"Kun maas' on hanki...."

Tai no, ei siellä mikään hanki ole. Sen verran on satanut, että maa on tasaisen valkoinen.

En rakasta lunta,mutta päivät ovat valoisampia ja kyllä tuo maa on nätimpi valkoisena kuin mustana ja loskaisena.

Mulla on mennyt nukkumisrytmi ihan sekaisin. On kääntynyt taas siihen, että kutoisin öisin vaikka kuinka pitkään. Viime yönä menin joskus 03.45 nukkumaan ja klo 7.10 pomppasin ylös. Epäilen kyllä,että tulee tirsa-aika suht aikaisin. En vai malttanut lopettaa kutomista. Kerrankos sitä sattuu 😜 Kutominen tuntuu vaan niin kivalta taas. Hartiat ovat kyllä erimieltä, mut nyt ei ole rahaa mennä hierojallekaan.

Voisi olla aiheellista mennä, koska harva se aamu herään ihan hirveään päänsärkyyn. Olen satavarma, että se johtuu hartioista. Plääh!

Surffasin äsken Facessa - ja nyt on mieli paha. Costellon piti tulla 1.5. Artjärvelle keikalle, mutta se on peruttu. Ihan sikamaisen väärin ellei suorastaan ihan pyllystä !!!! Mä olin niin täpinöissäni menossa sinne.  No, kaipa tämä oli taas sitä mun tuuriani.

Vähän meinaa olla haikea olo; äiti täyttäisi tänään 76v. Täytyy laittaa kynttilä parvekkeelle. On tuo aika mennyt nopeasti: tänä vuonna tulee 14 vuotta siitä,kun äiti kuoli ja isän kuolemasta 28 vuotta. Mihin nuo vuodet ovat menneet ja tällaista vauhtia???!!!??

 Mä täytän tänä vuonna 50, mikä tuntuu ihan mahdottomalta. Mä en tunne itseäni niin vanhaksi enkä halua olla näin vanha! Lisäksi mua alitajuntaisesti pelottaa, että näinkö mulla on 9 vuotta elinaikaa.... Isä oli just täyttänyt 12 päivää aikaisemmin 65v ja äiti oli kuollessaan 62v. Se tekisi 3 vuoden lasku lähtijän kohdalla eli mulla se olis 59v.  En ole valmis siihen. Muutenkin musta tuntuu tosi pahalta ajatella, että olen jo elänyt suurimman osan elämästäni. Ollakseni ihan rehellinen, mua ahdistaa tosi paljon olla tämän ikäinen. Ikakriisi tai jotain. Ikäkriisiä pahentaa vielä tuo, että isän kuolemasta on tosiaan huhtikuussa 28 vuotta. Mä olin niin nuori ja elämä vielä edessä silloin.

Oli isot odotukset ja toiveet elämälleni, mutta toisin kävi. Onneksi on kuitenkin tullut ihania tuttavuuksia ja ystäviä vuosien varrella. Tai no, ystäviä ei ole tullut kuin pari, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä ja rakkaampia.

Pieleen menneen avioliiton olis voinut jättää välistä, mutta oli siinäkin omat hyvät puolensa ja ehkä piti elää se löytääkseni Ukkakultani. Ilman exää en olisi koskaan tullut Orimattilaan enkä olisi tutustunut Ukkokultaani. Ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa :)

Jahas, nyt on aamukahvi juotu eli nyt siirryn puikkojen viereen.

Ihanaa torstaita kaikille.

ps. Jätä jotain viestiä tms. että näen kirjoitanko tätä vain omaksi ilokseni vai käykö kukaan enää lukemassa. En ihmettelisi,jos ei kävisi - oli niin pitkä tauko viime vuonna.

Heleää Helmikuuta

vai pitäisikö sittenkin sanoa "harmaata Helmikuuta".... Ulkona on loskapaskaa ja tihkuttaa vettä. Todellakin harmaa päivä. Ei mitenkään mieltä ylentävää.

