sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Oho...

Kuukausi mennyt ihan huomaamatta ilman, että olen raapustanut sanaakaan. Oikeastaan se täytyy laittaa saamattomuuden piikkiin. Täytyy kyllä myöntää, että tässä on ollut muutakin sellaista, mikä on tehnyt kirjoittamisen vaikeaksi; olisi ollut pelkkää valitusta aiemmat bloggaukset. ( saattaa tämäkin olla sitä )
Ei niin, etteikö nytkin olisi kaikenlaisia mieltäpainavia asioita, mutta käytän suodatinta tässä kohtaa ja jätän kirjoittamatta. Tuntuu vain, että on taas niin selkä seinää vasten, ettei uskokaan. Olisi pitänyt tehdä asioita toisin, mutta mikä sen parempaa kuin jälkiviisaus.

Perheystävällä, jonka olen tuntenut lapsesta asti, uusiutui syöpä. Hänet leikattiin alkuvuodesta, mutta nyt sitten löytyi etäpesäke, joka leikattiin viikko sitten, muttei saatu kaikkea pois. Tuntuu, että elän melkein samaa tilannetta kuin 9 vuotta sitten äidin kanssa. Tietenkin sillä erotuksella, ettei kyseessä ole oma äiti. Juttelin tässä eräänä päivänä perhetutun tyttären kanssa hetken ja pakko se on myöntää, että äiti nousi taas ajatuksissa pinnalle. Senhän tietää, että olen taas ollut itkuherkempi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että oli ihan epäreilua, että äiti kuoli niin aikaisin 62-vuotiaana. Mutta niin kuin äiti aina sanoi, että syntyessä saadaan tietyt kortit, joilla on pelattava niin hyvin kuin pystyy ja että syntymän hetkellä on myös määritelty kuoleman hetki. Ei, emme ole uskovaisia sanan siinä merkityksessä, mutta sekä äiti että minä uskomme siihen, että elämä jatkuu tuonpuoleisessa siitä,mihin täällä jäätiin - vaikkakin ilman sairauksia. Höh - pelkästään tämän kirjoittaminen sai kyyneleet silmiin.

Kyjy ja Helavyösukat etenevät pikkuhiljaa. Nyt on KyJyjä valmiina 10/20 ja kaikki koon 45 Helavyösukat on tehty. Tässä kuva niistä:





 Nyt on tekeillä koon 44 sukkia, joista niistäkin on kolme paria jo lähetetty eteenpäin.

 Täällä on vielä kaksi paria kuvaamatta, mutta kuvaan sitten kaikki loput 44:set kerralla.
Seuraavaan lähetykseen pitäisi kutoa vähän joka kokoa.

Tässä taannoin miesystäväni pyysi leipomaan pullaa. Piti leipoa voipullia, korvapuusteja ja tavanpullia, josta saa tehtyä laskiaispullia. No, ystävällisenä sieluna leivoin. Silmäni pyöristyivät ja leuka kolahti lattiaan, kun hän teki laskiaispullahampurilaisen....




En olisi ihan äkkiä keksinyt tuollaista :)

Miesystäväni on pakertanut työkaverinsa kanssa sitä talonsa pihaa. Pihatöihin tarvitaan tietenkin kunnon työkalut



Ymmärrettävää sinänsä, koska pihassa ei oltu tehty vuosiin oikein mitään ja siellä kasvoi vaikka mitä tuhkapensasta ja elämänlankaa. Kovalla kädellä - vai pitäisikö sanoa kauhalla - maata otettiin pois. Vielä pitäisi täyttää ainakin pahimmat kohdat ennen talvea.

Vaikka tämä päivitys oli mikä oli, toivotan teille kaikille aurinkoista sunnuntaita!