänyt mennä käymään, mutta se lähteminen on olevinaan niin vaikeaa. Jos vielä vetkutan lähtöä, menee se siihen,että se onkin sitten joulukäynti, kun aina olen joulun alla käynyt. Samalla kun menen käymään, täytyy käydä äidin ja isovanhempien haudalla viemässä kynttilät. Toisaalta on kurjaa, kun asun näin kaukana - tulee tosi harvoin käytyä äidin haudalla. Äiti kyllä sanoi, ettei kiveä tarvitse palvoa ja että hän on siellä, missä minäkin.
No niin, taas tulee itku. Vaikka äidin kuolemasta tuleekin jo 6 vuotta, on mun edelleen ikävä äitiä. Etenkin näinä huonoina hetkinä huomaa sen, että on asioita, joita ei puhuisi kenellekään muulle kuin äidille. Lainatakseni äitiä, niin ei auta muu kuin yrittää pelata näillä saamillaan korteilla mahdollisimman hyvin, kun uutta jakoa ei saa. Tuo oli mielestäni aika viisaasti sanottu.

Selvittelin erään henkilön kanssa sitä kesken olevaa asiaa ja tuntuu,että on kivi- tai betoniseinä vastassa. Ihmettelen, millä voimilla tästä taas selvitään. Ja kun tilanne on se,että yksi asia vaikuttaa toiseen eli saan taas aikaan kunnon noidankehän. Tahtomattani.

Pitäisiköhän sitä mennä taas yrittämään pysyykö puikot kädessä...

Kirjoitanpa vielä muutaman sanasen näin illalla.
Päivä oli kaikkea muuta kuin kiva. Jälleen kerran iltaa kohden fiilikset laskivat ja ajatukset alkoivat harhailla. Kun vain keksisi keinon saada ne ajatukset ulos.

Puikot pysyivät sen verran kädessä, että sain ne ystäväni vävyn sukat tehtyä valmiiksi. Luvattoman kauan meni sukkaparin tekemiseen :(
Lankana oli TeeTee Pallas sekä Regian sukkalankaa.



lauantai 17. marraskuuta 2012

Luulin jo, että tästä tulee hyvä päivä, mutta erehdyin. Heti, kun rauhoituin paikalleni, alkoivat ajatukset taas kiertää kehää. Ilmeisesti pitäisi mennä koko ajan kuin Duracel pupu, jottei ehtisi ajatella mitään. Tällainen on kovin kuluttavaa henkisesti. Ehkä olotilaan vaikuttaa osittain sekin, että ulkona on tosi harmaa päivä. Mä en haluaisi olla tällainen, mutta vaikka yritän vakuuttaa itselleni,että kaikki on hyvin ja että olen reipas,pirteä ja iloinen, en onnistu siinä. Vai onko musta vanhemmiten tullut perusluonteeltani tällainen hapatus.. :(

Kutoakin pitäisi, mutta ei ole minkäänlaista intoa ottaa puikkoja käteen. Alustavasti puhuttiin ystäväni kanssa, että pitäisimme huomenna kudontapiirin eli siinä kohtaa viimeistään puikkojen on tartuttava käteen.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Osittainen plääh -päivä. Olen yrittänyt saada siivottua, mutta kun ei huvita. Harvassa ne kai ovat, jotka ilokseen siivoavat.. ;) Mut jotain pientä kuitenkin sain tehtyä,kuten pyyhittyä kaapinovet ja ovenpielet sekä pestyä pari koneellista pyykkiä. Vielä olisi koneellinen jäljellä, mutta kuivaustila loppui. Täytynee siis malttaa mielensä huomiseen.

Ystäväni vävyn sukat valmistuivat toissapäivänä, mutta vasta tänään sain ne kuvattua. Lankana niissä on Novitan ruskeankirjava Nostalgia. Sukat lähtivät jo ystäväni mukana saajalle, joka toivottavasti on tyytyväinen.No, enkähän mä kuule millä mielellä sukat otettiin vastaan.


