Aika kuluu ihan huomaamatta

Jotenkin tässä on mennyt taas yli kuukausi kirjoittamatta. Sovitaan, että se johtuu näistä helteistä. En vaan ole jaksanut kirjoittaa - olen vain ollut tuskastuneena tähän kuumuuteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kesällä saa valittaa kuumuudesta, kunhan ei talvella valita kylmästä. Kylmää vastaan pystyy pukeutumaan, mutta helteellä ei ole mitään konstia.
Kaiken huippu on se, että ainoa kunnon uintipaikkakin on mennyt oudoksi näiden helteiden takia, vaikka onkin lähdepohjainen järvi. Itse en ole siellä käynyt,mutta kuulin, että iho jää limaiseksi uinnin jälkeen eli kotona on pakko mennä suihkuun. Niinpä ratkaisin asian siten, että käyn vain suihkussa kotona - enpähän polta nahkaani auringossa. Toisekseen, mä saan niin helpolla ihottuman, että olisi silkkaa tyhmyyttä mennä uimaan sinne. Tieto tuosta limaisuudesta tuli kaverilta, joten uskon sen pitävän paikkansa.

Kotonakaan ei pääse kuumuutta pakoon. Olisi kyllä ilmastointikone,muttei paikkaa,mihin sen saisi. Eksä kyllä teki "vaihtoikkunan"missä on paikka ilmastointikoneen poistoputkelle, mutta saranat ovat joka ikkunaan väärällä puolella. Eipä sille muutenkaan oikein paikkaa olisi. Jos sitten joskus, kun muutan Mäntymäelle Ukkokullan luokse.
Niinpä ratkaisuna on ollut, että verhot visusti kiinni ja kaksi pöytätuuletinta pörrää viipperät punaisena. Helpottaa vähän.....kun on viipperän vieressä.

Syöminen on jäänyt tosi vähiin. Joo, tiedän, että pitäisi syödäkin juomisen lisäksi. Mä en vaan jaksa ( eikä huvita) laittaa ruokaa. Pitäisi tehdä joku salaatti tms. Kaikki vaan on kiinni Ukkokullasta, kun se "omi" mun auton,kun omansa on rikki. Meillä syödään sitä,mitä hän sattuu tuomaan kaupasta. Eilen toi Italian padan ja jauhelihaa,mutta lopputulos oli se, ettei kumpikaan halunnut syödä mitään lämmintä.

Tuli tuossa parisen viikkoa sitten täytettyä vuosia :( Enää yksi numero välissä ennen 50ntä. Mä en halua olla näin vanha. Joo, tiedän, että ikä on vain numeroita,mutta siitä huolimatta... Mulla on vielä liian paljon kutomatonta lankaa enkä muutenkaan ole vielä kutonut tarpeeksi. Muutenkin on paljon asioita,mitä pitää vielä tehdä,nähdä ja olla.
Yksi syy mun vanhenemiskam..ahdinkooni on se, että isä oli just täyttänyt 65v ja äiti oli 62v kuollessaan. Fiksuna olen laskenut, että tuolla kaavalla mä olen 59v kuollessani. Arvatkaa, ahdistaako tuo ajatus, joka on ollut korvien välissä jo monen monituista vuotta. ( laskin sen aika pian äidin poismenon jälkeen ja siitäkin tulee tänä vuonna 12 vuotta)

Siitä  olen tyytyväinen, että olen jaksanut heilutella puikkoja, vaikka onkin ollut näin kuuma. Tein pikkuserkulle 70vee lahjaksi huivin ja parit sukat sekä joululahjojakin on valmistunut. Olisikohan tämä se vuosi, ettei tule joulupaniikki. Toisaalta - jouluun on enää vajaat 23 viikkoa, jos laskin oikein.

