Aaargh!!! Silimukointia -blogissa on taas uusia, ihania käsinvärjättyjä lankoja! Miksi ihmisen pitää olla näin PA??!!?? Mulla on muutama vyyhti siellä jo jemmassa odottamassa maksua. Täytyy laittaa lankoja myyntiin, että saan lunastettua omani pois ( ja maksettua oikeita laskuja ). Varmaankin joudun luopumaan Step -keristäni, joita olen varjellut viimeiseen asti. Tykkään siitä langasta niin paljon, etten millään haluaisi myydä niitä.
Varmaan myös Violet Greenin sukkalangat joutuvat myyntiin, vaikka niitäkin olen säilönyt henkeen ja vereen asti.

Aamulla pääsi iso itku, kun mietin, mistä saan ensinnäkin lääkkeisiin rahaa ja sitten olisi vielä pari laskua. No, lääkkeet onneksi sain eli enää vaan pitää taikoa lankamyynnillä rahat niihin laskuihin. Moni on sanonut minulle, että asioilla on tapana järjestyä, mutta usko siihen on jotenkin koetuksella. Olen niin turhautunut!!

Puikkoihin en ole vielä tänään koskenutkaan. Jotenkin into kutoa on kadoksissa. Yksi syy voi olla se, että stressaa tuo rahakysymys niin paljon. Äsken just ajattelin, että muutenkin lankavarastoni on pienentynyt viime vuosina murto-osaan siitä mitä se oli ja nyt sitten pitäisi vielä muka raaskia pienentää sitä. Tämä ei ole reilua.

Anteeksi tämä valivali -postaus. Ehkä on parempi lopettaa tähän.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja parempaa perjantaita kuin minulla.

ps. Päivä hieman parani, kun yläkerran naapuri poikkesi hakemaan minut kahville :) Ei oltukaan kahviteltu moneen päivään.