Työnalla on vielä toiset sukat samalle saajalle.

Vieläkin kaihertaa takaraivossa se KyJyily, vaikka päätinkin nostaa kädet pystyyn sen suhteen. Pakosti yhdet sukat valmistuvat vielä Kyjyyn, mutta jos saisi yhden huivinkin vielä tehtyä. Tuntuu,ettää mieli muuttuu vähän väliä tuon KyJyn loppuunsaattamisen suhteen.

Eilen sain sitä viime viikolla keskenjäänyttä asiaa hoidettua vihdoin eteenpäin. Olo keveni hieman. Keskeneräiset asiat ärsyttävät mua suunnattomasti, vaikka edelleen ko. asia onkin kesken,se etenee hiljalleen.

Pari ystävääni poikkesi tänään kahvilla, mikä on aina yhtä iloinen asia. Selvästi he välittävät minusta <3 Tosi asiassa olisin hukassa ilman ystäviäni. Rohkaisin mieleni ja sanoin eräälle ystävistäni, oikeastaan myönsin samalla itsellenikin, etten ole hänen seurassaan oma itseni vaan vedän eräänlaista roolia. Parin ystäväni kanssa tiedän olevani oma itseni, omine vikoineni, mutta muiden kanssa on tietynlainen naamio koko ajan. Kai se on olevinaan helpompi olla, kun ainakin kuvittelee huijaavansa toista uskomaan, että esim. asiat ovat paremmin kuin ne todellisuudessa ovat.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Heti alkuun täytyy kiittää kahta ystävääni, joista toinen on jaksanut kuunnella mua puhelimessa ja toinen sai houkuteltua mut ( ei ollut vaikeaa ) iltapäiväajelulle. Tuli siinä matkalla puhuttuakin ja kotiseutukin taas tutummaksi. Molemmat ovat parhaansa mukaan koettaneet takoa taas järkeä mun päähäni; ehkä he jossain määrin onnistuivatkin.

Puikotkin ovat pysyneet kädessä. Mulla on hurja tavoite, että saisin tuon keskeneräisen sukan tänään valmiiksi. Huomenna pääsisi aloittamaan sitten seuraavan parin... Alkaa selvästi joulustressi iskeä tämän kaiken muun lisäksi.
Mulla on hurja (?) suunnitelma, että saisin täksi jouluksi leivottua kuivakakkujakin, jotka jäivät viime vuonna väliin. Äkkiseltään laskien, jos teen vain omalle väelle ja kolmelle ystävälleni kakut (piimä- ja sitruunakakut), täytyy leipoa molempia 8 kpl eli 16kpl yhteensä. Toisaalta siinä saisi kätevästi joululahjat - sukkien ym. lisukkeeksi. Tylsää, että uuniin mahtuu vain kaksi kakkua kerrallaan :(

tiistai 13. marraskuuta 2012

Tänääkin on puikot pysyneet kädessä,vaikka muuten mieliala onkin laskenut iltaa kohden. Tämä on aika ärsyttävää ja stressaavaa, kun mieliala seilaa edestakaisin.
Tulee sellainen tunne, ettei musta ole mihinkään enkä ole ihmisenä minkään arvoinen. Muutenkin tuntuu, että tulkitsen asioita ihan erilailla kuin ne on alunperin tarkoitettu. Kohta en enää itsekään tiedä mitä kukakin tarkoittaa sanoillaan ja teoillaan. Ehkä tuo on hieman kärjistetty, mutta suuntaa antava lause mietteistäni.
Siitä olen tyytyväinen, että sain itseni lähtemään liikkeelle ja käymään ystäväni luona kahvilla. Tänään on siis ollut tällainen mietiskely- ja itsetutkiskelupäivä. Olisi kyllä voinut jäädä vähemmälle mietiskely, koska lopputuloksena oli oikeastaan vain päänsärky.
Pitäisi oppia siihen, että ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat, ilman isompaa stressiä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Siitä olen omalla kohdallani tyytyväinen, että hyväksyin erään asian tänään niin kuin se on, vaikka tekikin kipeää. Tähän asti olen vielä jossain mieleni sopukoissa elätellyt toiveita asian menevän toisin, mutta nyt olen hyväksynyt asian todellisen tilanteen... Kai... Varmaan vielä tulee päiviä,jolloin ajattelen "entäs jos sittenkin...", mutta pääsääntöisesti tiedän ettei asia mene niin. Joistakin asioista on vain pääsettävä irti ja annettava niiden muuttua menneisyydeksi, vaikka sitten itkun saattelemana.

