Miten päivät voivatkaan olla näin vaikeita?! Suorastaan alan tuskastua näihin päiviin - ja miksei öihinkin. Iltaisin en meinaa saada unen päästä kiinni ja aikani pyörittyäni tuskastun siihen pyörimiseen ja valvomiseen, minkä jälkeen nukahtaa vielä huonommin. Päivällä kyllä sitten väsyttää ja voisin nukkua vaikka kuinka paljon. Sanalla sanoen ärsyttävää.
Kai yksi syistä nukahtamisen vaikeuteen on se, että murehdin vielä sängyssä stressaavia asioita, kun en saa tyhjennettyä mieltäni sormia napsauttamalla.
Nytkin olisin ihan valmis menemään tirsoille, mutta on pakko lähteä asioille.

Kun sitten vihdoin pääsin liikkeelle, bongasi ystävättäreni minut ja houkutteli kahville. Sanoin, että on asioita hoidettavana ja sitten yksi pakollinen meno eli katsotaan tilannetta. Loppujen lopuksi kävi niin, että muokkasin asioiden hoitoa ja menin kuin meninkin ystävättärelleni kahville. Lähdettyäni sieltä muokkasin edelleen asioiden hoitoa ja menin käymään Kultsilla kahvilla. Sieltä sitten sinne ihan pakolliseen menooni.

Kotiuduttuani en ole saanutkaan mitään aikaan. Pitäisi siivota, mutta ei huvita, en jaksa, enkä saa aloitettua. No, ehkä täällä vielä voi olla.
Nyt pitäisi ottaa ystävättäreni sukanteelmä taas kätöseen ja jatkaa sen tikuttamista.

Eikä!!! Vilkaisin ikkunasta just ulos ja totesin,että meillä tulee jotain valkoista taivaalta. Ei kiva.