tiistai 4. joulukuuta 2012

Niin nopeasti, kun tulee puhti tehdä jotain, se myös menee :( Rehellisesti sanoen mua harmittaa, kun on se piparitaikina jääkaapissa odottamassa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, etten millään jaksaisi leipoa tänään niitä pipareita, mutta pakko se kai on.
Tein äsken ruuan ja se vei kaikki jäljellä olevat mehut musta :( Tylsää..

Toinen, mikä saattaa vaikuttaa puhtiin ja jaksamiseen, on taloudellinen tilanne. Äsken just räknäilin, ettei taida tulla mun pöytään kinkkua tänä jouluna. Yhyy :( No, jos ensi vuonna sitten taas. Ihmeitä täytyy tapahtua, jos kinkun saan hankittua.

Olen yrittänyt kutoakin nyt aamusella, muttei meinaa taas puikot pysyä kädessä. Kutominen on ihan hirveää pakkopullaa. Sanoisinko tähän saman minkä viime vuonna, että ensi jouluna mulla ei ole tätä tilannetta vaan kaikki lahjat ovat hyvissä ajoin valmiina.
Hahahahahaa :D Näkisi vaan...Rohkenen meinaan itseni tuntien epäillä tuota.

Koskissakin pitäisi käydä ennen joulua perinteisellä joulukäynnillä.  Ihmettelen vaan, mistä siihenkin repäisen rahat...ja puhdin lähteä. Periaatteessa ajaminen sinne tulee muutaman euron halvemmaksi kuin lahjojen lähettäminen postitse, mutta postia käyttäen jäisi lähtemisen vaiva / vaikeus pois.

Tämä näytti nyt olevan "mikään-ei-ole-hyvin -postaus". Jos illemmalla olisi jotain mukavampaa kirjoitettavaa. Jos ei ole, niin palaan toisena päivänä asiaan.

Mukavampaa päivää kaikille, jotka luette tätä :)

Joskus illalla. Sain puristettua itsestäni puhtia pipareiden leipomiseen. Syy voi olla se, että Kultsi -ystäväni tuli leipomaan mun kanssa. Toisin sanoen, hän leipoi ja mä paistoin. Se on kuitenkin pakko myöntää, että edelleen piparit ovat mun mielestä parhaimpia taikinana ;D
(Kultsi on siis  ex-mieheni, jonka kanssa olemme nykyään hyviä ystäviä)


Tuossa iltapäivällä mun paikallinen ystäväni tuli käymään kahvilla. Oli hänen vuoronsa päästää ylimääräisiä höyryjä ulos.  Samalla puhuttiin, että täytyy tässä talven mittaan tehdä heidän pihansa nuotiopaikalle nuotio ja paistaa tikkumakkaraa. Mikä sen hienompaa kauniina talvipäivänä. Sen olisi voinut toteuttaa jo aikoja sitten, siis sen tikkumakkaran, mutta sitä jotenkin on kangistunut kaavaan, että kun menee heille, juodaan kahvia.
Eilen tämä samainen ystäväni yllätti mut iloisesti; hän toi mulle joulukalenterin, kun olin manannut, ettei mulla tänä vuonna ole joulukalenteria. Eikä ollut mikään tavallinen joulukalenteri vaan oikein suklaakalenteri. Nam!

Selvästi päivä parani iltaa kohden. Hyvä niin. Seuraavaksi täytyy kokeilla, jos puikotkin pysyisivät vielä kädessä. Jos ne pysyvät, niin tämä on kokonaisuudessaan sittenkin ihan hyvä päivä.

1 kommentti:

  1. Kiitos mukavan päivän toivotuksesta,toivottavasti sinunkin päiväsi kirkastuu.
    En ole minäkään puikkoja aamusen jälkeen heilutella kun on hoitopäivä tänään ihana tyllerö on päikkäreillä nyt, jos otan neulomuksen käteeni jo kohta on syliin tulemassa no iltasella on taasen aikaa neuloskella.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)