Tänään kävin aamukahvilla ystävälläni ja samalla reissulla kaupassa. Jahkasin kaupassa pitkän aikaa, teenkö tänä vuonna lasimestarin silliä vai en - päätin tehdä. Täytyy huomenna tehdä se. (Huom. ensin pitää suunnitella hyvin)
Tuossa päivällä iski pienoinen masennus. siitä, että olen jo melkein 50 vee. Vastahan sitä ajatteli, että vuoteen 2020 on sairaan pitkä aika ja se tuntui ihan mahdottomalta ajatella edes koko asiaa. Se on 4 vuotta ja 7kk (vajaa) kun tuo virstanpylväs kolahtaa.
Mä en halua olla näin vanha! Facessa olen kyllä saanut lohduttavia sanoja ja tsemppauksia.
Muutamat sukatkin ovat valmistuneet, mutta sattuneesta syystä, en voi laittaa ennen jouluaattoa kuvia niistä tänne. Olisi tylyä viedä saajilta yllättymisen ilo.
Nämä saattoi laittaa tänne. Ette ikinä usko, mitä mä huomasin justiin. Kaikki kuvat, jotka otin ystävälleni lähetetyistä sukista, ovat kadonneet bittiavaruuteen; en löydä niitä mistään! Nyt ketuttaa aika lujaa - lievästi sanoen. Joulun alla en viitsi käyttää voimakkaampia ilmaisuja.
Samaten leivonnaisista otetut kuvat ovat hävinneet. Tämä ei voi olla edes totta!!!!
Nyt harmittaa niin paljon, että menen kutomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)