Se, mikä on pelastanut osaltaan tätä päivää on se, että sain jälleen huomata  neulomusteni (sukkien ja tumppujen) kelpaavan läheisille. Kultsi haluaa lisää sukkia ja tumppuja , eikä ystävänikään pane pahekseen uusia sukkia. Jotain omantunnonarvoa nostattavaa sentään :)



maanantai 12. marraskuuta 2012

Lumet ovat sulaneet ja ulkona on sellainen tuuli,että tukka meinaa lähteä päästä.

Päivällä vaikutti, että tämä on ihan hyvä päivä pitkästä aikaa, mutta iltaa kohden mieli on muuttunut.
Olen tosi väsynyt eikä minkään tekeminen tahdo luonnistua. Hetken maltan istua kutomassa, mutta sitten täytyy lähteä haahuilemaan päämäärättömästi. Stressaavaa.

Varmaan mua stressaa ne tekemättömät KyJytkin, vaikka olen päättänyt,etten ota niistä stressiä; valmistuvat,jos valmistuvat.
Niihin Huhuu -pipoihin pitäisi ommella silmät. Suunnitelma on edennyt jo siihen asti, että olen kaivanut neulan ja langat valmiiksi esille. Jos vaikka huomenna aloittaisin sen projektin. Olisi niin kiva päästä laittamaan kuvat tänne ja sinne Neulomon Pipo -ketjuun.

Katselin uuden Ullan sukkamalleja ja heti siellä oli ainakin kolmet, jotka menivät todo -listalle. Tietenkään hyllyssä ei ole sopivaa lankaa (kuinkas muuten ) eli pitäisi ostaa uutta lankaa. (uskoo ken haluaa tuon selityksen...) Tai sitten vain täytyy yrittää löytää tuolta hyllystä jotain sopivaa.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Puikot ovat pitkästä aikaa pysyneet hyvin kädessä. Liekö sitten vaikuttanut eilinen kahvittelu ystäväni kanssa.. ;) Kutominen on oikeastaan ihan kivaa.
Tällä hetkellä on puikoilla Kultsin Huhuu -pipoista viimeinen ja vaihtoehtoisena työnä sukat ystäväni vävylle. Varmaan tulee tehtyä paritkin sukat hänelle.
Joululahjojakin pitäisi miettiä / tehdä. Tuntuu vain niin vähäpätöiseltä antaa lahjaksi villasukkia tai vastaavia. Jotenkin on tuntuu,etteivät kaikki ehkä arvosta itsetehtyjä sukkia tms. vaan pitäisi olla jotain " oikeita " lahjoja. Taloudellinen tilanne ei vain anna myöten muuhun kuin itsetehtyihin lahjoihin.

