Meillä on reilu 50cm lunta ja lisää on luvattu. Foreca uhkailee, että seuraavan 1.5 vuorokauden aikana tulee 15-20cm lunta. Ei yhtään kiva. Ukkokulta sai naarattua itselleen jostain nuhan ja yskän eli ei ihan täydessä iskussa. Tuo lumen sataminen kun tarkoittaa yölähtöjä. YIT:n alueille raja on 3cm ja muille 4cm. Nyt jo höytyilee harvakseltaan eli isompaa sadetta odotellessa.
Mietin eilen, mikä olisi vaivaton ruoka. Päädyin ottamaan pakkasesta naudan palapaistia ja possun kassler palan ja tein niistä karjalanpaistin uuniin. Vaivatonta ja hyvää. Onneksi on osunut joskus alemyynteihin oikeaan aikaan :)
Kirjoittelin eilen pitkästä aikaa ystäväni kanssa. Oli mukava kuulla M kuulumisia. Ei auttaisi pitää näin pitkiä taukoja, kun nuo ovat niin kätsyjä näin älypuhelinten aikaan.
Annoin hänelle vinkin, mennä katsomaan edullisia lankoja Neuleunelmien sivuille. Taas yksi lankakauppa meinaa lopettaa :( Sääli, siellä oli aina aivan ihania lankoja.
Lupasin eilen kutoa Ukkokullalle nallepipoon sopivat tumput seuraaviin lumisateisiin mennessä. Toisin sanoen, pitäisi olla kutomassa eikä istua tietokoneella. Hups!
Soitin äsken tädilleni, josta ei ole kuulunut mitään ties kuinka pitkään aikaan. Se olen aina minä, jonka pitää soittaa.Nytkään hän ei selvästi halunnut puhua mun kanssa, koska moikkaamisen jälkeen hän kysy tylysti "oliko jotain erityistä?" Vastasin soittaneeni kysyäkseni,mitä kuluu. Vastaus oli "kiitos hyvää" ja sitten puhelu lopetettiinkin. Tuntui tosi kurjalta... Meitä on äidin puolelta enää eno, em. täti ja enon vanhin tytär eli serkku. Eipä meitä kysytä koskaan poikkeamaan tädilläni, kun käydään ne 2 kertaa vuodessa Koskissa. Serkulla ja enolla käynti ovat ihan itsestääselvyyksiä. No, ehkä mä uskon nyt, enkä edes yritä pitää yhteyttä. Selvästikään hän (tätini) ei halua olla tekemisissä.
Voi kun äiti eläisi vielä..!
Ei maar, kai mun täytyy mennä kutomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa!
maanantai 28. tammikuuta 2019
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
Alkaisi jo riittää
...vähän kaikki. Tunnen olevani koko ajan hieman ärtynyt. Mitään varsinaista syytä ei ärtymykseen ole, mutta kai se kuuluu tähän taudinkuvaan ( ainakin hoitajan mukaan kuuluu) Tällä haavaa en haluaisi tehdä muuta kuin nukkua. Tunnen olevani jatkuvasti väsynyt. Kutominenkaan ei tunnu yhtään rentouttavalta, vaan lähinnä se on "pakko" tikuttamista - mutta tekemättäkään en osaa olla. Noidankehä vai sanoisinko, että piiri pieni pyörii...
Tänään oli taas päivä, jolloin en olisi halunnut lähteä mihinkään, mutta pakko oli, kun piti käydä tk:ssa ja hierojalla. Hierojalle menin kyllä mielelläni. Nyt täytyy vain taikoa jostain rahaa, että pystyy jatkamaan käyntejä. Sain ystävältä joululahjaksi hemmottelurahaa, mut ajattelin käyttää sen kampaajaan ja jalkahoitoon. Ylellisyyttä siis tiedossa 😍💗💖
Nyt perjantaina mulla on kynsihuolto; millaisetkohan tällä kertaa ottaisi... Hmmm...
Lunta on yli oman tarpeen. Tänään liikkeellä ollessani, joutui kaivamaan auton lumesta jokaisen hieman pidemmän (20min) pysähdyksen jälkeen. Ihan niin kuin siitä olisi hyötyä ollut - tuli meinaan niin sakeasti ellei suorastaan taivaan täydeltä. Meinasin harjata auton ennen talliin ajoa,mutta totesin sen turhaksi. Niinpä ajoin auton talliin,harjasin siellä lumet, jotka siirsin katuharjalla tallista ulos. Miten osuikin tällainen lumisade juuri siksi päiväksi,kun oli pakko lähteä liikenteeseen. Katsotaan vaan, niin perjantainakin sataa lunta, kun on pakko lähteä sinne kynsihuoltoon.
