Joulupaniikki

Joulu lähenee uhkaavasti enkä jaksaisi eikä huvittaisikaan tehdä mitään sen eteen. Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna itsenäisyyspäivänä, leivoin kaksinkertaisen annoksen pipareita. Mammun kanssa oli 30 vuoden ajan tapana leipoa ekat piparit Itsenäisyyspäivänä. Nyt kun leivoin niitä yksin ( kun ei ollut enää Kultsiakaan kaverina) tuli hirvittävä ikävä molempia. Osittain kyyneleet silmissä sain ne piparit tehtyä. nyt neljä päivää myöhemmin tilanne on se, että täytyy leipoa ensi viikonloppuna uusi satsi. Joku ihme keksihiiri asustaa täällä... Tuossa kuvassa on pitkälle toistasataa piparia.

Käsityörintamalla edistyy sukat verkkaiseen tahtiin. Sain ne jälkimmäiset tilaussukat 40cm varrella valmiiksi Itsenäisyyspäiväiltana.  En taida ihan hetkeen tehdä polvareita - tai ei sitä tiedä. Lankana näissä on TeeTee Pallas ja ohje Tekstiiliteollisuuden sivuilla

 

Tällä hetkellä on Zeldan värjäämästä villa-kasmir-nylon .langasta sukat tulossa. Nekin pitäisi saada valmiiksi reippaaseen tahtiin.

Alkuviikosta päätin, että otan tämän viikon rennosti ja ensi viikolla aloitan leipomukset , ettei jää Koskiin menoa edeltävälle viikolle. Onneksi tulin vilkaisseeksi kalenteria - Koskin reissuhan on jo viikon päästä ; olin ihan varma, että siihen on vielä 2 viikkoa aikaa.
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa leipoa. Eilen leivoin 4 Mammun piimäkakkua (osittain itku silmässä, kun olin niin uupunut siitä) ja tänään viimeiset kaksi. Huomenna ajattelin pitää kudontapäivän ja perjantaina olisi sitten neljän sitruunakakun vuoro. Lauantaina uusi piparitaikina ja sunnuntaina niiden leipominen. Sitten puuttuu enää joulutortut, mutta ne tehdään sitten lähempänä joulua. ( Ekan satsin ajattelin kyllä tehdä vielä tänä iltana )

Mutta kyllä sen huomaa, ettei ole ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Leipomisen pitäisi olla hauskaa ja joululeivonnaisten tuoksusta, joka täyttää kodin, pitäisi nauttia. Nyt vain tuntuu, että suoritan leipomista, koska jouluksi kuuluu leipoa ne tietyt jutut. Onneksi sain taottua järkeä sen verran päähän, etten ottanut lahjoista stressiä rahapulan ja saamattomuuden (=kutomattomuuden) takia. Tuo on uusi piirre minussa. Ilmeisesti olen niin loppu, ettei nuo jaksa hetkauttaa suuntaan tai toiseen - ainakaan pahasti.

Ruokaa pitäisi laittaa, muttei ole hajuakaan siitä mitä se olisi. Kävin jo kerran kaupassakin ihmettelemässä, mutta mikään ei houkutellut. Ja toisekseen - ei huvita laittaa ruokaa. Kyseessä siis ongelma.

Kai tässä täytyy mennä ihmettelemään, mitä seuraavaksi. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!