Eilen satoi ensimmäisen kerran jotain valkoista taivaalta. Oli sen verran kylmä, että lumi teki katot ja autot valkoisiksi, asfaltilta se vielä suli, mutta nurmikko on saanut tomusokerimaisen kuorrutuksen. Kai se täytyy myöntää, että talvea kohti mennään. Säätieteilijät lupailevat loppuviikolla vesisadetta eli ei ehkä ole vielä kiire vaihtaa talvirenkaita autoon, kun ajomatkat ovat lyhyitä ja voi katsoa, mihin aikaan lähtee liikenteeseen.
Luin toissapäivänä naamakirjasta, että tätini kissa, karvainen serkkuni siis, on nukkunut pois. Voin vain kuvitella sitä surua,mikä tädilläni on. On se vain niin, että lemmikki on perheenjäsen siinä missä ihminenkin. Soitin hänelle tänään ja tuli avuton olo, kun en tiennyt oikein mitä sanoa. Toivottavasti minusta oli apua edes siinä, että kuuntelin. Sanoin hänelle, että minulle voi soittaa ihan koska vaan, jos hän haluaa puhua tai tarvitsee muuten vaan juttuseuraa / kuuntelijaa.
Olen kutonut ihan hirveää vauhtia viime päivinä. Mulla on muutama projekti meneillään eli tekemistä riittää. Aion kutoa hyväntekeväisyyteen (vähävaraisille perheille) sukkia eli joululahjat kuittaan tänä vuonna siten. Täytyy vain muistaa sanoa ihmisille, mikseivät saa tänä vuonna lahjoja. Alkuvuodesta pitäisi sitten alkaa se veteraani -sukkien kutominen. Päätin sinnekin kutoa muutamat. Mielestäni se ei ole liikaa vaadittu, koska veteraanit olivat tekemässä meille itsenäistä Suomea, mitä arvostan.
Jos sitten jouluksi 2017 saisi tehtyä joululahjasukkia :)
Jaa-a. Kai se täytyy taas tarttua puikkoihin, Mukavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)