Heips kaikille!
Sain tänään sitä mintun väristä Rosea eli pääsen jatkamaan huivia :) Nyt vaan en tiedä, jatkanko huivia vai tekisinkö keskeneräiset sukkani valmiiksi. Hmmm... Ehkä teen ne sukat, kun ei kuitenkaan puutu enää kuin terä.

Ystävättäreni poikkesi kahvilla töidensä jälkeen. Se oli mukavaa, jotenkin päivä parani - ainakin hetkellisesti.
Kultsin kanssa olen viestitellyt pitkin päivää muutaman kerran. Illalla olisi tarkoitus vielä soitella :D
Muuten päivä on mennyt kutoessa. Vähän kutominen on tuntunut pakkopullalta, mutta kun en osaa olla kutomattakaan.

Olen koettanut keksiä, mitä ruokaa sitä tekisi. Loppujen lopuksi päädyin pizzaan, kun sitä ei ole ollut aikoihin.

Ei nuo sukat valmistu, jos istun vain koneella. Juu, vieläkään en ole saanut opetettua puikkoja kutomaan itsenäisesti ;D

Tapaamisiin taas.

Palasin vielä hetkeksi koneelle. Olen tuossa kutoessa ajatellut, miten yksinäinen kuitenkin olen - ystävistäni huolimatta. Ehkä kyse on siitä, että olen vieläkin siipirikko sen eron jäljiltä, ehkä kyse on muusta. Mene ja tiedä.
Muutenkin stressaan taas kaikesta mahdollisesta; niin siitä työkokeilusta kuin muistakin asioista. Miksi ihmisen täytyy olla luonteeltaan tällainen stressaaja? Tuskin olen ainoa tällainen, mutta...
Olisi niin paljon helpompaa, kun antaisi asioiden vain tulla ja hoitaisi ne sitä mukaa, kun ne tulevat. Mutta ei, minä alan stressata, varmaan varmuuden vuoksi, jo hyvissä ajoin, oli asia sitten mikä hyvänsä.