Viime päivinä olen ollut niin saamaton, etten ole tännekään saanut kirjoitettua mitään. Eipä toisaalta ole ollut kauheasti mitään kirjoitettavaakaan. Ystäväni ovat poikkeilleet kahvilla ja pitäneet mun päätä pinnan yläpuolella. Eikä pidä unohtaa ystävääni, jonka kanssa on puhuttu henkeviä puhelimessa.

Puikot ovat pysyneet vaihtelevasti käsissä. Olen tikuttanut niitä ystäväni vävyn toisia sukkia ajatellen samalla paniikin omaisesti, että joulu lähenee uhkaavasti ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Mistä puhti kaiken tekemiseen?
Huhuu -pipot odottavat edelleen silmien kiinnitystä... Mikäköhän siinäkin on olevinaan niin vaikeaa, ettei saa niitä ommeltua. Toisaalta ne ovat menossa Kultsille eli periaatteessa on aikaa aatonaaton iltaan asti. Lisäksi Kultsi toivoi joululahjaksi tumppuja. Lanka on valittuna eli pääväri on 100% alpakkaa ja raita tulee 100% cashmerella. Miten niin olen opettanut Kultsini laatulankoihin?!?! ;D

Keräilen tässä samalla puhtia, että lähtisin sukuloimaan Koskiin. Koko syksyn olen yrittänyt mennä käymään, mutta se lähteminen on olevinaan niin vaikeaa. Jos vielä vetkutan lähtöä, menee se siihen,että se onkin sitten joulukäynti, kun aina olen joulun alla käynyt. Samalla kun menen käymään, täytyy käydä äidin ja isovanhempien haudalla viemässä kynttilät. Toisaalta on kurjaa, kun asun näin kaukana - tulee tosi harvoin käytyä äidin haudalla. Äiti kyllä sanoi, ettei kiveä tarvitse palvoa ja että hän on siellä, missä minäkin.
No niin, taas tulee itku. Vaikka äidin kuolemasta tuleekin jo 6 vuotta, on mun edelleen ikävä äitiä. Etenkin näinä huonoina hetkinä huomaa sen, että on asioita, joita ei puhuisi kenellekään muulle kuin äidille. Lainatakseni äitiä, niin ei auta muu kuin yrittää pelata näillä saamillaan korteilla mahdollisimman hyvin, kun uutta jakoa ei saa. Tuo oli mielestäni aika viisaasti sanottu.

Selvittelin erään henkilön kanssa sitä kesken olevaa asiaa ja tuntuu,että on kivi- tai betoniseinä vastassa. Ihmettelen, millä voimilla tästä taas selvitään. Ja kun tilanne on se,että yksi asia vaikuttaa toiseen eli saan taas aikaan kunnon noidankehän. Tahtomattani.

Pitäisiköhän sitä mennä taas yrittämään pysyykö puikot kädessä...

Kirjoitanpa vielä muutaman sanasen näin illalla.
Päivä oli kaikkea muuta kuin kiva. Jälleen kerran iltaa kohden fiilikset laskivat ja ajatukset alkoivat harhailla. Kun vain keksisi keinon saada ne ajatukset ulos.

Puikot pysyivät sen verran kädessä, että sain ne ystäväni vävyn sukat tehtyä valmiiksi. Luvattoman kauan meni sukkaparin tekemiseen :(
Lankana oli TeeTee Pallas sekä Regian sukkalankaa.