Kohtalon ivaa jos niin käy. Toisaalta, ei se olisi ihme mun tuurillani.
Ukkokultakin alkaa saada tarpeekseen lumesta. Lähti aamulla 7ksi töihin ja tuli joskus klo 18 maissa kotiin. Kello on soimassa 01.00 ja heti kahvin jälkeen töihin ja auraamaan. Sen jälkeen normi työpäivä perään. Alkaa hänkin olla jo veto vähissä. Katselin tuossa Forecan sääennusteita ja näitä sateita riittää , enemmän tai vähemmän, sunnuntaihin asti. Ei taida tulla hänelle vapaa-ajan ongelmaa.
Laittelin tuossa lääkkeitäni ja totesin, etten selviä kahden kanssa ensi kuun rahoihin asti. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pitää maksaa se 50e omavastuu ennen kuin korvattavuus alkaa. Eikä yhtään naurattanut,kun toisten lääkkeiden hinta ennen korvattavuutta on 92e ja risat ja toisen melkein 60e. Jos olen ymmärtänyt oikein, ei noille kahdelle pitäisi tulla hinnaksi kuin 54,50e. No, se nähdään sitten. Mut joka tapauksessa täytyy kikkailla vähän, että selviän helmikuun rahoihin asti. Ahdistaa, kun aina täytyy laskea ja miettiä,mihin on rahaa ja mihin ei.Ja niin kuin yleensäkin käy, ei jää yhtään ylimääräistä. Tää on niin syvältä.
Tänään oli taas päivä, jolloin en olisi halunnut lähteä mihinkään, mutta pakko oli, kun piti käydä tk:ssa ja hierojalla. Hierojalle menin kyllä mielelläni. Nyt täytyy vain taikoa jostain rahaa, että pystyy jatkamaan käyntejä. Sain ystävältä joululahjaksi hemmottelurahaa, mut ajattelin käyttää sen kampaajaan ja jalkahoitoon. Ylellisyyttä siis tiedossa 😍💗💖
Nyt perjantaina mulla on kynsihuolto; millaisetkohan tällä kertaa ottaisi... Hmmm...
Lunta on yli oman tarpeen. Tänään liikkeellä ollessani, joutui kaivamaan auton lumesta jokaisen hieman pidemmän (20min) pysähdyksen jälkeen. Ihan niin kuin siitä olisi hyötyä ollut - tuli meinaan niin sakeasti ellei suorastaan taivaan täydeltä. Meinasin harjata auton ennen talliin ajoa,mutta totesin sen turhaksi. Niinpä ajoin auton talliin,harjasin siellä lumet, jotka siirsin katuharjalla tallista ulos. Miten osuikin tällainen lumisade juuri siksi päiväksi,kun oli pakko lähteä liikenteeseen. Katsotaan vaan, niin perjantainakin sataa lunta, kun on pakko lähteä sinne kynsihuoltoon.
Kohtalon ivaa jos niin käy. Toisaalta, ei se olisi ihme mun tuurillani.
Ukkokultakin alkaa saada tarpeekseen lumesta. Lähti aamulla 7ksi töihin ja tuli joskus klo 18 maissa kotiin. Kello on soimassa 01.00 ja heti kahvin jälkeen töihin ja auraamaan. Sen jälkeen normi työpäivä perään. Alkaa hänkin olla jo veto vähissä. Katselin tuossa Forecan sääennusteita ja näitä sateita riittää , enemmän tai vähemmän, sunnuntaihin asti. Ei taida tulla hänelle vapaa-ajan ongelmaa.
Laittelin tuossa lääkkeitäni ja totesin, etten selviä kahden kanssa ensi kuun rahoihin asti. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pitää maksaa se 50e omavastuu ennen kuin korvattavuus alkaa. Eikä yhtään naurattanut,kun toisten lääkkeiden hinta ennen korvattavuutta on 92e ja risat ja toisen melkein 60e. Jos olen ymmärtänyt oikein, ei noille kahdelle pitäisi tulla hinnaksi kuin 54,50e. No, se nähdään sitten. Mut joka tapauksessa täytyy kikkailla vähän, että selviän helmikuun rahoihin asti. Ahdistaa, kun aina täytyy laskea ja miettiä,mihin on rahaa ja mihin ei.Ja niin kuin yleensäkin käy, ei jää yhtään ylimääräistä. Tää on niin syvältä.
perjantai 18. tammikuuta 2019
Tammikuuta mennään
En tiedä.... Jotenkin olen siipi maassa. Mikään ei huvita ja tuntuu, että ärsyynnyn helpolla. . Tietenkään en näytä sitä Ukkokullalle, mutta silti. En saa tartuttua mihinkään eikä kutominenkaan oikein kiinnosta. Pitäisi kutoa ne yhdet polvarit,jotka oon kyllä jo pari kertaa aloittanut, mutta varsi on tullut liian kireä. Mistä löytäisi puhtia????