Aloin kutoa Ystikselle Lumi Kurmitsan "Kissimirrit" -sukkia Dropsin Fabelista. Tämä on nyt kolmas kerta,kun kudon ohuesta sukkalangasta vuosikausiin. Sanoisin, että tuo Fabel on ohuempaa kuin moni muu 2.5mm puikoilla kudottava. Ja ihan hirveää näpräämistä se kissanpää. Tuntuu, että täytyy ottaa tuntoaisti näkemisen lisäksi, että "näkee" silmukat. Pitäisköhän mennä optikolle....? Mun kakstehot eivät ole kuin pari kolme vuotta vanhat,mutta selkeästi olen törmännyt siihen, etten näe näillä lähelle enkä kauas.
Hitto, alkaa tulla liikaa isoja hankintoja listalle. Taitaa kiertoilmauuni joutua jonotuslistalle - pidän kuitenkin silmälaseja tärkeämpänä. En yhtään tykkää tästä tilanteesta.
Ja kirsikkana kakun päällä - mulla juilii hammasta. Taas. Yksityinen,missä kävin,on lopettanut ja julkiselle on ihan järkyttävät jonot. Kai mun täytyy odottaa niin kauan, että naama turpoaa - jos sitten pääsisi tuohon julkiselle ilman monen kuukauden jonotusta. Mene ja tiedä.

Ukkokulta on joutunut kahtena yönä lähtemään auraamaan. Kokenut jotenkin turhauttavana,kun päivän valjettua on alkanut sataa vettä ja lumi olisi kuitenkin sulanut. Toisaalta - olisivat varmaan joutuneet joka tapauksessa lähtemään sitten loskan poistoon. Ei kukaan kahlaa loskassa.

Mutta on tämä ollut omituinen talvi. Sellaisia oikeita talvipäiviä ei ole ollut ollenkaan. Ja mäkin laitoin vähiä rahoja uuteen talvitakkiin loppusyksystä.Hmph! No, jos ensi vuonna olisi käyttöä. Jotenkin en jaksa uskoa enää siihen, että tänä talvena tulisi niin kylmää.
Seuraava hankinta ( lisää rahanmenoa) onkin sitten uusi tikkitakki tms. Huomasin eilen, että vuori alkaa olla aikansa elänyt. Tulee mieleeni yläasteella ollut pitkä villakangastakkini, jonka pidin todellakin loppuun. Vuori meni niin risaksi, että leikkelin isompia repaleita pois ja loppujen lopuksi takki oli pyllyn kohdalta ja olkapäältä (kannoin aina samalla olkapäällä koululaukkua) kutakuinkin kulunut puhki. Äiti oli suuressa viisaudessaan sitä mieltä, että takki oli aikansa elänyt. Höh! Kyllä mä olisin sitä vielä voinut pitää. Myönnän, että mulla on paha tapa pitää vaatteet todellakin loppuun. Ei ehkä tarvitsisi pitää niin loppuun, että alkaa näyttää jo ...hmmm...tavallaan epäsiistiltä.
Teen edelleen niin - olen tosi huono käymään vaateostoksilla paristakin syystä: olen sen verran pyöreä, että vaatteita on hankalahko löytää ja toisekseen ns. isojen tyttöjen vaatteet ovat ihan sikamaisen kalliita;niitä ei ole missään Tokmannilla tms halvalla.
Ei mun eläkerahoilla vaatteita osteta, kun en muutenkaan oikein pärjää. Ilman Raksua olisin pis..lirissä ja olisi jäänyt käsityöharrastus tosi vähäiseksi.

Ei hitsi, pakko lopettaa. Alkaa ajatukset synkistyä ja nyt en jaksaisi sitä. Muutenkin mieli maassa,kun useita vuosia kestänyt hoitojakso loppui hoitajan poislähtemiseen. No, olisi se varmaan loppunut muutenkin. Se on vain ollut niin hienoa, että on ollut selusta turvattuna ja päässyt kerran kuussa purkamaan oloa ammattilaisen luo. Jännittää,miten tk-lääkärit suoriutuvat tästä mun lääkekuviosta ja miten saa labraan 6-12 kuukauden välein lähetteen kontrolleihin.
Aika näyttää.

Mukavaa sunnuntaita - tää menee nyt kutomaan!
Heipähei!

Huomenta!

Syksy vaan jatkuu - ei ole tietoakaan lumesta. En rakasta pakkasta enkä sitä,että pitää kahlata lumessa, mutta kyllä sielu jotenkin kaipaa lunta ja "oikeaa" talvea.

Olen käynyt viimeiset 7-8 vuotta kerran kuussa hoitajalla purkamassa itseäni (sairastuin 2000-luvun alussa masennukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön) . Mulla on  viisi kertaa vaihtunut hoitaja sen takia, että hoitaja on jäänyt eläkkeelle tai vaihtanut työpaikkaa. Taas kävi niin. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun,mutta nyt kun tuli sama tilanne, mä päätin lopettaa käynnit. En jaksa enää aloittaa jälleen kerran kaikkea alusta. Muutenkin käynnit loppuisivat, koska systeemit muuttuvat siellä siihen, että lähetteellä sisään, pikainen hoito ja sitten ulos. Jotenkin tämä tuntuu nyt oikealta kohdalta lopettaa. Yksi syy, miksi uskallan lopettaa, on se, että hoitaja sanoi, että mä osaan lukea itseäni ja vointiani, ja hallitsen lääkkeiden pienen muuttelun olon mukaan.

