Joulusta on selvitty - melkein. Oli rauhallinen joulu eikä tullut syötyä itseään ihan ähkypuhkuksi. Ilmeisesti olen ollut melko kilttikin kuluneen vuoden, kun pukki muisti minua niin monin lahjoin. Sain mm. ystävättäreltäni "Upeat kirjoneulesukat" -kirjan. Tiedä sitten, oliko hänellä ketunhäntä kainalossa, jotta saisi lisää sukkia ;D Ei se mitään vaikka olisikin, mielelläni kudon hänelle. Oikeastaan olen onnellinen, että kutomani sukat kelpaavat ihmisille.
Aattona täällä satoi 25cm lunta eli kaverini joutui auraushommiin yöllä. Oli tylsää valvoa jouluyötä yksinään ja eilenkin hän nukkuin melkein koko päivän - mitä nyt heräsi välillä syömään. Siinä mielessä oli vähän tylsä joulu. Lisäksi on ollut jotenkin haikea olo ja yksinäisyyskin on vähän nostanut päätään. Toista se oli silloin, kun oli vielä molemmat vanhemmat elossa - tai edes äiti. Voi, kun saisi ne ajat takaisin - edes sen, kun äiti eli. Olisi niin paljon puhuttavaa äidin kanssa.
Ystävättäreni pitäisi tänään poiketa kahville, kun leivoin hänen kunniakseen joulutorttuja.
Käsityörintamallakin on tapahtunut. Sain yhdet koon 45 sukat valmiiksi ja aloitin nyt toiset, koon 39 sukat. Ne ovat menossa kahdelle ystävälleni piristykseksi, kun heillä on ollut tässä vastoinkäymisiä enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Saatanpa kutaista vielä toisetkin sukat heille ennen kuin laitan paketin matkaan.
Tuli tuossa mieleeni, että pitäisi tehdä taas varmuuskopiokin koneesta. On tullut tallenneltua niin paljon juttuja, että harmittaa tosi lujaa, jos ne häviäisivät. Taidan illalla tai huomenna tehdä sen. Miksi sen tekeminen on näin pirun hankalaa, vaikka ei tarvitse kuin laittaa piuha kiinni ja aloittaa? Taitaa olla kyse vain a) aloittamisen vaikeudesta tai b) laiskuudesta.
Taidan mennä yrittämään, jos puikot vaikka pysyisivät kädessä.
Rauhallista Joulun jatkoa kaikille tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)