Toinen mikä mua ärsyttää yli kaiken, on ruoan laittaminen. Olen monta kertaa ajatellut,kuinka helppoa olisi, jos elelisi yksin - vois olla laittamatta ruokaa, jos ei huvita. Nyt ei voi jättää Ukkokultaa nälkään 😉 Ei niin, etteikö ruoan laittaminen ole pieni hinta siitä, että elämässäni on noin ihana mies kuin Ukkokultani on.
Ehkä yksi syy on se, että näin talvisin tuntuu, että olen koko ajan yksin, kun Ukkokulta joutuu tekemään pitkää päivää ja kotona hän melkeinpä vain nukkuu. Ymmärrän toki sen, että jossain kohtaa on pakko nukkua, mutta silti.
Kudoin Ystikselle Ullis -nimisestä langasta sukat. Oli ihan kiva tuttavuus. Suht pehmeä lanka jal väri oli kiva. Yksi 100g kerä ei ihan riittänyt koon 39 sukkaan,jossa oli 17cm varsi. Kokonaiskulutus pariin mun käsialalla oli 122g. Koostumus on normi villasukan eli 75% villa 25% polyamidi. Niistä tuli ihan kivat.
Sain eilen yhdet sukat valmiiksi eli lopusta Ulliksesta ja Pallasta lisäksi, jotta sain koon 40 sukat.. Niiden kutominen oli yhtä tuskaa, kun mun mielestä ne ovat rumat. Mielikuvan mukaan odotin kauniimpia, mutta todellisuus oli toista.
Oli yllättävän helppo löytää kohta,jotta saa samanlaiset sukat. Kerrankin.
Toinen mikä mua ärsyttää yli kaiken, on ruoan laittaminen. Olen monta kertaa ajatellut,kuinka helppoa olisi, jos elelisi yksin - vois olla laittamatta ruokaa, jos ei huvita. Nyt ei voi jättää Ukkokultaa nälkään 😉 Ei niin, etteikö ruoan laittaminen ole pieni hinta siitä, että elämässäni on noin ihana mies kuin Ukkokultani on.
Ehkä yksi syy on se, että näin talvisin tuntuu, että olen koko ajan yksin, kun Ukkokulta joutuu tekemään pitkää päivää ja kotona hän melkeinpä vain nukkuu. Ymmärrän toki sen, että jossain kohtaa on pakko nukkua, mutta silti.
Kudoin Ystikselle Ullis -nimisestä langasta sukat. Oli ihan kiva tuttavuus. Suht pehmeä lanka jal väri oli kiva. Yksi 100g kerä ei ihan riittänyt koon 39 sukkaan,jossa oli 17cm varsi. Kokonaiskulutus pariin mun käsialalla oli 122g. Koostumus on normi villasukan eli 75% villa 25% polyamidi. Niistä tuli ihan kivat.
Sain eilen yhdet sukat valmiiksi eli lopusta Ulliksesta ja Pallasta lisäksi, jotta sain koon 40 sukat.. Niiden kutominen oli yhtä tuskaa, kun mun mielestä ne ovat rumat. Mielikuvan mukaan odotin kauniimpia, mutta todellisuus oli toista.
 |
| Ystiksen Ullikset |
 |
| Ullikset lisänä TeeTee Pallas |
Olisi monen monta sukkaideaa, mutta kun menee niin kauan aina yhteen sukkapariin. En mielestäni ole kuitenkaan hidas kutoja, muttei minusta ole kutomaan sukkaparia päivässä. Ihmettelenkin heitä, jotka kutovat vuodessa 365 sukkaa ja muut jutut päälle.
Ajattelin tuossa joutessani, ettei mulla ole oikeastaan kuin 3 ystävää,jotka pitävät ja joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä tasaiseen tahtiin. Ei niin, että heitä pitäisi määrättömästi olla, mutta välillä tuntuu kuin kaikki olisivat unohtaneet . Täällä asuvaa Ystistä ei voi tässä kohtaa laskea mukaan, koska hänen kanssaan pidetään tosi tiiviisti yhteyttä. Eikä aina tunnu siltä,että on unohdettu - välillä vain tulee tunne, ettei puhelin soi / piippaa viestin merkiksi ollenkaan.
