Ei suju, ei

Nyt ei suju! Eilen, kun kudoin sitä kovanonnen huivia, mun 7mm Knittareiden irtopää muuttui todellakin irtopääksi. Puikon puuosa irtosi siitä metalliosasta. No, siinä kohtaa ajattelin rauhallisesti, että otanpa 8mm irtopään sen seiskan tilalle ja teen huivin sillälailla loppuun.
Tänään, kun tuossa tikuttelin huivia, eilinen toisti itseään ja myös toisesta 7mm irtopäästä irtosi se puuosa metalliosasta. Nyt ei enää naurattanut ja muutenkin oli huumorintaju kateissa.

Olen kuullut, että näin voi käydä, mutta omalle kohdalle osui vasta nyt, vaikka olen käyttänyt knittareita jo jokusen vuoden. Kuten sanottu, ei enää naurattanut.
Muutenkin tuo huivi on ollut melkoinen vastarannan kiiski; ekaksi loppuu lanka kesken ja nyt nämä puikot. Huivi ei ole vielä valmis eli ehtii tapahtua vielä muutakin... Toivottavasti ei kuitenkaan.
Kultsilla on sopivaa liimaa ja hän lupasi korjata puikkoni, mutta tähän hätään ne eivät kerkiä. Murrrrr!!!

Muutenkin tänään tuntuu kaikki menevän poskelleen tai ainakin saa tehtyä vaikeimman kautta. No, ehkä näitäkin päiviä tarvitaan, jotta osaa arvostaa niitä päiviä, jolloin asiat sujuvat paremmin.

Ystävättäreni pitäisi poiketa kahvilla tänään, joten eiköhän se viimeistään paranna päivää. Olen aiemminkin ihmetellyt, miten pärjäisin ilman ystäviäni ja ihmettelen taas. Yhteinen kiitos teille kaikille ja kiitos, että olette olemassa.
Kiitos myös teille, jotka käytte lukemassa blogiani, vaikka välillä teksti onkin aika masentavaa.