joululahjaksi Piirakkasukat

joululahjaksi Niina Laitisen Twist or not -sukat

varressa kierrejoustin. Nämäkin menossa joululahjaksi

Lisää piirakkasukkia joululahjapakettiin

toiset kierrejoustin sukat Pukin konttiin

Kamun raitasukat

Novita Elegiasta tehty huivi 70 vee lahjaksi pikkuserkulle

tärähtänyt kuva ekoista tekemistäni ampiaispesistä. Uskomatonta, mutta ne toimii. Ei ole koko kesänä ollut parvekkeella amppareita sen jälkeen,kun laitoin yhden pesän sinne

Oltiin viime viikon torstaina "Noitien" kanssa viettämässä mökkipäivää Urajärvellä, mistä yksi Noita oli vuokrannut mökin kesäksi. Osui sitten lähestulkoon kesän ainoa viileä/kylmä päivä. Sisukkaasti istuttiin rannassa kutomassa -  Fleece takit päällä. Oltiin niin suunniteltu uivamme ja lilluvamme järvessä, muttei ilma houkutellut.  (Noita --nimitys tulee käsityöpiiristämme, jolle ulkopuolinen keksi nimen Noitapiiri) Niinpä me nautimme mökkipäivästä muuten - syötiin hyvin,höpötettiin ja naureskeltiin.

Asiasta kuudenteen, sain toukokuussa Kamulta nimpparilahjaksi Karjalanneidon. Siitä sanotaan, ettei se viihdy paahteisella paikalla. Ilmeisesti mulle tulleille ei ole kerrottu sitä, koska mun parveke on tosi paahteinen. Jos se viihtyi viime vuonna siellä, niin viihtyy se nytkin, vaikka on paljon kuumempaa kuin viime kesänä.

Eka kuva otettu 26.5. ja toinen kuva pari päivää sitten. Päätelkää itse, viihtyykö Karjalanneito mun partsilla :D

Pitkästä aikaa paljon kuvia :)

Nyt tää menee keittämään kahvia ja siirtyy sitten kutomaan. Kuten sanottu - joulu tulee väistämättä koko ajan lähemmäksi.

Aurinkoisia kesäpäiviä kunnes jälleen kohtaamme. Yritän kirjoittaa nopeammin kuin viimeksi....

Miksei tästä tule mitään???

Niin suurieleisesti uhosin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna kirjoitan tosi säännöllisesti blogiini. Onko näin käynyt? Ei.
En käsitä,mikä tässä on niin vaikeaa. Monta kertaa olen ollut tulossa kirjoittamaan aatoksiani, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. *huoh*

Ollut aikas lämmin toukokuu - ehkä turhankin lämmin mun makuuni. Monta kertaa olen suunnitellut kastavani talviturkin, mutta saatuani kesäflunssan (on muuten sitkeä) en sitten kuitenkaan ole mennyt. No, on tässä vielä kesää jäljellä. 
Nuhan kanssa aina pärjäisi, mutta tämä yskä. Mmmrrrrrrrr!!!! Olen nukkunut ainakin 1.5 viikkoa sohvalla, että Ukkokulta saa nukuttua eikä herää koko ajan mun yskimiseen. Ei ole kovin hyvä nukkua tuo meidän sohva - ainakaan niin ettei sitä levitä, jolloin siitä tulisi 120cm leveä.
Eilen yskä ei ollut valppaana eli ehdittiin nukahtaa ennen kuin tuli ärsytysyskä. Että oli ihana nukkua sängyssä pitkästä aikaa. Olen kyllä juonut puolipulloa yskänlääkettä. Ja kun siitepölyt ovat nyt näin runsaita, aloin syödä myös antihistamiinia. Ei sitä tiedä, vaikka osa nuhasta ja yskästä johtuisi niistä.
Alkuvaiheessa, kun tämä yskä kesti ja kesti, ehdin jo huolestua, että olen tullut sukkalangoille allergiseksi, mutta ehken kuitenkaan. Mun maailmani murenisi, jos en pystyisi kutomaan.

