Useampana päivänä on pitänyt kirjoittaa, mutten ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Osasyy voi olla ne helteet - oli tuskastuttavan kuuma niin sisällä kuin ulkonakin. Nyt ei tarvitse valittaa kuumuudesta - taivaalta tulee vettä kuin sen nimeltämainitsettoman neidin takalistosta. Tietenkin vettä tulee juuri tänään, kun on pakko lähteä liikenteeseen. Minun tuuriani. Lämpötila on ulkona +20, vaikka sataa.

Tähän kirjoittamattomaan viikkoon on mahtunut vaikka mitä. Yksi Kyjytyö on valmistunut eli piiiitkät säärystimet, joihin meni lankaa 180g. Lankana Novitan 7 Veikka.

Nyt on puikoilla omenanvihreät Kin -sukat. Ihan kiva malli kutoa ja muutenkin. Lisäksi olen tehnyt KyJyyn aloituksia eli enää puuttuisi 3 aloitusta, niin olisi ne vaaditut 15 aloitusta tehty, mitkä pitää olla elokuun loppuun mennessä tehtynä.

Jotta asiat eivät vahingossakaan pääsisi menemään edes tavallisesti, tuli suru-uutinen. Miesystävän äiti kuoli yllättäen viime viikolla. hän oli juuri täyttänyt 64v. Tuo tietenkin nosti oman äitini kuoleman pintaan, vaikka siitä tuleekin tänä vuonna jo 8 vuotta. Alkaa vain tulla tunne, että mitä vielä. Olisi tässä muutenkin ollut ihan riittävästi huolia.

Täytyisi taas mennä lankakaappeja läpi ja katsoa, vieläkö raaskisi jotain myydä. Alkaa vain tuntua, että hyvä varastoni alkaa huveta liikaa. Pakko kuitenkin yrittää muuttua rahaksi.... Ehkä lankaa saa joskus sitten hankittua lisää.

Pidän tässä toisella silmällä sadetta silmällä eli heti, kun se lakkaa, lähden asioille. Onpahan nekin sitten hoidettu. Todellisuudessa en haluaisi lähteä kotoa mihinkään, mutta pakko se on.

Ei ole totta! Entinen naapurini, jonka asuntoon muutin, kun hän muutti pois, soitti äsken ja kysyi olenko kotosalla. Hän on käymässä paikkakunnalla ja sovittiin, että hän tulee käymään meillä. Mukava nähdä häntä pitkästä aikaa :) Tuli siis jotain myönteistä tähän päivään.
Minun tuurillani se sateeton hetki osuu just siihen, kun en pääse lähtemään asioille. no, en minä sokerista ole ja postikin on klo 18 asti auki.

Lämmin tervehdys!

Sää näyttää menevän laidasta laitaan: ensin on kylmää ja sateista ja nyt sitten on vähän liiankin kuuma - ainakin minulle. No, aina ei voi voittaa ;)

Juhlat on nyt juhlittu ja vuosi vanhennuttu - kalenterin mukaan. Mieli on kyllä lähempänä kahtakymmentä....
Olin tilannut oikein konditoriasta mansikka-kermakakun ja se oli niin hyvää. Otin 12 hengen kakun ja ajattelin, että sitä jäisi vielä täksi päiväksi ns. rääppiäiskakuksi, mutta katin kontit. Kakku loppui eilen. Mutta komia se oli.

Vieraita kävi muutama ja puhelinsoittoja ja tekstiviestejä tuli sitten enemmänkin. Lisäksi facen kautta muutama kaveri onnitteli. On se vaan mukavaa, kun toisella paikkakunnalla asuvat kaverit, joita ei kaikkia ole edes nähnyt muutamaan vuoteen, muistivat. Parhaani mukaan minäkin yritän muistaa ihmisten merkkipäiviä.

Se täytyy myöntää, että toisaalta olin illalla tosi väsynyt ja nuutunut, mutta toisaalta kävin ylikierroksilla. Nukkumaan rauhoittuminen oli tosi vaikeaa ja kello taisi olla lähempänä 02, kun olen viimeisen kerran katsonut kelloa.