Kai se täytyy ottaa kudin taas kätöseen ja jatkaa joululahjojen tekoa.
Mukavaa viikonloppua!
keskiviikko 9. tammikuuta 2019
Uusi vuosi, uudet kujeet...
... Tai sitten jatketaan samaan tyyliin.
Olin päättänyt, että tänä vuonna kirjoitan säännöllisemmin, mutta alku ei näytä lupaavalta. Menossa jo toinen viikko ja vasta nyt sain aikaiseksi tulla tekemään asialle jotain.
Alkanut vuosi olisi voinut alkaa paremminkin. Olen ollut jotenkin..hmmm....tylsistynyt koko ajan. Kutominen tuntuu pakkopullalta,mutta silti vaan kudon. Tiedä sitten, missä kohtaa homma tyssää. Pitäisi ni ne viimeiset sukat Costille, mutta se vaan ei nyt ota tuulta purjeisiin. Jos huomenna sitten....
Nyt olen käyttänyt tekosyynä sitä, että olen kahtena viimeisenä yönä herännyt migreenipäänsärkyyn. On ollut niin paha, että on pitänyt lääkitä täsmälääkkeellä. En muista, koska olisi ollut näin pitkään kestävää migreeniä. Päivällä ei ole kuin tykyttävää särkyä, mutta yöllä se sitten muuttuu migreeniksi. Yksi syy voi olla, että mun hartiat ovat totaalisen jumissa. Varasin maanantaina hierojan,mutta pääsen vasta ensi viikon tiistaina sinne. Voi tulla pitkä viikko. :(
Muutenkin oon ollut jotenkin mieli maassa... Mitään järkevää syytä en sille keksi,mutta jotenkin niin vaan on. Voi kun tietäisi taikakeinon, jolla saisi fiilikset nousemaan. Ennen joulua oli fiilikset niin korkealla,kun kudoin Costille, joten tuntuu niin hullulta olla nyt fiilisten toisessa ääripäässä.
Eikä fiilistä parantanut se, että mun puhelimen muistikortti on viottunut. Se lähetti ensin yhden kuvan pelkkänä harmaana ruutuna,kun yritin laittaa kaverille kuvaa tekstiviestin yhteydessä. No, sitten menin buuttaamaan kännyn, minkä jälkeen känny ilmoitti SD-kortin olevan vahingoittunut ja kaikki kuvat hukassa. Ketutus nousi nollasta sataan alle sekunnin. Huomenna sitten puhelinkauppaan kysymään, saako kuvia pelastettua ja/tai ostaa uusi kortti. Prkl...olis ollut rahalle muutakin käyttöä. (tässä kuussa kun täytyy maksaa apteekkiin se 50e omavastuu ennen kuin saa korvattavuuden käyttöön lääkkeisiin) Tulis joskun jotain iloista yllätystä eikä aina näitä.
Oon mä jotain pientä saanut kudottua ;)
Olin päättänyt, että tänä vuonna kirjoitan säännöllisemmin, mutta alku ei näytä lupaavalta. Menossa jo toinen viikko ja vasta nyt sain aikaiseksi tulla tekemään asialle jotain.
Alkanut vuosi olisi voinut alkaa paremminkin. Olen ollut jotenkin..hmmm....tylsistynyt koko ajan. Kutominen tuntuu pakkopullalta,mutta silti vaan kudon. Tiedä sitten, missä kohtaa homma tyssää. Pitäisi ni ne viimeiset sukat Costille, mutta se vaan ei nyt ota tuulta purjeisiin. Jos huomenna sitten....
Nyt olen käyttänyt tekosyynä sitä, että olen kahtena viimeisenä yönä herännyt migreenipäänsärkyyn. On ollut niin paha, että on pitänyt lääkitä täsmälääkkeellä. En muista, koska olisi ollut näin pitkään kestävää migreeniä. Päivällä ei ole kuin tykyttävää särkyä, mutta yöllä se sitten muuttuu migreeniksi. Yksi syy voi olla, että mun hartiat ovat totaalisen jumissa. Varasin maanantaina hierojan,mutta pääsen vasta ensi viikon tiistaina sinne. Voi tulla pitkä viikko. :(
Muutenkin oon ollut jotenkin mieli maassa... Mitään järkevää syytä en sille keksi,mutta jotenkin niin vaan on. Voi kun tietäisi taikakeinon, jolla saisi fiilikset nousemaan. Ennen joulua oli fiilikset niin korkealla,kun kudoin Costille, joten tuntuu niin hullulta olla nyt fiilisten toisessa ääripäässä.