Unet ovat jääneet 2-4 tunnin mittaisiksi tämän nuhinan,yskimisen ja kuumuuden takia. Joko mä olen kertonut, että vihaan kesää. Talvella pystyy sentään pukeutumalla säätelemään, mutta kuumaa vastaan on aika vaikea taistella. Uiminen olisi yksi, mutta kun ei vielä uskalla tän flunssan takia.
Toinen syy, miksi venytän uimaanmenoa on se, että mun jalkanihan ovat olleet tosi turvoksissa viimeiset pari kuukautta ja viimeisen kuukauden,kun on ollut kuumaa, ne ovat olleet ihan mahdottomat. Kaiken huippu oli se, että oikeaan sääreen tuli säärihaavan alku. Onneksi mut saatiin painostettua lääkäriin ja lääkärin määräämät antibiootteja sisältävät rasvalaput paransivat tuo jalan. On se vielä ehkä hitusen punaisempi kuin toinen eli pidän sitä silmällä ja desinfioin Neo Amiseptilla useamman kerran päivässä.

Käsitöitähän pitää tietenkin tehdä koko ajan - oli sitten mikä vuodenaika hyvänsä. Nyt olen saanut tehtyä viime vuodenksi tarkoitetut synttärilanjasukat ja toiset sukat, Mutta olen saanut taas yhdet joululahjasukatkin tehtyä. Kyllä ne pikkuhiljaa valmistuu nekin. Jouluun on sentään vielä aikaa. :)

Niina Laitisen Äitienpäiväsukat 2018 nilkkuriversiona

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017

kaverin miehelle joululahjasukat

ihana koulukaverini lukiosta ilahdutti mua pitkillä sukilla. Nyt munkin jalat tarkenevat :)

Mä tiesin, että jotain unohtui. Tässä toukokuun kynnet; mä otin ja repäisin itseni pois perinteisestä ;D

Vedenvihreää ja blingiä. Mut kyllä mun kädet näyttävät vanhan ihmisen käsiltä. Huoh :(

Oliskohan tässä päivitystä riittämiin tämän päivän osalta... Heipähei seuraavaan kertaan.
Nauttikaa kesästä!

Se olis Huhtikuu

Tervehdys taas!
Olen viime päivinä kirjannut lankojani ja samalla katsonut, mitkä niistä joutavat myyntiin. Aika päättäväisesti olen toiminut ( nostan hattua itselleni ), sillä varmaan puolet koko lankavarastostani lähtee nyt myyntiin etsimään uusia koteja. Miksi säilyttää niitä, kun tiedän, etten tule niistä mitään tekemään.
Mut ihan järkyttävä homma: ensin kirjaaminen jäävistä langoista vihkoon tehtyihin taulukoihin ja jääville langoille paikkojen etsiminen. Seuraavaksi,kunhan tämä vaihe on tehty, alkaa epätoivoisin vaihe eli myyntilankojen kuvaaminen,tietojen kirjaaminen eka tekstinkäsittelyohjelmaan ja sieltä sitten kopioi -> liitä Faceen. Viimeinen homma on sitten omien lankojen kirjaaminen koneelle. Tuntuu, että isoimmat hommat edessä. Plääh!

Kudontarintamalla on nyt isojen töiden vuoro. Päätin kutoa neljä 114 x 142cm torkkupeittoa läheisilleni. Ohjeessa sanottiin langanmenekiksi 900g, mut katinkontit! Tuolla määrällä peitto on vasta puolivälissä. Ilmeisesti ohjeeseen on eksynyt painovirhepaholainen ja oikea määrä on 1900g. Ei auttanut kuin tilata vähistä rahoistani lisää lankoja. Harmittaa! Mut kun olin jo tilannut langat, niin olihan se pakko tilata lisää, että saa ne peitot valmiiksi eikä niistä tule mitään postimerkin kokoisia.

Tällä välin, siis edellisen postauksen ja tämän välillä olen kutonut aikas vähän. Valmistuneita on Anelma kervisen Anelmaiset ja Niina Laitisen Taimitarhan syyssukat 2016. Niin ja Ystikselle kynsikkäät ja samaa sarjaa olevat sukat.