Tänään olen juossut sitten asioilla ja poikkesin ystävättärellänikin kahvilla. Kauemminkin olisin voinut viipyä, mutta jotenkin olin levoton sielu enkä malttanut pysyä paikallani.
Lähdettyäni sieltä, menin valokuvaamoon passikuvaan, kun saan Kultsilta passin synttärilahjaksi. Ensimmäinen vapaa aika poliisin lupapalveluihin on Lahdessa 1.8. ja täällä vasta 1.9. Miten niin menee pitkäksi... Valokuvaamossa kyllä kuulin, että nopeiten passin saa Heinolasta. Pitäisiköhän sitä lähteä kesälomamatkalle ;D

Nyt pitäisi alkaa laittaa lisää lankaa myyntiin. Varastoni hupenee vauhdilla, mutta pakko yrittää muuttua rahaksi. Tässä kuussa kun on ne Musarit ja loppukuusta taas isompi lasku odottamassa. Tämä on niin tätä. Lottovoittokin tuntuu kiertävän minut niin kaukaa.... :D

Ai joo, tätini sovitti pipoa, jonka hän saa joululahjaksi. Olin huolissani pipon syvyydestä, kun se näytti hirvittävän isolta (pitkältä), mutta onneksi se oli sopiva. Älkää kysykö mistä lehdestä luo malli on. Jostain vanhasta lehdestä, josta olen vain leikannut tuon ohjeen talteen lehtiä hävittäessäni.

Lankana siinä on TeeTee Pallas ja sitä kului 75g. Saatiin siis kolmas KyJy valmiiksi.

Lopuksi kuva niistä kaksista pitsisukista (siniset ja oranssit) jalassa. Näkyy se kuvio paremmin kuin ilman jalkaa.

Lämmintä riittää

Tulikohan nyt kesä? Ainakin ulkona on niin kuuma, että mieluummin olen sisällä, kun olen onnistunut pitämään asunnon viileänä.

Olen taas miettinyt syntyjä syviä, mikä ei tiedä hyvää. Toisaalta asiat ovat ihan ok - on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa voin puhua enemmän tai vähemmän asioita. Tietenkin se menee niin, ettää yhden kanssa puhuu yhtä ja toisen kanssa toista. Yhdellä ystävistäni on ehkä kokonaisvaltaisin tieto siitä, missä oikeasti mennään. Hänkään ei kuitenkaan ihan kaikkea tiedä, sillä on asioita joita en kenellekään kerro. Ne asiat ovatkin sitten niitä, jotka keikuttavat niin sanotusti venettäni. Välillä tuntuu, että olisi parempi kuin ei olisikaan - stressaa niin julmetusti etenkin yksi asia.
Lisäksi olen viime päivinä muistellut entistä enemmän lapsuuttani, vanhempiani ja aikaa, jolloin ei ollut huomisesta huolta.
Tietysti omilla valinnoillaan on vaikuttanut asioihin ja jotain olisi voinut tehdä toisin vuosien saatossa, mutta en mielestäni ole kuitenkaa ole niin paska ihminen, että olisin ansainnut kaiken tämän, mitä niskaan on tullut. ( jos siis haluaa ajatella asian tuolta ansaitsemis -kantilta)

Vähän olen yrittänyt kutoakin ja olen jotain pientä saanutkin aikaan. En kuitenkaan ole siinäkään täysillä mukana, sillä huomasin luetun ymmärtämisen tehneen minulle tepposet. Neuleen saaja oli kyllä sitä mieltä, että sitä sanotaan käsityötaidoksi, kun osaa sumplia väärin menneen kohdan näyttämään siltä, että näin se kuuluikin mennä. Kauniisti sanottu, mutta kun itse tiedän sen menneen väärin, häiritsee se minua aikas paljon. Tovin mietinkin, että puran tekeleen ja aloitan alusta, mutta sitten totesin, että antaa olla ja kikkailen jotain sitten siinä kohtaa, missä virhe tulisi esille. Neuleen saaja on huomenna tulossa käymään ja olisihan se mukava antaa valmis neule hänelle mukaan. Kyseessä on pipo, mikä saattaa tulla ihan tarpeeseen tässä Suomen suvessa. ;)

Kohta pitäsi lähteä käymään Kultsilla. Juhlitaan mun synttäreitä päivää etuajassa, koska hänellä on sellainen viikko, ettei iltaisin ehditä juhlia. Vien mennessäni pienen palan kakkua.
Mutta se on pakko sanoa, että vaikka erosimmekin Kultsin kanssa, on meillä edelleen tosi hyvät välit ja mielestäni lämpimät sellaiset. Se on yksi tärkeä asia minulle.

