Pitkästä aikaa paistaa aurinko. Mä nyt en kauheasti hurraa,kun olen enemmänkin hämärän ja pimeän ystävä,mutta toisaalta on kuitenkin ihan kiva nähdä tuo valoilmiö.
Talvi ei osaa päättää olisiko lunta vai ei. Enimmäkseen ei. On Ukkokullalle tullut tänä talvena huimat 2 lumilähtöä,mutta nekin ovat olleet oikeastaan turhia;heti aamupäivällä ne ovat sulaneet pois. Pakko kuitenkin sanoa, että kyllä sielu jotenkin kaipaa lunta ja sen tuomaa valoisuutta. Talveen vaan kuuluu lumi.
Mä olen jostain syystä ollut viime aikoina hirveän väsynyt. Tuntuu, että vaikka nukkuisin kuinka paljon, ei mikään riitä. Silloin,kun Raksu viimeksi lähti lumitöihin ( su-ma yö) mä päätin valvoa 2 päivää putkeen,jos sitten saisi nukuttua piristävää unta,muttei se toiminut. (otin maanantaiaamuna 3 tunnin tirsat klo 6-9)
Käsityörintamalla on kiirettä. Kuvittelin aloittavani heti ens joulun joululahjat, mutta täytyy ensin tehdä viime joulun lahjakortit pois. Nyt on puikoilla viimeiselle Raksun työkaverille sukat ja samaan aikaan teen Ystikselle ensimmäisiä lahjakortti sukkia. En muistakaan,koska olen viimeksi kutonut ohuesta sukkalangasta 2.5mm puikoilla. Tuli jossain kohtaa se tunne, etteivät ne valmistu ikinä eli hävitin yhdelle kaverilleni kaikki ohuet sukkalangat. En käsitä,minne mun kärsivällisyyteni on joutunut. Saattaahan se olla, että johtuu osittain tästä mun sairaudestani, etten ole enää niin kärsivällinen kuin ennen. Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään huiphapeli,mutta nuo ohuesta langasta kudotut sukat eivät vain valmistu riittävän nopeasti.
Mitään isompia neuleita en ole tehnyt kai 14 - 15 vuoteen. Jos en väärin muista,niin viimeinen iso työ oli pyörylä neuletakki äidille. Äidin kuolemasta tuli joulun alla 13 vuotta eli varmaan tuo 15 vuotta on lähempänä kuin 14.
Niin se aika menee.
Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat. No, mä pyysin Ystiksen siihen kanssa, etten jäisi ulkopuoliseksi.
Tunsin jo silloin,kun meitä oli kolme, itseni ulkopuoliseksi - noilla kahdella muulla oli vuosikymmenten yhteinen historia. Ei ollut mieltä ylentävää kuunnella,kun he muistelivat menneitä. Mun käynnit alkoivat harventua noitapiirissä; ei vaan huvittanut. Hitto, saan mä kudottua kotonakin.
Eilen täpasin sen " tuntemattoman " naisen ensimmäisen kerran ja pakko sanoa, etten pitänyt hänestä. Hänessä oli jotain todella luotaantyöntävää eikä hän osannut olla hetkeäkään hiljaa. Ihan kuin hänellä olisi pakottava tarve olla koko ajan äänessä. Tuon tapaamisen aikana päätin, että noitailut loppuvat mun osalta. Muutenkin on ketuttanut viime aikoina koko touhu,niin yhtä hyvin lopetan käynnit. Eihän mun tarvitse mennä,jos mä en taho??!!? 😕😕
Ei maar, kai mä menen jatkamaan niitä ohuita sukkia - jos ne vaikka joskus valmistuisivat.
Aurinkoista torstaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)