Niin ne päivät menee enkä saa kirjoitettua tänne. Joko ei ole mitään kirjoitettavaa, kun en viitsi aina kirjoittaa masentavia ajatuksiani tai sitten en muuten vaan saa kirjoitettua. Sain kuin sainkin kudottua ne Kontio -sukat. Tuli niistä ihan hyvät. Kultsille teen kanssa samanlaiset. Näissä sukissa lankana on Novita Nallen poltettuoranssi. Kuva oli pakko ottaa ilman salamaa, jotta kuvio näkyisi.

Tuntuu, että noiden sukkien valmistumiseen meni iäisyys. Muutenkin puikot ovat lakkoilevalla tuulella. Mieli tekisi kutoa, mutta tavallisen perussukankin kutominen tuntuu tällä haavaa vaativan liikaa keskittymistä, vaikka ne tulevatkin selkäytimestä ilman ajattelua. Ärsyttävä tilanne.

Toinen asia, mikä on tällä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeaa tai ainakin tuskaista, on ruuan laittaminen. En millään viitsisi / haluaisi / jaksaisi tehdä mitään. Ennemmin olisin syömättä, mutta sitten se menee välipalojen napsimiseksi, mikä ei ole sekään hyvä. Onneksi tänään pääsee perunoiden keittämisellä ja jauhelihakastikkeen lämmittämisellä.
Kohta pitäisikin lähteä kauppaan. Olen yrittänyt miettiä ruokia pääsiäisen yli, mutta vaikea ajatella niin pitkälle. Muutenkin pitkän tähtäimen asioiden ajattelu tuntuu vaikealta ellei jopa mahdottomalta. Tuntuu, että minun pitkäntähtäimen ajatteluni on max huomiseen.

Mielessä käväisi äkkiseltään ajatus, että olisi kiva lähteä käymään jossain. Mutta missä? Sukuloimaan on liian pitkä matka päiväseltään ajeluun ( siis tyyliin käynpä kahvilla)  ja turhanpäiväinen ajelu jonnekin huoltikselle kahville on niin turhanpäiväistä, ettei se ole edes oikea vaihtoehto.

Taas nähdään, miten pienet asiat saavat minut lähestulkoon raivon partaalle. Olen odottanut postia, jotta pääsisin lähtemään kauppaan, mutta eipä ole näkynyt. Ei nyt ihan itkupotkuraivari, mutta melkein. Minun tuurillani posti on jo mennyt tästä ohi, muttei ole tuonut minulle mitään. No, odotan klo 14 asti ja jos sitä ei siihen mennessä näy, lähden liikenteeseen. Moni tuntuu jo saaneen verottajalta postia, mutta minulle ei ole vielä tullut. Olisi se mielenkiintoista nähdä, miten likan käy.
Postipoika toi verottajalta kirjeen; 20e ja sentit päälle saan takaisin. Hyvä näinpäin.

Sain käytyä kaupassakin, mutta nyt on veto ihan pois. Kai se on se, kun täytyy pitää naamallaan ystävällistä ilmettä eikä voi mennä myrtsin näköisenä vaikka mieli tekisi. Voi kai sanoa, että pukeudun naamioon lähtiessäni kotoa. Täällä on kuitenkin sellaisia ihmisiä, joita en välttämättä varsinaisesti tunne, mutta tiedämme toisemme tai toinen tietää minut. Sen takia täytyy ainakin yrittää näyttää ystävälliseltä.
Muutenkin on jotenkin sellainen tunne, että haen mielessäni keinoja, joilla saisin oloni paremmaksi. Onko se nukkuminen, kutominen tai sen yrittäminen vai mikä.... Mene ja tiedä. Ajatukset ovat toisaalta solmussa ja toisaalta taas sikinsokin. Argh! Yritä tässä nyt sitten olla.