Eikä fiilistä parantanut se, että mun puhelimen muistikortti on viottunut. Se lähetti ensin yhden kuvan pelkkänä harmaana ruutuna,kun yritin laittaa kaverille kuvaa tekstiviestin yhteydessä. No, sitten menin buuttaamaan kännyn, minkä jälkeen känny ilmoitti SD-kortin olevan vahingoittunut ja kaikki kuvat hukassa. Ketutus nousi nollasta sataan alle sekunnin. Huomenna sitten puhelinkauppaan kysymään, saako kuvia pelastettua ja/tai ostaa uusi kortti. Prkl...olis ollut rahalle muutakin käyttöä. (tässä kuussa kun täytyy maksaa apteekkiin se 50e omavastuu ennen kuin saa korvattavuuden käyttöön lääkkeisiin) Tulis joskun jotain iloista yllätystä eikä aina näitä.
Oon mä jotain pientä saanut kudottua ;)
 |
| Ukkokullan työkaverille sukat |
 |
| Ukkokullalle Ilkeä Kätyri -pipo |
 |
| hahtuvatumput |
 |
| hahtuvatumput Costille |
 |
| Costin Teddy -tumput |
 |
| Anelma Kervisen Anelmaisia mukaillen Ystikselle synttärilahja |
 |
| Ystiksen tilaamat sukat |
tiistai 18. joulukuuta 2018
O-ho....
 |
| Jouluiset kynnet - tietenkin |
Lokakuussa ja marraskuun alkupuolella meinasin aloittaa joka vuotisen stressaamiseni joulusta ja jouluvalmisteluista ( siis leipomisista ja puuttuvista kutomattomista joululahjoista), mutta sitten tapahtui jotain sellaista, joka vei stressin mennessään. ja tuli mahdollisuus kutoa henkilölle, jota olen fanittanut vuodesta 1983 asti eli 35 vuotta . Jos joku olisi silloin sanonut mulle, että tulen kutomaan hänelle pipoja,tumppuja ja Ja kaikki lähti siitä, että kysyin saanko ruuduttaa netistä ottamani kuvan ja kutoa sen sukkaan ja / tai puseroon. Sain luvan <3 Siinä kohtaa unohtui joulun laittamiset ja puuttuvat joululahjat. Mutta oli siitä iso apukin - mä en ole stressannut joulua yhtään enkä tekemättömiä miljoonaa kuivakakkua ym....Ja silti joulu tulee. Loppuviikosta siivous , joulukoristeita ja loput valmistelut, minkä jälkeen joulu saa tulla.
Myönnettäköön, että 2 lahjaa jää tekemättä,mutta onneksi saajat ovat sellaisia, että heille voi antaa neulelahjakortin :)
Toissailtana sain " aikuisten adhd -kohtauksen" ja tein piparitaikinan, vaikka olin ajatellut tänä vuonna turvautua kaupan pipareihin. Joulunodotus kuitenkin vaatiin piparien tuoksun kotiin eli eilen sitten leipasin reilut 100 kpl. Pitäisi riittää, vaikka perheessä onkin suursyömäri ;) Ainakin toivon niin....
Käsitöitä on siis valmistunut - tietty. Outoa olisi, ellei valmistuisi,kun koko ajan kutoo :D
 |
| Enon vaimokkeen räsymattosukat |
 |
| Kätyrit -setti eräälle rockstaralle, jota olen fanittanut kauan :D |
 |
| Ja tässä Stara itse :) (Kuva julkaistu Costellon luvalla) |
 |
| Samalle fanituksen kohteelle Kätyri- ja räsymattosukat |
 |
| .... ja oranssit Teddystä tehdyt tumput |
 |
| Ystävälle |
 |
| Ukkokullan työkaverin tyttikselle |
 |
| Ukkokullan työkaverille |
 |
| Anelma Kervisen suunnittelemat ne"Anelmaiset" |
.
Tein vielä Costille huovutetut tumput, toiset Lovikka -lapaset Teddystä ja kaulaliinan. Laitan kuvaa niistäkin, kun saan ne. Joku lähetti niin innoissaan paketin, että unohti kuvata sisällön. Ooo-ho... No, kerrankos sitä niin käy.
Nyt kutomaan toiseksiviimeista sukkaparia. Pieni toive elää, ettei jäisi kuin yksi iso huivi jälkitoimitukseen. Onneksi on vielä öitä aikaa kutoa.