Eipä tässä muuta kuin kaunista sunnuntaita kaikille.

Ihmeiden aika ei ole ohi; ulkona oli niin lämmin, että lähdin kesämekolla liikenteeseen. Ihan outoa tällainen.
Kävin tuossa viemässä pari pakettia postiin ja ex-toiminimeni kirjanpitäjän luona sen synttärikahvilla.
Kaupassakin poikkesin, mutta pakko lähteä vielä uudestaan - unohdin sen tärkeimmän asian, minkä takia oikeastaan menin sinne. Lahopää mikä lahopää.

Edellisessä postauksessa jo mainitsin, että pitäisi siivota... vieläkään ei ole tapahtunut mitään sen asian tiimoilta. Hmmm...Pitäisiköhän pikkuhiljaa alkaa tehdä asialle jotain... Kurjaa, jos vieraat joutuvat siivoamaan ;D

Sain muuten KyJyn nro 2 valmiiksi toissapäivänä. Kyseessä on samanlaiset pitsisukat kuin ne turkoositkin. Tällaiset niistä tuli. Lankana novita Nalle.

Nyt on siis 2 työtä valmiina ja työt nro 3 ja 4 vaiheessa. "Onneksi" tulee jalkapalloa - saa varmaan kudottua ainakin vähän.

Nyt se on todistettu; olen ihan lahopäinen. Lähdin ostamaan sitä sokeria ja paria muuta juttua, mitkä tulivat mieleeni siinä matkalla. Kotiin palattuani totesin, ettää nämä kaksi muuta juttua olivat mukana, mutta se sokeri oli edelleen ostamatta. Kannattaakohan tällaisen ihmisen edes yrittää kutoa tänään...

Hyvää, sateista heinäkuun alkua kaikille!

 Jos sää on harmaa, niin on fiiliksenikin. Heti aamulla pääsi iso itku, kun maksoin laskut pois todetakseni, että hyvin tiukilla ollaan tämäkin kuukausi. Ei tässä kai auta muu kuin mennä uudestaan langat läpi ja laittaa lisää myyntiin talouden pelastamiseksi tai edes sellaiseksi saamiseksi, että pärjää. Tämä on niin tätä. Pitkään aikaan ei ole ollut näin vaikeaa päivää kuin tänään on. Pelkkä kauppaan ja apteekkiin lähteminen vaati tosi ison pinnistyksen. Onnistuin sentään olemaan ystävällisen ja tavallisen näköinen ihmisten ilmoilla ollessani.

Kutominenkaan ei ole ollut nautinnollista, vaan se on sellaista pakkopuurtamista. Tehtävä on, kun menin ilmoittautumaan siihen Kyjyyn ja sen lisäksi pitäisi tehdä joululahjojakin. Mistä revin sen kaiken innon? Ainakin kaksi ihmistä on sanonut minulle, että pitäisi olla armollinen itselleen, mutta jotenkin en osaa. Vaadin tietyissä asioissa itseltäni aika paljon - välillä liikaakin. ( myönnetään, että joissakin asioissa menen kyllä siitä, mistä aita on aika matala ellei matalin)

Synttäripäivään mennessä pitäisi siivota, mutten ole edes aloittanut vielä. Tarkoitus oli siivota vähän kerrallaan, mutta taitaa mennä siihen, että itku kurkussa siivoan viimeisenä päivänä ennen "juhlia". En varsinaisesti juhli, mutta olen muutaman ihmisen pyytänyt kahville.

Kertokaa, mistä saan puhtia siivoamiseen ja kutomiseen, kun mieluiten vain nukkuisin.

Ei kai tässä auta kuin mennä ottamaan kudin käteen ja toivoa, että saisi puikot liikkeelle.

Taas on viikko mennyt ihan huomaamatta... Enkä ole saanut mitään aikaan. Olen yrittänyt kutoa, mutta tuntuu, että sekin takkuaa. Liekö sitten kysymys siitä, että viikon kuluttua siitä, kun KyJy alkoi, minä stressaan jo valmistumisia. Tämähän on ihan katastrofi, kun ei ole kuin yksi työ vasta valmiina.
Sain siis ystävättäreni pitsisukat valmiiksi. Täytyy käyttää aikaisempaa kuvaa samanlaisista sukista, koska en ole vielä saanut ystävättäreni jalkaa mannekiiniksi. Mutta siinä se on - Kyjytyö numero 1 ! Tästä se lähtee.. ainakin toinen ja kolmas työ ovat jo puikoilla.