Sain Raksulle toissapäivänä valmiiksi siniset,valkoraidalliset sukat. En ehtinyt edes kuvata niitä, kun ne olivat jo hänen jalassaan 😁😁 Kun hän eilen oli päivällä pois, sain äkkiä kuvattua ne. Suunnittelin hänelle sydänsukat, mutta nyt täytyy tehdä eka Ystikselle kissasukat,jotka lupasin tehdä. Aivottomana työnä kudon itselleni sukkia. Saa nähdä mitä niistä tulee....Mä en ole onnistunut ikinä kutomaan sopivia sukkia. Muille tulee hyviä,mutta jostain syystä omat eivät onnistu. Outoa!!!

Tällaiset ovat valmistuneet sitten edellisen päivityksen:

Raksun sukat toivotuilla väreillä ja raidoilla

Ystikselle Regia silkistä

Ystikselle Fortissima Color langasta

En tiedä mikä aikuisiän ADHD muhun eilen iski. Melkein heti heräämisen jälkeen, innostuin tekemään croisantteja ja niiden jälkeen vielä pikkuleipiä. Tein äidin ohjeella Maailman parhaita viipaleleipiä. En muistanutkaan miten hyviä ne ovat.

Ei maar, enköhän mä mene aloittelemaan niitä kissasukkia.

Ihanaa alkavaa viikkoa teille,jotka vielä käytte lukemassa tätä.

Ps. Jätä joku merkki itsestäni,niin näen käykö kukaan lukemassa vai kirjoitanko vain omaksi ilokseni ;)

Ei uskoisi...

..että on tammikuun 18.päivä. Maassa ei ole lunta yhtään ja lämpötilakin on +4,5 C. En muista,koska olisi ollut tällainen talvi. Raksulle tämä sopii - ei tule öisiä lumilähtöjä. Jotenkin sielu kuitenkin kaipaa sitä lunta;talvisin kuuluu olla lunta. Ihan tyhmää, jos tämä menee siihen, että talvi jää vuodenajoista pois.

Olen pitkästä aikaa kutonut ohuesta sukkalangasta kahdet sukat. Täytyy sanoa, ettei ole mun juttu. Ensimmäisen parin jälkeen ajattelin sen olevan sittenkin ihan ok, mutta tämä toinen pari ei meinaa valmistua ollenkaan. Mun pitkäjänteisyyteni on kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen hukassa. No, onneksi on olemassa vähän vahvempia lankoja :)

En tiedä, mutta musta on aivan ihana kutoa noita Caritan helmisukkia. Voisin tehdä niitä vaikka kuinka paljon. (miten niin olen varautunut: mulla on vaikka minkä värisiä helmiä,jotta saan tehtyä kaiken värisiä)

Raksu kyseli tuossa,koska hän saa taas sukat. Lupasin tehdä seuraavaksi (tai sitä seuraavaksi) Hän haluaa vaaleanpunaiset sukat, joissa on vaaleansinisiä sydämiä. Saamansa pitää :) <3 

Täytyy ensin suunnitella paperille ne kuviot - helpompi toteuttaa,kun on ohje mitä seurata.

Olen yrittänyt etsiä itselleni jo kesämekkoa / kesämekkoja. Toinen saisi olla hieman juhlavampi, kun kesällä on ne mun 50 vee bileet. Heti,kun näkee jonkun kivan siinä ei ole joko kokoja tai sitten vt ihan sikakalliita. No, eiköhän niitä kohta tule enemmän myyntiin - näyttää olevan vielä paljon  Toivottavasti löydän kivat. ( nykyiset on pidetty niin loppuun, että melkein jo hävettää lähteä niillä liikenteeseen )
Toivottavasti onnistun löytämään mieleiset.

Kai mun täytyy mennä tikuttamaan tuota jälkimmäistä ohutta sukkaa vaikkei huvittaisi. Enää ne kissasukat Ystikselle ohuesta langasta ja sitten on ohuet tehty.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Aurinkoinen tervehdys

Pitkästä aikaa paistaa aurinko. Mä nyt en kauheasti hurraa,kun olen enemmänkin hämärän ja pimeän ystävä,mutta toisaalta on kuitenkin ihan kiva nähdä tuo valoilmiö.
Talvi ei osaa päättää olisiko lunta vai ei. Enimmäkseen ei. On Ukkokullalle tullut tänä talvena huimat 2 lumilähtöä,mutta nekin ovat olleet oikeastaan turhia;heti aamupäivällä ne ovat sulaneet pois. Pakko kuitenkin sanoa, että kyllä sielu jotenkin kaipaa lunta ja sen tuomaa valoisuutta. Talveen vaan kuuluu lumi.