Mukavaa viikon jatkoa !
perjantai 19. lokakuuta 2018
Osasi ottaa aamulla koville herätä klo 5.30 - olin meinaan vielä yhden jälkeen hereillä. Mut mikään ei auttanut, pakko oli nousta. Lähdin jo ennen seitsemään käynnisteleen autoa, kun ikinä ei tiennyt lähteekö se käyntiin ensimmäisellä vai sadannella kerralla. Lähti toisella yrityksellä.
Ei kun nokka kohti Lahtea. Siellä on Renkomäestä melkein Launeelle asti tietöitä ja sanoisin, että pimeässä se oli ihan peestä mennä; etenkin kun ei muutenkaan juuri aja Lahdessa.
Olin joskus 7.15 perillä eli jäi vartti aikaa odottaa ennen kuin ovi aukesi. Onneksi en ollut ainoa odottaja. Mut on nuo miehet mahdottomia - lähestulkoon tönivät toisiaan, että kuka ehtii ekana tiskille. En viitsinyt osallistua kisaan ;)
Kun sain asian hoidettua tiskillä ja jätettyä avaimet, tein itselleni pesän pöydänviereen. Toisin sanoen kuppi kahvia ja käsityö esille. Olin niin fiksu, että otin sukkakutimen mukaan, kun tiesin, että menee 1,5-2h. ( loppujen lopuksi meni 3h) Vietin siis itsekseni LänsiAutossa KIP -päivää (KIP=Knit In Public) Voitte uskoa, että sain osakseni sekä hymyjä että hyvin kummastuneita ilmeitä. Mut tosiasia on, etten olisi ilman kudinta saanut kulutettua 3 tuntia m Sukka oli melkein puolessavälissä, kun vihdoin pääsin lähtemään korjatulla autolla. (onneksi siellä oli ilmainen kahvi /kaakao automaatti :)
Nyt auto on korjattu kalliilla merkkiliikkeessä, mut eiköhän se taas kestä seuraavat 15 vuotta. Airbagin valon palaminen yhtäjatkoisesti jonkin aikaa ja sammuminen yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin, johtui siitä, että penkinalla menevissä johdoissa oli kosketushäikkää ja liitin enää kiinni hiinä ja hiinä. Sinne vaihdettiin uusia liittimiä ja vähän johtoakin.
Ajonesto -ongelmakin saatiin korjattua vaihtamalla se virtalukkoon menevä johtopaketti ratin sisään. Siellä oli lähes poikkimenneitä johtoja ja pitiv ät ihmeenä, että auto on yleensä enää lähtenyt käyntiin. Luojan kiitos, vika ei ollut virtalukossa, koska se olisi sitten tullut kalliiksi - silloin olisi pitänyt koodata uudet avaimetkin. Hyvä näin, vaikka riittävän kalliiksi se tuli näinkin. Nyt ihmetellään, miten selvitään seuraavat 2 viikkoa. Onneksi on perunoita ja pakkasessa jauheliha, niin saa ainakin keiton tehtyä niistä.
Niin ja korjasivathan ne sen repsikan turvatyynyongelmankin, minkä takia tuon ikäiset ja malliset autot kutsuttiin ilmaiseen huoltoon.
Ei maar, kai se täytyy mennä kutomaan sitä viimeistä peittoa. Kohta saan viimeiset langat kiinni ja sitten alkaa loppusuora. Tavoite on, että sunnuntaina se on viimeistään valmis.
Mukavaa viikonloppua!
Ei kun nokka kohti Lahtea. Siellä on Renkomäestä melkein Launeelle asti tietöitä ja sanoisin, että pimeässä se oli ihan peestä mennä; etenkin kun ei muutenkaan juuri aja Lahdessa.
Olin joskus 7.15 perillä eli jäi vartti aikaa odottaa ennen kuin ovi aukesi. Onneksi en ollut ainoa odottaja. Mut on nuo miehet mahdottomia - lähestulkoon tönivät toisiaan, että kuka ehtii ekana tiskille. En viitsinyt osallistua kisaan ;)
Kun sain asian hoidettua tiskillä ja jätettyä avaimet, tein itselleni pesän pöydänviereen. Toisin sanoen kuppi kahvia ja käsityö esille. Olin niin fiksu, että otin sukkakutimen mukaan, kun tiesin, että menee 1,5-2h. ( loppujen lopuksi meni 3h) Vietin siis itsekseni LänsiAutossa KIP -päivää (KIP=Knit In Public) Voitte uskoa, että sain osakseni sekä hymyjä että hyvin kummastuneita ilmeitä. Mut tosiasia on, etten olisi ilman kudinta saanut kulutettua 3 tuntia m Sukka oli melkein puolessavälissä, kun vihdoin pääsin lähtemään korjatulla autolla. (onneksi siellä oli ilmainen kahvi /kaakao automaatti :)
 |
| Vietin ihan itsekseni KIP -päivää tänään LänsiAutossa 3h.Kuljetusvälineenä äidin alakoulussa tekemä kässäpussi jostain 50-luvun alusta |
Ajonesto -ongelmakin saatiin korjattua vaihtamalla se virtalukkoon menevä johtopaketti ratin sisään. Siellä oli lähes poikkimenneitä johtoja ja pitiv ät ihmeenä, että auto on yleensä enää lähtenyt käyntiin. Luojan kiitos, vika ei ollut virtalukossa, koska se olisi sitten tullut kalliiksi - silloin olisi pitänyt koodata uudet avaimetkin. Hyvä näin, vaikka riittävän kalliiksi se tuli näinkin. Nyt ihmetellään, miten selvitään seuraavat 2 viikkoa. Onneksi on perunoita ja pakkasessa jauheliha, niin saa ainakin keiton tehtyä niistä.