Jos jollekin tulee jotain edullisia lahjaideoita mieleen,niin ideoita otetaan ilolla vastaan eli jätä kommenttia :)

Lumi sulaa pikkuhiljaa pois,kun on pari astetta plussan puolella. Sääli. Oli niin ihanaa,kun oli valoisampaa lumen ollessa maassa. No, eikähän sitä lunta vielä tänä talvena riitä yli oman tarpeen.

torstai 8. marraskuuta 2012

Ei tullut mieli valoisammaksi lumen myötä :(
Tänään on ollut itkupäivä; kaikki asiat tuntuvat kaatuvan niskaan ja ajatukset ovat jumiutuneet pyörimään samaa rataa. Vaikka kuinka yritän järjellä ajatella,että kyllä tämä tästä ja tämä on ohimenevä olotila, se ei lohduta. Tuntuu, että on vain niin julmetun kyllästynyt kaikkeen - kun mikään ei tunnu sujuvan niin kuin odottaisi - tai edes sinnepäin. Kaiken lisäksi tuntuu,että olen niin kovin yksin, vaikka minulla nämä muutamat ystävät onkin. Nyt ei vaan suju.
Tiedä sitten,onko tämä oikea paikka vuodattaa; voisi olla parempi hommata perinteinen lukollinen päiväkirja. Onneksi näitä kuitenkin pääsee poistamaan tarvittaessa täältäkin ....

Olisi niin mukava kirjoitella tänne iloisia asioita, mitä on puuhannut ym. Ei tämän blogin tarkoitus ollut olla tällainen henkireikä.. Höh!

Päivällä olen saanut kuitenkin hieman kudottua, mikä sinänsä on hyvä juttu. Toinen Ananan Huhuu -pipo on työnalla. Ensimmäinen on silmien kiinnitystä vaille valmis. Kuvia sitten, kun saan silmät kaikkiin kiinni.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Josko tänään olisi parempi päivä. Ulkona on ihanan valoisaa,kun on lunta maassa. Ja lisää höytyilee.
Jos tuo valoisuus tarttuisi mielialaankin... :)

Sain eilen aloitettua yhden pipon. Ananan Huhuu -piposta siis kyse. Niitä on näillä näkymin tulossa aikas monta.. On se pöllö niin suloinen.
Niin ja huivin hapsutkin on saatu tehtyä loppuun. Vielä täytyisi kuvata kyseinen huivi.

Sainpas kuvattua sen. Varmaan puhti tuli siitä,kun ystäväni käväisi meillä kahvilla ja rupattelemassa. Helpotti,kun sai puhuttua pahaaoloaan ulos.
Mutta tässä se huivi, joka on samalla 16. KyJytyö. Vielä olisi neljä tekemättä.. Kyseessä on siis iso huivi,johon meni 300g Schachenmayer Nomotan Arabella -lankaa.

 
Sain hoidettua sen keskeneräisen asian omalta osaltani eli nyt olen tehnyt sen, mikä oli mun tehtävissäni. Valitettavasti asiaan liittyy kolmaskin osapuoli eli asia roikkuu siinä mielessä edelleen keskeneräisenä, mutta askel eteenpäin on otettu. Helpottavaa.
 


tiistai 6. marraskuuta 2012

Aiheesta stressasin sitä tämän päivän menoa! Olen aivan rikki!! Ja kaiken lisäksi asia jäi kesken eli saman asian takia täytyy stressata vielä toistamiseen. Ja pahasti. Olihan siinä omaakin syytä,kun en ollut hoitanut yhtä kohtaa,joka liittyy asiaan...Kuulemma...
Koko asiasta jäi vain hirveä päänsärky.
Nyt tuntuu,että haluan vain itkeä ja itkeä ja itkeä... Ahdistaa keskeneräinen asia.

Olin kuvitellut,että tänään olisi päivä,jolloin puikotkin tarttuisivat taas käteen,mutta tuskinpa niin käy. Sääli sinänsä. Toisaalta..mieli ehtii vielä muuttua.