Mä olen jostain syystä ollut viime aikoina hirveän väsynyt. Tuntuu, että vaikka nukkuisin kuinka paljon, ei mikään riitä. Silloin,kun Raksu viimeksi lähti lumitöihin ( su-ma yö) mä päätin valvoa 2 päivää putkeen,jos sitten saisi nukuttua piristävää unta,muttei se toiminut. (otin maanantaiaamuna 3 tunnin tirsat klo 6-9)

Käsityörintamalla on kiirettä. Kuvittelin aloittavani heti ens joulun joululahjat, mutta täytyy ensin tehdä viime joulun lahjakortit pois. Nyt on puikoilla viimeiselle Raksun työkaverille sukat ja samaan aikaan teen Ystikselle ensimmäisiä lahjakortti sukkia. En muistakaan,koska olen viimeksi kutonut ohuesta sukkalangasta  2.5mm puikoilla. Tuli jossain kohtaa se tunne, etteivät ne valmistu ikinä eli hävitin yhdelle kaverilleni kaikki ohuet sukkalangat. En käsitä,minne mun kärsivällisyyteni on joutunut. Saattaahan se olla, että johtuu osittain tästä mun sairaudestani, etten ole enää niin kärsivällinen kuin ennen. Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään huiphapeli,mutta nuo ohuesta langasta kudotut sukat eivät vain valmistu riittävän nopeasti.
Mitään isompia neuleita en ole tehnyt kai 14 - 15 vuoteen. Jos en väärin muista,niin viimeinen iso työ oli pyörylä neuletakki äidille. Äidin kuolemasta tuli joulun alla 13 vuotta eli varmaan tuo 15 vuotta on lähempänä kuin 14.
Niin se aika menee.

Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat. No, mä pyysin Ystiksen siihen kanssa, etten jäisi ulkopuoliseksi.
Tunsin jo silloin,kun meitä oli kolme, itseni ulkopuoliseksi - noilla kahdella muulla oli vuosikymmenten yhteinen historia. Ei ollut mieltä ylentävää kuunnella,kun he muistelivat menneitä. Mun käynnit alkoivat harventua noitapiirissä; ei vaan huvittanut. Hitto, saan mä kudottua kotonakin.
Eilen täpasin sen " tuntemattoman " naisen ensimmäisen kerran ja pakko sanoa, etten pitänyt hänestä. Hänessä oli jotain todella luotaantyöntävää eikä hän osannut olla hetkeäkään hiljaa. Ihan kuin hänellä olisi pakottava tarve olla koko ajan äänessä. Tuon tapaamisen aikana päätin, että noitailut loppuvat mun osalta. Muutenkin on ketuttanut viime aikoina koko touhu,niin yhtä hyvin lopetan käynnit. Eihän mun tarvitse mennä,jos mä en taho??!!? 😕😕

Ei maar, kai mä menen jatkamaan niitä ohuita sukkia - jos ne vaikka joskus valmistuisivat.

Aurinkoista torstaita!

Tervehdys!

Aika hienoa....Maassa on ohut lumikerros eli maisema on ihanan valoisa. Kyllä niitä harmaita,pimeitä päiviä onkin riittänyt.
Just oli puhetta Ystiksen kanssa,että sielu kyllä vaatii "oikean" talven; masentavaa, jos jää yksi vuodenaika kokonaan pois. Eihän se nyt käy, että on kevät,kesä ja syksy,josta hypätään taas kevääseen.
Ja tässä kohtaa kuuluu sanoa maagiset sanat:"silloin kun minä olin nuori...." 😄