Niin ja korjasivathan ne sen repsikan turvatyynyongelmankin, minkä takia tuon ikäiset ja malliset autot kutsuttiin ilmaiseen huoltoon.
Ei maar, kai se täytyy mennä kutomaan sitä viimeistä peittoa. Kohta saan viimeiset langat kiinni ja sitten alkaa loppusuora. Tavoite on, että sunnuntaina se on viimeistään valmis.
Mukavaa viikonloppua!
torstai 18. lokakuuta 2018
Huomenta! Että osaa olla harmaata ja sumuista. No, kaipa se kuuluu syksyyn.
Pakotin eilen itseni kutomaan sitä viimeistä torkkupeittoa. Ei huvittaisi yhtään kutoa sitä;mieluummin tikuttaisin sukkaa tai jotain pienempää. Hartiat nimittäin kipeytyivät eilen, kun täytyy vähän väliä vääntää ja kääntää sitä peittoa. Yritän motivoida itseäni muistuttamalla, että enää yksi langanvaihto ja sitten on viimeiset langat menossa. En vaan meinaa motivoitua millään....
Huomenna pitäisi herätä klo 5.30. Mulla on tai siis autolla on huolto Lahdessa klo 7.30. Sinne ajaa n.30min (ehkä enemmänkin,kun Renkomäki - Laune väli on yhtä tietyötä) ja täytyy mennä yrittämään autoa käyntiin hyvissä ajoin. Se ei aina tykkää lähteä käyntiin, kun jostain syystä ajonesto ei mene pois päältä. Saavat huomenna katsoa senkin siellä. Vaikka Ukkokulta onkin ihan Guru korjaamaan autoja, niin tätä hän ei pysty korjaamaan. Todennäköisesti tulee uudet avaimetkin ja niiden koodaaminen.
Varsinainen syy huoltoon on se, että mun auto kuuluu sellaiseen ryhmään, jonka apparin turvatyyny saattaa laueta itsekseen ja lennättää muovinpalasia kaamein seurauksin näin vanhemmiten. Jokunen vuosi sitten oli kanssa takaisinkutsu tuon samaisen apparin turvatyynyn takia.
Syksy on yleensä mun vuodenaikani, kun pimenee eikä ole kuuma. Tänä vuonna sitä ihanaa tunnetta ei ole tullut. Tuntuu, että olen ajatellut asioita liikaa, minkä seurauksena meinaa tulla lamaantuminen, joka heijastuu mm. tuohon saamattomuuteen käsitöiden kanssa. Pelottaa ajatella, miten käy leipomusten ja loppujen joululahjojen kanssa. Turhan paljon on vielä tekemättä ja sitten on vielä yhdet tilaussukat ( polvisukat) ohuesta sukkalangasta.
Lisäksi on tullut kauhea huoli siitä, että olen jo 48v eli olen varmasti jo ylittänyt elämäni puolivälin. Ensimmäinen tavoitteeni on 63v, jolloin olisin elänyt vajaan 3kk kauemmin kuin äiti. Toinen etappi on 65, jolloin olisin samanikäinen kuin isä oli kuollessaan ja kolmas tavoite on elää yli 80 vuotiaaksi. Lyhyesti sanottuna, stressaan siitä, että olisi vielä paljon lankaa kudottavana ( en ole ehtinyt kutoa elämässäni vielä tarpeeksi) ja hyvää elämää elettävänä Ukkokullan kanssa. Noita kun riittävästi pyörittää mielessään, on seurauksena takuuvarma stressaantuminen. Juu, tiedän että pitäisi elää päivä kerrallaan ja siten, että jos heräisi seuraavana aamuna keittämään kuolleena kahvia, voisi sanoa, että on elänyt riittävän pitkän ja hyvän elämän. Nyt tulee se surullisen kuuluisa "Mutta......"
