Joskus klo 9 jälkeen laitoin ystävättärelleni viestin, että olisi sopiva aika toiselle aamukahville. Hän tulikin aikas pian ja taas herkkujen kanssa. Välillä oikein nolottaa, kun hän tuo niin usein tullessaan jotain.
Juotuamme kahvit ja seurusteltuamme hetken, hän lähti ja minä aloin tehdä taikinaa.... Karjalanpiirakoihin !! Olen kerran pari tehnyt niitä aikaisemminkin. En tiedä, mistä nyt tuli päähänpinttymä, että niitä on pakko saada - ja nimenomaan kotona tehtyjä.
Eipä aikaakaan, kun tuli se kohta, missä piti ratkaista, laittaako leivinpaperi pellille vai ei. Olin jo eilen pohtinut asiaa ystävättäreni kanssa ja olimme kallistuneet sille puolelle, että leivinpaperi saattaa syttyä palamaan, koska piirakat paistetaan 275-300 C-asteessa. Kuitenkin varmistin aamulla asian vielä parilta taholta. Päädyin paistamaan niitä voidellun pellin päällä.
Olin eilen tehnyt jo riisipuuron valmiiksi eli homma alkoi taikinan tekemisellä. Ensimmäisistä piirakoista tuli sulhas-/ cocktailpiirakoita eli söpön pieniä, mikä ei kuitenkaan ollut tarkoitus. Aikani yritin saada niistä isompia, mutta vaikka kuinka kaulin niin, että päivä paistoi läpi, ei kokoa vaan tullut riittävästi. Ja kaiken huipuksi taikina loppui, kun puurosta oli mennyt kolmannes. Miten voi olla tuollainen ero, kun taikinan ja puuron suuruus ovat samasta ohjeesta??
No, ei siinä auttanut muu kuin tehdä uusi kaksinkertainen taikina-annos lisää. Siinä kohtaa olin jo yhteydessä alan ammattilaiseen ja kyselin, minkä kokoisia paloja taikinasta pitäisi ottaa, että niistä saa normikokoisia piirakoita. Viidessä minuutissa auttava tekstiviestipalvelu vastasikin ja johan alkoi homma sujua paremmin. Ei ne piirakat mitään muotovalioita ole siltikään, mutta onpahan itse tehtyjä. Aikaa sain menemään melkein 4 tuntia aloittamisesta siihen, että paikat oli siivottu. Mutta olen ylpeä itsestäni.
Saatuani paikat kuntoon, lähdin käymään ystävättärelläni ja vein muutaman lämpimäisen mennessäni. Juotiin iltapäiväkahvit ja sitten tulinkin kotiin.
Nyt olen kahdenvaiheilla; mennäkö tirsoille vai laitanko hernekeiton tulille. Itse asiassa inhoan hernekeittoa sydämeni pohjasta, mutta taloudellinen tilanne pakottaa kompromisseihin. Toivottavasti selviän tästä koettelemuksesta... ;)
Muuten ilta taitaakin mennä UWA -töitä aloitellen.
Ai niin, vuoden langankulutukseni on 14,158 kg. Olen ihan tyytyväinen tulokseen :)
Hyvää vuodenvaihdetta kaikille ja Hyvää, Lankarikasta Vuotta 2014 !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)