En ole vielä päättänyt, alkaisinko stressata jo näin reilu 6kk etukäteen sitä, että kesällä tulee 50v mittariin. Mä en halua olla näin vanha!! Juu, tiedän iän olevan vain numeroita, mutta silti. Ja  tosiasia on, että suurin osa elämästäni on takana, vaikka eläisinkin vanhaksi. Mua ihan oikeasti ahdistaa tuo ajatus. Joo...tiedän, ettei saisi stressata tuosta ja lakata elämästä, mutta silti. En vaan voi noille ajatuksilleni mitään. Onneksi ne eivät ole koko ajan mielessä ihan täpöllä. Mutta on se vaan niin karua myöntää, että vaikka tunnenkin itseni yhä parikymppiseksi, on tilanne todellisuudessa kaikkea muuta.
En tiedä, yritänkö taantua sinne nuoruuteeni,sillä olen kaikkien näiden vuosien (=vuosikymmenten) jälkeen alkanut taas meikata. En joka päivä, mutta kuitenkin. Pakko myöntää, että kun viitsii vähän nähdä vaivaa, muutun mä ,jopa omasta mielestäni, hieman nätimmäksi. Kai se pieni huolittelu tekee sen...
Ainoa kurja juttu tuossa meikkaamisessa on se, että käsien tärinä tekee silmämeikin laittamisesta tosi vaikeaa.

Käsityörintamalla tapahtuu koko ajan. Sain ne Jyp -sukat valmiiksi ja nyt teen, yllätys sinänsä, taas Caritan helmisukkia. ( Ohje on Facessa Voihan villasukka -ryhmässä) Jotenkin tykkään tosi paljon tehdä niitä.
Seuraavaksi pitäisi aloittaa Ystikselle ihan perussukat ohuesta langasta; en muistakaan,koska olen viimeksi kutonut 2,5mm puikoilla. Jossain kohtaa lopetin,kun tuntui, ettei ne ikinä valmistu. No, täytyy nuo yhdet sinnitellä.
Lisäksi pitäisi tehdä valmiiksi Ukkokullan työkaverin sukat, jotka eivät valmistuneet jouluksi. Ja sitten pitäisi kutoa Ukkokullalle kaulahuivi ( multa oikein pyydettiin sitä) ja itselle tuubihuppu. Ystis osti mulle langat siihen, kun itselläni ei ollut rahaa niihin. Täytyy jossain kohtaa maksaa ne hänelle takaisin.

Ei maar, kai sitä täytyy mennä jatkamaan kutomista.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Ps. Tulinpahan vielä vähän rutisemaan. Olen yrittänyt etsiä itselleni mekkoa tai kahta ensi kesäksi,kun nuo olemassa olevat ovat jo tosi kulahtaneet. No, ovat ne melkein 10v vanhatkin. Törmään koko ajan kahteen betoniseinään ; 1) heti,kun löydän jonkun kivan,rahapussillekin sopivan mekon,ei siinä ole kokoja ( okei, myönnän olevani läskipallero) tai sitten ei kerrota,mitä materiaalia se on. Haluaisin puuvillaisen tms.mutta tuntuu, että kaikki kivat ovat polyesteriä.
Jos tiedätte kauppoja, joissa on kauniita plus -koon vaatteita,niin viskatkaa viestiä :)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020

Mä teen heti uudenvuoden lupauksen: Lupaan kirjoittaa tänä vuonna säännöllisemmin kuin viime vuonna. Hävettää ihan sairaasti, kun tämä kirjoittaminen on jäänyt näin huonolle :(

Jospa aloittaisimme uuden vuosikymmenen kuvakavalkadilla. Yhtään en muista,mitä olen viimeksi laittanut,mutta laitan noita syksyn kuvia tähän (ja heti saadaan niillä mittää tähän päivitykseen :D )

Varmaan jäi kuvia laittamatta, mutta tulee niin paljon sitten kuvia, että ehkä unohdamme ne :)

Joulun alla käytiin perinteisellä reissulla Koskissa sukuloimassa. On se vaan aika rankkaa käydä yhden päivän aikana neljässä paikassa eli kaikki täytyy aikatauluttaa. Toista se oli äidin eläessä,jolloin oli ns. tukikohta,missä yöpyä. Ei niin, etteikö nytkin olisi yöpymispaikka, mutta se on ihan eri juttu. Joulun vietimme kahdestaan Ukkokullan kanssa kotona.

Eilen,uudenvuodenaatona, olimme kotona. Tai no, Ukkokulta joutui töihin,kun meni työkaverinsa kanssa sulkemaan tienpätkää,mistä raketit ammuttiin. Sekin on jo perinne - olikohan tämä nyt seitsemäs vuosi, kun uudivuosi meni noin. Täällä onneksi ammutaan raketit jo klo 20.

Nyt pieni,kaino pyyntö: jos näyttää,ettei täällä blogissa tapahdu mitään,niin potkikaa mua persuuksille. Ei tällainen peli vetele,että kirjoittaa muutaman hassun kerran alkuvuodesta ja sitten päivittäminen loppuu.

Oikein hyvää ja ihanaa alkanutta vuosikymmentä kaikille, jotka ovat malttaneen käydä katsomassa,tapahtuuko täällä mitään vai ei.