Miksi ihmisen pitää miettiä tuollaisia? Miksei voi vain nauttia elämästä päivä kerrallaan? on elämän tuhlaamista, kun surkuttelee tuollaisia kuin minä teen. Siinä unohtaa helposti elää. On aika ankeaa sitten (ehkä) vanhana ajatella taaksepäin ja miettiä, miksen silloin aikani tehnyt näin ja näin. Kaipa elämän kuuluu välillä olla ahdistavaa, jotta osaa iloita ja nauttia pienistäkin asioista.
Nyt menen kutomaan sitä peittoa - ei tästä muuten mitään tule.
Pakotin eilen itseni kutomaan sitä viimeistä torkkupeittoa. Ei huvittaisi yhtään kutoa sitä;mieluummin tikuttaisin sukkaa tai jotain pienempää. Hartiat nimittäin kipeytyivät eilen, kun täytyy vähän väliä vääntää ja kääntää sitä peittoa. Yritän motivoida itseäni muistuttamalla, että enää yksi langanvaihto ja sitten on viimeiset langat menossa. En vaan meinaa motivoitua millään....
Huomenna pitäisi herätä klo 5.30. Mulla on tai siis autolla on huolto Lahdessa klo 7.30. Sinne ajaa n.30min (ehkä enemmänkin,kun Renkomäki - Laune väli on yhtä tietyötä) ja täytyy mennä yrittämään autoa käyntiin hyvissä ajoin. Se ei aina tykkää lähteä käyntiin, kun jostain syystä ajonesto ei mene pois päältä. Saavat huomenna katsoa senkin siellä. Vaikka Ukkokulta onkin ihan Guru korjaamaan autoja, niin tätä hän ei pysty korjaamaan. Todennäköisesti tulee uudet avaimetkin ja niiden koodaaminen.
Varsinainen syy huoltoon on se, että mun auto kuuluu sellaiseen ryhmään, jonka apparin turvatyyny saattaa laueta itsekseen ja lennättää muovinpalasia kaamein seurauksin näin vanhemmiten. Jokunen vuosi sitten oli kanssa takaisinkutsu tuon samaisen apparin turvatyynyn takia.
Syksy on yleensä mun vuodenaikani, kun pimenee eikä ole kuuma. Tänä vuonna sitä ihanaa tunnetta ei ole tullut. Tuntuu, että olen ajatellut asioita liikaa, minkä seurauksena meinaa tulla lamaantuminen, joka heijastuu mm. tuohon saamattomuuteen käsitöiden kanssa. Pelottaa ajatella, miten käy leipomusten ja loppujen joululahjojen kanssa. Turhan paljon on vielä tekemättä ja sitten on vielä yhdet tilaussukat ( polvisukat) ohuesta sukkalangasta.
Lisäksi on tullut kauhea huoli siitä, että olen jo 48v eli olen varmasti jo ylittänyt elämäni puolivälin. Ensimmäinen tavoitteeni on 63v, jolloin olisin elänyt vajaan 3kk kauemmin kuin äiti. Toinen etappi on 65, jolloin olisin samanikäinen kuin isä oli kuollessaan ja kolmas tavoite on elää yli 80 vuotiaaksi. Lyhyesti sanottuna, stressaan siitä, että olisi vielä paljon lankaa kudottavana ( en ole ehtinyt kutoa elämässäni vielä tarpeeksi) ja hyvää elämää elettävänä Ukkokullan kanssa. Noita kun riittävästi pyörittää mielessään, on seurauksena takuuvarma stressaantuminen. Juu, tiedän että pitäisi elää päivä kerrallaan ja siten, että jos heräisi seuraavana aamuna keittämään kuolleena kahvia, voisi sanoa, että on elänyt riittävän pitkän ja hyvän elämän. Nyt tulee se surullisen kuuluisa "Mutta......"
Miksi ihmisen pitää miettiä tuollaisia? Miksei voi vain nauttia elämästä päivä kerrallaan? on elämän tuhlaamista, kun surkuttelee tuollaisia kuin minä teen. Siinä unohtaa helposti elää. On aika ankeaa sitten (ehkä) vanhana ajatella taaksepäin ja miettiä, miksen silloin aikani tehnyt näin ja näin. Kaipa elämän kuuluu välillä olla ahdistavaa, jotta osaa iloita ja nauttia pienistäkin asioista.
Nyt menen kutomaan sitä peittoa - ei tästä muuten mitään tule.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)