Vaikken olekaan mikään auringonpalvoja, oli pakko viikonloppuna istua tuossa parvekkeella ja ottaa aurinkoa. Syy saattaa olla se, että nyt se ei porota niin kuumasti kuin sitten kesemmällä.

Muuten on ollut taas jotenkin sekavaa tämä elo. Pitäisi kutoa sitä ylioppilaslahjaa ( malli vaihtui ) ja itselle sitä huivia sinne yo-juhliin, muttei huvita. Ruoanlaitto on toinen, mikä ei huvita sitten ollenkaan. Kaikkein mieluiten pysyisin visusti peiton alla ja antaisin päivien lipua ohi. Kaikki tuntuu taas jotenkin vaikealta ja mahdottomalta.Toisin sanoen, tunnen itseni saamattomaksi ja se aiheuttaa sitten taas stressiä. Saisi kyllä mennä ohitse nämä tuntemukset.

Otin päikkärit, kun tuntui etten millään saa silmiä pidettyä auki. Ei auttanut. Tämä on ihan käsittämätöntä väsymystä; voisin nukkua vaikka kellon ympäri enkä ole varma riittäisikö sekään.
Nyt taidan mennä keittämään kupin kahvia.

Aurinkoista viikkoa!