Mietteitä perjantaihin

En tiedä, mistä tämä apeus taas tuli. Lohduttavaa on se, ettei tämä päivä tunnu niin pahalta kuin eilinen. Jospa tämä tästä.. :)
Eilen en saanut kudottuakaan juuri yhtään. Elättelen toiveita, että tänään puikotkin tarttuisivat paremmin kätöseen.

Olen tässä arponut, menisinkö kutomaan vai tekemään nakkikeittoa. Siinä olisi puolensa, että tekisi keiton ensin, jonka jälkeen voisi kutoa niin paljon kuin sielu sietää ilman "pakollisia" töitä. Minulla on ne ystävättäreni toiset tummansiniset sukat puikoilla ja ne olisi kiva saada valmiiksi. Sitten täytynee tehdä se viimeinen UWA eli se huivi. Varmaan se menee siihen, että huivia tehdään päivisin ja illalla telkkaa katsellessa tikutetaan sukkia. Täytyyhän sitä varautua jo jouluun - "enää" 299 päivää aikaa jouluun ;D

Huomenna olisi suunnitelmissa leipoa pullaa. Taas. Tuntuu, että leipomani pullat menevät ihan läpi käsien, vaikka itse en syö kuin 3-4 kpl. Ei siinä mitään, mukavaahan se on, että kelpaavat.

Ajatukset kiertävät taas samaa kehää. Tunnen itseni tarpeettomaksi ja ihan kakkosluokan kansalaiseksi, jolla ei ole mitään väliä. Monta kertaa olen ajatellut, kuinka paljon parempi olisi heittää pyyhe kehään.. Tämä on niin rämpimistä päivästä toiseen - hetki kerrallaan. Pitemmän ajan suunnitelmat ovat ihan outo käsite; hyvä jos saan / pystyn suunnittelemaan asioita seuraavaan päivään. Jollain tasolla ajattelen, että mikä järki suunnitella tässä kohtaa joululahjoja, kun en edes tiedä, jaksanko sinne asti - joulu on niin kaukana. Niin  ajattelin viime vuonnakin, mutta niin vain se joulu tuli ja meni, mutta siitä huolimatta.
On niin monta asiaa, jotka vaikuttavat tähän fiilikseen.
Äitiäkin olen taas ajatellut ja toivonut, että hän olisi vielä olemassa; haluaisin niin itkeä  oloani hänen olkapäätään vasten ja kuulla hänen sanovan, että asiat järjestyvät. Äiti on aina äiti.
Myöskin Kultsia on ikävä. Hän tietääkin sen. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, minulle on niin tärkeää, että olemme hyviä ystäviä ja että hän on edelleen elämässäni, vaikkei meidän oltu tarkoitettu olevan naimisissa hamaan loppuun asti.
Muutenkin pienet asiat saavat taas hirveän isot mittasuhteet ja tuntuvat kaatavan koko maailman. :(

Ei vitsi, parempi lopettaa kirjoittaminen, kun tämä meni taas tällaiseksi.

Toivottavasti teillä on parempi päivä ja muutenkin paremmat fiilikset. Anteeksi tämä vuodatus. Taas.