En rakasta lunta,mutta päivät ovat valoisampia ja kyllä tuo maa on nätimpi valkoisena kuin mustana ja loskaisena.
Mulla on mennyt nukkumisrytmi ihan sekaisin. On kääntynyt taas siihen, että kutoisin öisin vaikka kuinka pitkään. Viime yönä menin joskus 03.45 nukkumaan ja klo 7.10 pomppasin ylös. Epäilen kyllä,että tulee tirsa-aika suht aikaisin. En vai malttanut lopettaa kutomista. Kerrankos sitä sattuu 😜 Kutominen tuntuu vaan niin kivalta taas. Hartiat ovat kyllä erimieltä, mut nyt ei ole rahaa mennä hierojallekaan.
Voisi olla aiheellista mennä, koska harva se aamu herään ihan hirveään päänsärkyyn. Olen satavarma, että se johtuu hartioista. Plääh!
Surffasin äsken Facessa - ja nyt on mieli paha. Costellon piti tulla 1.5. Artjärvelle keikalle, mutta se on peruttu. Ihan sikamaisen väärin ellei suorastaan ihan pyllystä !!!! Mä olin niin täpinöissäni menossa sinne. No, kaipa tämä oli taas sitä mun tuuriani.
Vähän meinaa olla haikea olo; äiti täyttäisi tänään 76v. Täytyy laittaa kynttilä parvekkeelle. On tuo aika mennyt nopeasti: tänä vuonna tulee 14 vuotta siitä,kun äiti kuoli ja isän kuolemasta 28 vuotta. Mihin nuo vuodet ovat menneet ja tällaista vauhtia???!!!??
Mä täytän tänä vuonna 50, mikä tuntuu ihan mahdottomalta. Mä en tunne itseäni niin vanhaksi enkä halua olla näin vanha! Lisäksi mua alitajuntaisesti pelottaa, että näinkö mulla on 9 vuotta elinaikaa.... Isä oli just täyttänyt 12 päivää aikaisemmin 65v ja äiti oli kuollessaan 62v. Se tekisi 3 vuoden lasku lähtijän kohdalla eli mulla se olis 59v. En ole valmis siihen. Muutenkin musta tuntuu tosi pahalta ajatella, että olen jo elänyt suurimman osan elämästäni. Ollakseni ihan rehellinen, mua ahdistaa tosi paljon olla tämän ikäinen. Ikakriisi tai jotain. Ikäkriisiä pahentaa vielä tuo, että isän kuolemasta on tosiaan huhtikuussa 28 vuotta. Mä olin niin nuori ja elämä vielä edessä silloin.
Oli isot odotukset ja toiveet elämälleni, mutta toisin kävi. Onneksi on kuitenkin tullut ihania tuttavuuksia ja ystäviä vuosien varrella. Tai no, ystäviä ei ole tullut kuin pari, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä ja rakkaampia.
Pieleen menneen avioliiton olis voinut jättää välistä, mutta oli siinäkin omat hyvät puolensa ja ehkä piti elää se löytääkseni Ukkakultani. Ilman exää en olisi koskaan tullut Orimattilaan enkä olisi tutustunut Ukkokultaani. Ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa :)
Jahas, nyt on aamukahvi juotu eli nyt siirryn puikkojen viereen.
Ihanaa torstaita kaikille.
ps. Jätä jotain viestiä tms. että näen kirjoitanko tätä vain omaksi ilokseni vai käykö kukaan enää lukemassa. En ihmettelisi,jos ei kävisi - oli niin pitkä tauko viime vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)