Tammikuuta mennään

En tiedä.... Jotenkin olen siipi maassa. Mikään ei huvita ja tuntuu, että ärsyynnyn helpolla. . Tietenkään en näytä sitä Ukkokullalle, mutta silti. En saa tartuttua mihinkään eikä kutominenkaan oikein kiinnosta. Pitäisi kutoa ne yhdet polvarit,jotka oon kyllä jo pari kertaa aloittanut, mutta varsi on tullut liian kireä. Mistä löytäisi puhtia????
Toinen mikä mua ärsyttää yli kaiken, on ruoan laittaminen. Olen monta kertaa ajatellut,kuinka helppoa olisi, jos elelisi yksin - vois olla laittamatta ruokaa, jos ei huvita. Nyt ei voi jättää Ukkokultaa nälkään  😉 Ei niin, etteikö ruoan laittaminen ole pieni hinta siitä, että elämässäni on noin ihana mies kuin Ukkokultani on.
Ehkä yksi syy on se, että näin talvisin tuntuu, että olen koko ajan yksin, kun Ukkokulta joutuu tekemään pitkää päivää ja kotona hän melkeinpä vain nukkuu. Ymmärrän toki sen, että jossain kohtaa on pakko nukkua, mutta silti.

Kudoin Ystikselle Ullis -nimisestä langasta sukat. Oli ihan kiva tuttavuus. Suht pehmeä lanka jal väri oli kiva. Yksi 100g kerä ei ihan riittänyt koon 39 sukkaan,jossa oli 17cm varsi. Kokonaiskulutus pariin mun käsialalla oli 122g. Koostumus on normi villasukan eli 75% villa 25% polyamidi. Niistä tuli ihan kivat.
Sain eilen yhdet sukat valmiiksi eli lopusta Ulliksesta ja Pallasta lisäksi, jotta sain koon 40 sukat.. Niiden kutominen oli yhtä tuskaa, kun mun mielestä ne ovat rumat. Mielikuvan mukaan odotin kauniimpia, mutta todellisuus oli toista.

 

Ystiksen Ullikset

Ullikset lisänä TeeTee Pallas

Oli yllättävän helppo löytää kohta,jotta saa samanlaiset sukat. Kerrankin.

Olisi monen monta sukkaideaa, mutta kun menee niin kauan aina yhteen sukkapariin. En mielestäni ole kuitenkaan hidas kutoja, muttei minusta ole kutomaan sukkaparia päivässä. Ihmettelenkin heitä, jotka kutovat vuodessa 365 sukkaa ja muut jutut päälle.

Ajattelin tuossa joutessani, ettei mulla ole oikeastaan kuin 3 ystävää,jotka pitävät ja joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä tasaiseen tahtiin. Ei niin, että heitä pitäisi määrättömästi olla, mutta välillä tuntuu kuin kaikki olisivat unohtaneet . Täällä asuvaa Ystistä ei voi tässä kohtaa laskea mukaan, koska hänen kanssaan pidetään tosi tiiviisti yhteyttä. Eikä aina tunnu siltä,että on unohdettu - välillä vain tulee tunne, ettei puhelin soi / piippaa viestin merkiksi ollenkaan.

Kai se täytyy ottaa kudin taas kätöseen ja jatkaa joululahjojen tekoa.

Mukavaa viikonloppua!