Luulin jo taudin selän taittuneen, mutta katin kontit. Eilen ei ollut kurkku enää niin kipeä, mutta tänään taas on ja ääni on ihan maassa. Rehellisesti sanoen, raakun kuin vanha varis. Soitin äsken Akuuttiin Lahteen lääkkeistä, joiden nieleminen tuntuu mahdottomalta ( ja eilen illalla olikin. En olisi ihmetellyt, että olisin tukehtunut, kun tuntui,että lääkkeet jäävät kurkkuun jumiin)

Niin siinä sitten kävi, että Akuutissa hoitaja käski mennä paikalle ja minähän menin. Vaatimattomasti kolmen tunnin jonotus. Lopputulos poskiontelotulehdus ja nieluviljelystä täytyy soittaa maanantaina. Mutta on tämä yhteiskunta mennyt ihmeelliseksi. en koko reissulla nähnyt kuin tuon hoitajan, joka teki diagnoosin ja kirjoitti sen koneelle. Koneelle laitettujen tietojen perusteella lääkäri sitten laittoi sähköisen reseptin apteekkiin. Toista se oli ennen vanhaan, kun käytiin oikein lääkärillä... En halua mitenkään arvostella hoitajien ammattitaitoa tai vähätellä sitä.
Nytkin meinasi käydä vanhanaikainen, kun hoitaja otti kaikuja poskiontelotulehdusta katsoessaan. Ensin hän sanoi, että ontelot ovat vain turvoksissa, mutta sitten vahingossa liikautin päätäni ja hän saikin kaiun, joka viittasi poskiontelotulehdukseen. Loppupelissä, kun hän katsoi uudestaan, niin tulehdus on molemmilla puolilla. Pääasia on, että sain antibioottikuurin.

Kotiuduttuani otin parin tunnin levon ja pakko sanoa, että aivan ihanaa, kun sain nukuttua. Nukkuminen on ollut vähän niin ja näin tämän taudin aikana. Äsken sitten tein lounaaksi (klo 19) munakasta. En muistakaan, koska olen viimeksi tehnyt munakasta. Seuraavaksi iso kuppi kahvia ja sitten kutimen pariin.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Tää menee kahvinkeittimen kautta kutomaan.