Eilinen meni vähän niin kuin läpi käsien; mieli oli maassa enkä saanut oikein kudottuakaan. Tuntuu, että mitä lähemmäs joulu tulee, sitä nihkeämpää on kutominen. Saattaa olla, että yksi vaikuttava tekijä on se, että takaraivossa jyskyttää ne leipomattomat sitruunakakut - ja kun alkoi tehdä mieli vielä kaneliässiäkin.
Toinen syy on varmasti se, että mulla on huomenna hyvin stressaava meno  - onneksi se on heti aamusta, niin ei mene (toivottavasti) koko päivä pilalle. Sitähän ei tiedä, miten erään henkilön läsnäolo vaikuttaa asian sujumiseen. Yleensä, kun ko henkilö on ollut osallisena, on seurauksena ollut itku ja hammasten kiristely. Kaikkein veemäisintä on se, että hyvinkin tärkeän asian onnistuminen vaatii juuri tämän em. henkilön tapaamista. Argh!

Tänään huomasin kuinka vaikeaa on lähteä neljän seinän suojista tuonne ihmisten ilmoille. Tunnun viimeiseen asti lykkäävän lähtemistä ja jos mahdollista, yritän saada jonkun toisen joko a) mukaani tai b) esim. käymään puolestani kaupassa. Tiedän, nuo eivät helpota tilannettani...
Varmaan musta tulee vielä mökkihöperö tai pahemmin ihmiskammoinen kuin nyt olen.

Ulkona on kuitenkin kaunista, kun maisema on lumivalkoinen. No joo, tiet ja tienreunat nyt ovat vähän ruskeampia, mutta kokonaisuutena ihan kaunista ja valoisampaa. Toivottavasti tuo lumi pysyy, että saadaan valkoinen joulu.

Kultsi kävi aamusella kahvilla. Oli ihan mukava taas jutella kahvitellessa. Mietin siinä samalla, mistä langasta tekisin hänelle seuraavat sukat... Tässä kohtaa kuulen hänen äänensä sanovan, että tee ne tumput ensin. :)
Minusta on kaikki nämä vuodet ollut ihanaa se, että hän todella arvostaa itsetehtyjä sukkia ym. Hänenlaiselleen on niin ihana tehdä kaikkea.

Kai sitä täytyy yrittää ottaa puikot taas käteen. Valoisaa ja antoisaa päivää kaikille tasapuolisesti! :)