Aurinkoista lauantaita kaikille. Ulkona on aivan ihana, aurinkoinen päivä.
Tänään olen jatkanut eilen alkanutta puuhailua. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että eilen tein mokkapaloja pellillisen. Tänään heräsin jo kukonlaulun aikaan, vaikka olin päättänyt nukkua pitkään. Heti kun kehtasin, laitoin pesukoneen pyörimään ja sen jälkeen tein, pitkästä aikaa, kaalilaatikkoa. Onpahan ruoka valmiina, kun nälkä iskee :)
Toinen pesukoneellinen pitäisi vielä laittaa pyörimään.

Kutomisrintamalla olen myös ollut ahkera. Eilen tein sekä sitä ystävättäreni pitsisukkaa, että hänelle tulevia perussukkia. Perussukat on syytä pitää koko ajan toisena työnä, ettei tarvitse vain katsella telkkaa tekemättä mitään. Enää en varmaan osaisikaan katsoa telkkaa ilman kudinta. Epäilen vahvasti, että jos menisin oikein elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa, olisi mulla kudin sielläkin mukana ;D

Soitin tuossa pitkästä aikaa tädilleni. Tulee pidettyä luvattoman harvoin yhteyttä sukulaisiin, vaikka meitä on niin vähän jäljellä; äkkiä laskien meitä on neljä sellaista, jotka soittelemme toisillemme. Pieneen on sukulaiseni menneet. Isän puoleisia sukulaisia en edes laske, koska he lakkasivat pitämästä yhteyttä isän kuoltua vuonna 1993.

Ystävättäreni poikkesi pikapikaa kahvilla. Oli kiva juoda kahvit hänen kanssaan. Annoin hänelle mokkapalaa päiväkahvin herkuksi.
Kultsikin sai palasen käydessään meillä kahvilla vähän ystävättäreni jälkeen :)
Minusta on ihan kiva leipoa ja antaa sitten lähiystävilleni lämpimäisiä. Siinä saa tavallaan syyn leipoa.

Puikot eivät ole vielä tarttuneet kätösiin, mutta eiköhän sekin aika tässä tule... Ainakin olisi syy tulla.
Ei nuo työt valmistu vierestä katsellen.. ;)

Fiilikset ovat tänään taas hyvin vaihtelevat. Toisaalta on pakottava tarve tehdä koko ajan jotain, mutta toisaalta haluaisin käpertyä peiton alle ja unohtua sinne. Aika-ajoin meinaa tulla itkunpuuskia, joiden syytä en osaa sen paremmin määritellä. Ehkä se on se pahaolo sisällä, mikä pyrkii ulos tavalla tai toisella.