 

Sää on ollut enemmän kuin epävakaista. Nyt kuitenkin näyttäisi paistavan aurinko ja on kohtuullisen lämmin.. tai ainakin lämpimämpää kuin edeltävinä päivinä. Kun vain mielikin vähän piristyisi - kaikki tuntuu taas kaatuvan niskaan. Tiedän kyllä syynkin, mutta ei siitä sen enempää.

 

Olen koko aamupäivän laitellut lisää lankaa myyntiin. Tämä on huolestuttavaa - lankakaappiin tuli tyhjä hylly :o Apua! Lankanihan alkavat käydä vähiin ( jos ei lasketa niitä seinänvieressä olevia laatikoita) Täytyisi vielä mennä yksi kaappi ja ne laatikot läpi, jos vaikka niistä vielä löytyisi lisää myytävää lankaa. ( Pakko löytyä)

 

Ensi viikolla pitäisi siivota, jos vaikka sattuisi tulemaan reilun viikon päästä synttärivieraita. Arvatkaa vain, mikä on motivaatio siivoamiseen... No, täytyy maanantai...tiistaina heti aloittaa, niin saa tehdä rauhassa vähän kerrallaan.

 

Nyt se on päiväkahvin aika ja sitten kutomaan. Lankoja katsellaan myyntiin myöhemmin.

 

Aurinkoista päivää kaikille.

Ei ole todellista... Jos vaikka sataisi vaihteeksi vettä! Juu, tiedän toivoneeni, ettei olisi tappavan kuuma kesä, mutten suoranaisesti tarkoittanut, että pitäisi sataa päivittäin.
Ilmeisesti olisi pitänyt määritellä tarkemmin, ettei säänhaltijalle olisi jäänyt valinnanvaraa liikaa.

Kaksi KyJyä on aloitettuna eli yhdet pitsisukat ja pitkät säärystimet. Ajattelin aloittaa vielä tänään yhden tai kaksi työtä ja sen jälkeen keskittyä saamaan jotain valmista. Otan aloituspaniikin vasta ensimmäisen deadlinen lähestyessä elokuun lopussa. (näkis vaan) Kaikki ovat sanoneet minulle, että KyJyilyssä ei kuulu stressaantua, koska kyseessä ei ole kilpailu, mutta itseni tuntien tulen stressaamaan ja lujaa, Ilmeisesti minut on rakennettu siten...

Se eilisestä ja takaisin tähän päivään. Edelleen ne kaksi Kyjyä tekeillä - en saanut eilen aloitettua seuraavia. En ole vielä päättänyt, teenkö kaikki aloitukset ja sitten pikkuhiljaa niitä valmiiksi vai miten sumplaan tämän. Suurin ongelma Kyjyjen valmistumisessa näyttää olevan se, etten malta istua kutomassa vaan ravaan vähän väliä koneella. Ei hyvä.

Joopa joo. Tässä tämäkin päivä näyttää menevän koneella. Miten voikin olla taas näin vaikeaa päästä kutimen viereen.. Yksi syy voi olla se, että stressaan ihan hirveästi paria laskua, joihin pitäisi repiä raha loppukuuhun mennessä. Sanoisin, että päivät ovat aika vähissä. Tämä on niin tätä. Ja sama ongelma toistuu todennäköisesti ensi kuussa. Pitäisiköhän saada hermoromahdus tai ainakin paniikki? Ehkä mínulla on tietynlainen paniikki, koska olen liian rauhallinen asian suhteen. Ei nyt ihan hällä väliä -meininki, muttei paljon muutakaan.

Muistaessani, Kiitos Cesilia suppiksista :) En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ja kiittää. Hyi, minä. Perille ovat tulleet ja kyllä minä tästä kirjoittelen, kun vain saan aikaiseksi.

Nyt ruuanlaittoon (plääh) ja jos sitten koettaisin mennä kutomaan.

Mukavaa sunnuntaita.