Olen jotenkin nyt jäänyt noihin kirjoneuleisiin koukkuun. Täytyy tuossa jossain kohtaa tehdä Ystiksellekin Anelmaiset, Ensin kuitenkin tuo lankarumba loppuun.

Taidan mennä jatkamaan lankahommelia! Mukavaa keskiviikkoa!

Mä en käsitä...

.... miten tämä kirjoittaminen on taas näin vaikeaa. Tai no, joulustressi. Kakut olen saanut urakoitua, mutta sitten tuli stoppi. Piti tehdä tiistaina piparitaikina ja leipoa Itsenäisyyspäivänä,kuten meillä oli Mammun kanssa tapana, mutta toisin kävi. Olin niin väsynyt ja lopussa, etten tehnyt taikinaa. Pakko se on jossain kohtaa vielä tehdä - on omat piparit niin paljon parempia kuin kaupan ( ja se oma piparitaikina. Jos mä saisin päättää, niin piparit syötäisiin taikinana)

Kutoakin olen yrittänyt, mutta silti on edelleen 6 paria kutomatta + nuo 2 keskeneräistä paria. Sanoisin, että nyt ahdistaa.

Muutenkin on ollut ahdistava olo viime aikoina. Tuntuu, että mä olen aivan lopussa. Ihmiset näkevät tavallisen minut, mutta yksinollessa annan itselleni luvan romahtaa. Melkein päivittäin tulee itku ja epätoivo vähän kaiken suhteen. Miksi pitää olla taas näin vaikeaa? Tai no, osansa tekee tuo joulustressi ja ahdistus siitä, että yritän apinanraivolla saada nuo sukat kudottua. Ja muka aloitan ajoissa joululahjat...Katin kontit. Joka vuosi mä olen tässä samassa tilanteessa.

Muutama suklaarasia olisi pitänyt vielä hankkia, mutta hankkimatta jää; menee rahat apteekkiin. Että joulu osaakin stressata!

Jottei tämä mene ihan valittamiseksi, laitan tähän monta kuvaa valmistuneista sukista.
Opin muuten tekemään Broken seediä :D Hyvä minä!

mun ihan ekat broken seed -sukat

Niina Laitisen suunnittelemat Väinö -sukat

Kohta saunaan ja sen jälkeen taas puikot käteen.

Mukavaa torstaita!

Miten niin kirjoittaminen tökkii...

..tai en tiedä, onko se itse kirjoittaminen vai se, että en yksinkertaisesti saa aikaiseksi. Olen kutonut jatkuvalla syötöllä niin paljon, että aika ajoin kutominen tökkii eikä tunnu ollenkaan mukavalta. On kuin kilpailisin itseni kanssa siitä kuinka a) nopeasti kudon sukkaparin ja b) pakko saada enemmän sukkia aikaiseksi kuin viime vuonna. Juu, tiedän sen olevan täysin järjetöntä, mutta minkä ihminen itselleen voi.Eräs ystäväni kyllä toppuutteli minua, kun tilanne alkoi mennä siihen, että kudoin ja itkin, kun vaan oli pakko kutoa, kutoa ja kutoa. Pakkomielteensä kullakin.

Oikeastaan tartuin "kynään", kun sain tekstarin, missä kyseltiin, koska aion päivittää blogiani. Noloa!!!!! Pakkohan se oli sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa.

Talvi on kääntynyt kevääksi sitten edellisen kirjoittamisen. Lumi on aikalailla sulanut, mutta kyllä sitä vielä on muuallakin kuin kasoissa. Jos päivälämmöt pysyvät plussanpuolella, sulaa tuo lumi alta aikayksikön pois. Sais kyllä lämmetä - ei niin , että mitenkään kuumasta tykkäisin, mutta on siinä se hyvä puoli, että pääsee uimaan. Viime vuonna se taisi olla 27. tai 28.5. ,kun kastoin talviturkin. Pääsisiköhän tänä vuonna aikaisemmin siitä eroon?

Kotoelo on rauhallista ja soljuvaa. Nyt minulla on sellainen miesystävä, joka saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja söpöimmäksi ihmiseksi, vaikka totuus onkin muuta. Tunnen välillä itseni suorastaan prinsessaksi. Ja mikä ihaninta, hän muistaa melkein päivittäin sanoa rakastavansa minua ( sanon minäkin rakastavani häntä - ei se yksipuoleista ole enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä)
Hauskinta on, että saadessaan uudet sukat, ne täytyy heti laittaa jalkaan ja "koeajaa" ne. :D
Jostain syystä hän pitää kirjavia sukkia kotoilusukkina, sillä hän pyysi minua kutomaan tylsiä harmaita ja ruskeita sukkia "arkisukiksi", joilla voi käydä töissä. Minähän teen työtä käskettyä.
Olen tänä keväänä kutonut 21 paria, joista kolmannes eli 7 paria on mennyt Ukkokullalle. Välissä koetan kutoa joululahjasukkia ym. Sain mä muuten kudottua itsellenikin parin. Saavutus. Tuossa yksi kerä odottaa, että kutoisin siitä taas itselleni, mutta missä välissä, on oma lukunsa.

Sain piiiiitkäaikaiselta ystävältäni 3 hierontakertaa joululahjaksi. Käytin ne viime kuussa ja pakko sanoa, että tuntui ihanalta. Kelpas kutoa sen jälkeen.
Nyt täällä oleva paras Ystäväni yllätti mut viime viikolla. Hän oli hankkinut mulle hierontalahjakortin! Mykistyin, sillä tuo tuli ihan puuntakaa. Varmaan hänellä oli ketunhäntä kainalossa - varmemmin saa hänkin sukkia, kun mun hartiat ovat vetreet *reps* ( Vai mitä, Kamu ;)  ) Varasin jo ajankin perjantaina ja pääsen heti huomenna hemmoteltavaksi. Aaaah!

Taidan tähän väliin laittaa paaaaljon kuvia aikaansaannoksista. Ei ole niitäkään tullut laitettua tänne. Yritän parantaa tapani.,,

Ukkokullan eräät kotoilusukat, Lankana 7 veikka Aurora ja tavan lvalkoinen

Ukkokullan "arkisukat 1"

Ukkokullan "arkisukat 2"

Ukkokullan punaiset, joissa kokeiltu varteen ja päälle netistä löydettyä neulosta:2 krs oikein, 2krs 2o2n, 2 krs oikein.Toista.

:

Ukkokullan "Tassukat" Näistä tuli lempparit

Ukkokullan vaaleanpunaiset

 

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017, vol.1

Ukkokullan siniset Veikka -sukat ja mun vaaleanpunaiset

Ystäväiseni vaaleanpunaiset

7 veikka sukat

ihan perussukat naiselle

Naisten siniset perussukat 7 veikka ja  veikka Polkka vol.2

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017, vol.2

Tykästyin noihin Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkiin, että aion tehdä niitä enemmänkin lahjoiksi tms - tietenkin erivärisinä versioina. Nuo olivat toiset ja kolmannet kirjoneulesukat, mitkä tein ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.

Ukkokulta onnistuu aika usein yllättämään minut. Tästä ei ole kauankaan, kun hän toi kauppareissulta mulle ihanan, vaaleanpunaisen pingviinin. Se on soma <3

Mä puolestani hemmottelin Ukkokultaa viime viikolla pizzaa tehdessäni. Täytettä oli niin paljon, että piti tehdä puolikas taikina lisää. Muotoilin siitä sitten 3 pyöreää pikkupizzaa ja yhden isohkon sydämen. Kuinka moni on syönyt sydänpizzaa???

No nih! Eiköhän tässä ole päivitystä tälle kertaa riittävästi. Yritän päivitellä nopeammin, ettei tarvitse lukijoiden kysellä perään ;D

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!