Nyt on Koskissa käyty ja loppuvalmistelut jouluun aloitettu eli kinkku on uunissa. Vauhdilla ajattelin, että teen tänään vielä tiikerikakun, mutta se siirtyy huomiseen; uuni kun on varattuna ilta seitsemään kinkun kanssa. Joulutortut ja rusinasoppa täytyy kanssa tehdä huomenna. Mielestäni jouluiseen riisipuuroon kuuluu rusinasoppa.

Pakko sanoa, että se pikainen päiväkäynti Koskissa on tosi rankka. Matkaan menee reilu 1,5h / suunta ja paikkoja on neljä, missä pitää käydä. Vaikka ei viipyisi kuin tunnin / paikka, tekee se neljä tuntia. Nytkin kävi niin, että heti ekan paikan jälkeen oltiin lähes tunti jäljessä aikataulusta. Kello oli jotain yli 21, kun oltiin taas kotona. Kotiutumisen jälkeen oli vielä niin vauhti päällä, että kudoin melkein yhteen asti. Ärsyttävää, kun vauhtia riitti, vaikka otin iltalääkkeet, joiden pitäisi tasoittaa tuota vauhdikkuutta. Loppujen lopuksi jouduin ottamaan nukkulääkkeenkin, jotta sain unen päästä kiinni.
Tekisi mieleni toivoa ensi vuonna joululahjaksi koskilaisilta, että he vuorostaan ajaisivat tänne. Mielestäni on syvältä, että minä jolla on kaikkein pienimmät tulot, olen se, joka käy joulukäynnin.

Eilen sunnuntaina en tehnyt oikeastaan mitään - en yksinkertaisesti jaksanut. Tuli taas huomattua, miten reissussa rähjääntyy. Sain kuitenkin kudottua, mikä tuntui ihanan rentouttavalta. Nytkin suunnittelen meneväni kutomaan. On vaan niin väsynyt olo, etten tiedä menenkö kutomaan vai ottamaan tirsat.
Kaikkein mieluiten menisin nukkumaan ja nukkuisin niin kauan kuin unta riittää. Tuntuu, että olen niin loputtoman väsynyt.