Sain tänään ystävältäni piristykseksi korvikset - "Ystävyyden solmu" -nimiset. Ovat kauniit. Heti laitoin korvaan.
Muutenkin olen tänään todennut, kuten aiemminkin, että ystävät ovat elämän suola ja he ovat todella tärkeitä. Me kaikki tarvitsemme ystäviä, joihin voimme tukeutua ilon ja hädän hetkellä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Tämä on taas ollut päivä, jolloin en taida saada mitään aikaan :(
Huivista puuttuisi enää puolet hapsuista,mutta kun ei huvita tehdä sitä loppuun... Mieluummin aloittaisi jotain uutta.
KyJyn suhteen taidan  nostaa kädet pystyyn. Kaksi isoa huivia pitäisi vielä tehdä, se vessapaperirullateline ja yhdet sukat. Ja sitten vielä se pipotempauskin on kesken - ne 11 pipoa ovat edelleen tekemättä. Taidan nostaa senkin suhteen kädet ylös.
Ei vain tunnu kivalta antaa periksi,mutta kun ei ole inspistä niin sitä ei ole. Tai sitten yritän tehdä sen mitä teen ja pidän sitten ensi vuonna vaikka oman UFOt valmiiksi -tempauksen.

Joululahjojakin pitäisi alkaa miettiä.Totesin joulun olevan jo liian lähellä. Tulee pienen budjetin joululahjat,mutta eikös se ole niin,että tärkeintä on muistaminen. Todennäköisesti lähi-ihmiset "joutuvat" tyytymään jälleen kerran villasukkiin, tumppuihin yms.,joita on jo valmiina. Eräs nimeltämainitsematon kyllä saa muutakin ;)

Huomenna mulla on yksi pakollinen meno, joka stressaa ihan hirveästi jo nyt. Epäilen,että tulee lyhyt yö,kun mietin ja tuskailen sitä huomista.
Nyt tarvitsisi jotain iloista ja piristävää...

Mielikin on maassa :( Ihan mitättömän pienet asiat ärsyttävät suunnattoman paljon. Mä en haluaisi olla tässä mielentilassa,mutta en saa olotilaani muuttumaan napin painalluksella,vaikka kuinka haluaisinkin.

Kävin taas surffailemassa lankakaupoissa ja täyttelemässä ostoskoreja. Mulla on niin hirveä vimma ja polte saada uutta lankaa. Olen pääsääntöisesti kutonut koko vuoden omista varastoistani eli johan tässä varastokin pienenee huolestuttavasti :o Varastoa pitäisi päästä täydentämään heti,kun siihen on mahdollisuus.
Ja Kädentaidot -messutkin Tampereella menevät tänäkin vuonna hutiksi. Tämä on niin väärin...

perjantai 2. marraskuuta 2012

Marraskuu on alkanut ja ohut lumikerros sulanut pois. Toisin sanoen,ruoho vihertää kauniisti.
Flunssa ei meinaa hellittää :( Alkaa ärsyttää tämä nokan valuminen ja yskiminen...

Huivi etenee hitaasti, mutta varmasti. Ihmettelen vaan miten käy KyJyn kanssa.. Uskonpuute sen suhteen alkaa iskeä. No, jatketaan sitten joulun jälkeen UFOiluna, jotta saa loput aloitukset pois.
Totesin tuossa hetki sitten,että pitäisi kutoa itselleni sukat. Omat villasukat alkavat olla loppuunpidetyt - ne kaikki kolme paria,mitä itselläni on. Olisikohan seuraavaksi mun vuoroni saada sukat??!!??

Eilen iski ihan hirveä vimma saada uutta lankaa. Keräilin jo ostoskoriin ihanuuksia, mutta sitten järki palasi ja tyhjensin korin. Olisi kuitenkin iskenyt moraalinen krapula, jos olisin tilannut ne langat. Täytyy odottaa, että taloudellinen tilanne paranee ja tilata sitten. Onneksi sain tukea kahdelta taholta päätökselleni. Mutta entä jos maailmasta loppuu lanka ennen kuin pääsen täydentämään varastoa ... ???!!!??