Olin eilen ja tänään liikenteessä normaalia enemmän eli juoksin ympäri kylää hoitamassa asioita ja nyt sitten olenkin väsyneempi kuin aikoihin. Tänään, kun poikkesin ystävättärelläni kahvilla, olin vielä ihan pirteä, mutta kotiuduttuani sieltä iski väsy. Mieluiten olisin kömpinyt peiton alle odottamaan tämän päivän loppumista, mutta luonto ei anna periksi, vaikka henkinen väsy on aikamoinen. No, jos tässä saisi otettua puikot käteen, niin voisi vähän piristyä tai ainakin innostua siitä. Ystävättäreni on varmaan samaa mieltä, koska tekeillä on sukat hänelle.
Lisäksi pitäisi keriä yksi vyyhti, että pääsisin aloittamaan sen Indian Summer -huivin vihdoinkin.

Tullessani ystävättäreltäni kotiin, poikkesin uudessa paikallisessa kukkakaupassa nimeltä Diia. Aivan ihana kukkakauppa. Minä, joka en todellakaan ole mikään viherpeukalo enkä haali kotiani täyteen eläviä kukkia, saan kauhean himon ostaa kukkia sieltä. Toistaiseksi olen vielä selvinyt ostamatta.. Pari viikkoa sitten sain sieltä ostetun kauniin vaaleanpunaisen hortensian ja tänään hain siihen, yllätys yllätys, vaaleanpunaisen suojaruukun. Itse asiassa pitäisi mennä tekemään istutustöitä eli vaihtaa se hortensia siitä pienestä muovipurkista tuohon isompaan. Ystävättäreni oli niin ihana, että antoi minulle multapussin lopun, ettei tarvinnut ostaa koko pussia tuon yhden kukan takia.
Tosi kauniista ajateltu ja tehty, mutta hän onkin niin kultainen ihminen.

Äsken laitoin pesukoneen päälle ja toivon kädet olkapäitä myöten ristissä, että se tyhjentää vedet pesun lopuksi. Pitäisi vielä pestä toinenkin koneellinen, mutta se saattaa jäädä huomiseen. Ei se pesu, mutta kuivamaan  laittaminen.

Jee! Sain sentään vaihdettua sen hortensian siihen isompaan purkkiin. Että olen tyytyväinen itseeni.

Olen taas ajatellut paljon edesmenneitä vanhempiani ja sitä, kuinka ihanaa se olisi, että edes äiti eläisi vielä. Äiti olisi täyttänyt helmikuussa 70v. Isä puolestaan olisi eilen täyttänyt 86v eli siinä mielessä voisivat ihan hyvin vielä olla elossa. Tämä minun sukuni on niin kovin pieni äidin puolelta ja isän puoleisen suvun kanssa ei ole oltu tekemisissä sen jälkeen, kun isä kuoli keväällä '93. Oikeastaan minulla on sukulaisia äidinpuolelta 3 ja isän puolelta 1, joiden kanssa olemme yhteyksissä. Ei meitä monta ole...

Puhuttiin tuossa eräänä iltana ystäväni kanssa, että kun minulle lauantaina tulee lotossa se 13,1 miljoonaa, niin sitten ostetaan lohtulankaa. Paljon. Ja tietty terapialankaa ja vaikka mitä lankaa. Lankaahan ei voi koskaan olla liikaa... Eihän.... ;)

Jos nyt yrittäisin tuonne kutomoon. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti.