torstai 7. joulukuuta 2017

Mä en käsitä...

.... miten tämä kirjoittaminen on taas näin vaikeaa. Tai no, joulustressi. Kakut olen saanut urakoitua, mutta sitten tuli stoppi. Piti tehdä tiistaina piparitaikina ja leipoa Itsenäisyyspäivänä,kuten meillä oli Mammun kanssa tapana, mutta toisin kävi. Olin niin väsynyt ja lopussa, etten tehnyt taikinaa. Pakko se on jossain kohtaa vielä tehdä - on omat piparit niin paljon parempia kuin kaupan ( ja se oma piparitaikina. Jos mä saisin päättää, niin piparit syötäisiin taikinana)

Kutoakin olen yrittänyt, mutta silti on edelleen 6 paria kutomatta + nuo 2 keskeneräistä paria. Sanoisin, että nyt ahdistaa.

Muutenkin on ollut ahdistava olo viime aikoina. Tuntuu, että mä olen aivan lopussa. Ihmiset näkevät tavallisen minut, mutta yksinollessa annan itselleni luvan romahtaa. Melkein päivittäin tulee itku ja epätoivo vähän kaiken suhteen. Miksi pitää olla taas näin vaikeaa? Tai no, osansa tekee tuo joulustressi ja ahdistus siitä, että yritän apinanraivolla saada nuo sukat kudottua. Ja muka aloitan ajoissa joululahjat...Katin kontit. Joka vuosi mä olen tässä samassa tilanteessa.

Muutama suklaarasia olisi pitänyt vielä hankkia, mutta hankkimatta jää; menee rahat apteekkiin. Että joulu osaakin stressata!

Jottei tämä mene ihan valittamiseksi, laitan tähän monta kuvaa valmistuneista sukista.
Opin muuten tekemään Broken seediä :D Hyvä minä!



mun ihan ekat broken seed -sukat











Niina Laitisen suunnittelemat Väinö -sukat
Kohta saunaan ja sen jälkeen taas puikot käteen.

Mukavaa torstaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)