Tänään tuli kyllä ihan yllättäen hirveä ikävä... isää. Yleensä ikävöin äitiä, mutta nyt oli selkeästi ikävä isää, joka kuoli 1993 eli aikaa on mennyt 23 vuotta. Hui, miten isolta luvulta tuo vaikuttaa. Laskin oikein uudestaan ja pääsin samaan tulokseen. Äidinkin kuolemasta tulee joulun alla 10 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet? Mitä olen saanut niiden vuosien kuluessa aikaan? *tyhjentävä hymähdys*
Jotenkin sitä silloin parikymppisenä oli suuret suunnitelmat ja luja luotto siihen, että saa vakituisen työpaikan tai työpaikan yleensä, ja että elää normaalia elämää. Toisaalta, mikä on normaalia?
Silloin, kun oli sen ikäinen, että olisi siirtynyt työelämään, tuli 90 -luvun lama ja tämä minun ikäluokkani oli näitä, jotka tipahtivat tukitoimien ym. ulkopuolelle. Esimerkiksi tuli se, että alle 25-vuotiaat pyrittiin työllistämään ja mites kävi - me olimme täyttäneet 25v. Ja siitä se sitten alkoikin. Mitä olen jutellut omanikäisteni kanssa, on hyvin moni meistä elänyt samansuuntaisesti kuin allekirjoittanut; pätkätöitä ja työkkärin kursseja, jotka muka auttavat työllistymisessä. Hah! Nyt sitten olemme sen ikäisiä, ettei meitä oikein enää huolita mihinkään, kun olemme näin "vanhoja".
No, enää en stressaa asiasta niin paljon kuin aiemmin, mutta olisi se ollut ihan kiva, jos olisi ollut normaali elämä normaalein töissäkäynnein jne.
Mutta on jotain leveilyn aihettakin: kävin eilen heittämässä talviturkin. kieltämättä vesi oli kylmää. Toisaalta, tuon kylmemmäksi se ei voi enää kesäaikana mennä eli tästä voi vain olosuhteet parantua. Kävin oikein pari kertaa uimassa muutaman vedon, jotta voin sanoa todellakin uineeni :D
Eipä tässä kai tänään tämän ihmeempiä.
Huomenna pitäisi katsoa lankaa myyntiin sekä tehdä muutama vyyhti ja pitkästä aikaa kokeilla taas Kool Aidilla värjäämistä. Toisin sanoen, paljon pitäisi - eri asia, mitä saa aikaan.
Mutta nyt heipä hei tältä päivältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)