Ei ole todellista... Jos vaikka sataisi vaihteeksi vettä! Juu, tiedän toivoneeni, ettei olisi tappavan kuuma kesä, mutten suoranaisesti tarkoittanut, että pitäisi sataa päivittäin.
Ilmeisesti olisi pitänyt määritellä tarkemmin, ettei säänhaltijalle olisi jäänyt valinnanvaraa liikaa.

Kaksi KyJyä on aloitettuna eli yhdet pitsisukat ja pitkät säärystimet. Ajattelin aloittaa vielä tänään yhden tai kaksi työtä ja sen jälkeen keskittyä saamaan jotain valmista. Otan aloituspaniikin vasta ensimmäisen deadlinen lähestyessä elokuun lopussa. (näkis vaan) Kaikki ovat sanoneet minulle, että KyJyilyssä ei kuulu stressaantua, koska kyseessä ei ole kilpailu, mutta itseni tuntien tulen stressaamaan ja lujaa, Ilmeisesti minut on rakennettu siten...

Se eilisestä ja takaisin tähän päivään. Edelleen ne kaksi Kyjyä tekeillä - en saanut eilen aloitettua seuraavia. En ole vielä päättänyt, teenkö kaikki aloitukset ja sitten pikkuhiljaa niitä valmiiksi vai miten sumplaan tämän. Suurin ongelma Kyjyjen valmistumisessa näyttää olevan se, etten malta istua kutomassa vaan ravaan vähän väliä koneella. Ei hyvä.

Joopa joo. Tässä tämäkin päivä näyttää menevän koneella. Miten voikin olla taas näin vaikeaa päästä kutimen viereen.. Yksi syy voi olla se, että stressaan ihan hirveästi paria laskua, joihin pitäisi repiä raha loppukuuhun mennessä. Sanoisin, että päivät ovat aika vähissä. Tämä on niin tätä. Ja sama ongelma toistuu todennäköisesti ensi kuussa. Pitäisiköhän saada hermoromahdus tai ainakin paniikki? Ehkä mínulla on tietynlainen paniikki, koska olen liian rauhallinen asian suhteen. Ei nyt ihan hällä väliä -meininki, muttei paljon muutakaan.

Muistaessani, Kiitos Cesilia suppiksista :) En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ja kiittää. Hyi, minä. Perille ovat tulleet ja kyllä minä tästä kirjoittelen, kun vain saan aikaiseksi.

Nyt ruuanlaittoon (plääh) ja jos sitten koettaisin mennä kutomaan.

Mukavaa sunnuntaita.