Paketoin juuri varastoon kertyneistä sukista, huiveista ja tumpuista joululahjoja lähi-ihmisille. Totesin, että vielä pitäisi ehtiä kutoa kolmet miesten- ja naistensukat ja yhdet tumput ennen joulua. (ja laittaa Huhuu -pipoihin silmät )
Osassa on armonaikaa melkein jouluun, mutta osa pitäisi saada valmiiksi joulukuun puolenvälin haminoille. Miten niin tulee kiire..??!!??
Tuossa paketoidessa tuli tunne, että mun lahjat ovat ihan syvältä; jotain tylsiä kudottuja juttuja. Mikä siinä on, ettei itsetekemäänsä osaa arvostaa, vaan sitä pitää niin vähäpätöisenä, että oikein nolottaa antaa joululahjaksi niitä. Siis ainakaan minä en osaa arvostaa itsetekemääni.Pidän kuitenkin itseäni suht hyvänä kutojana, joka tekee ihan siistiä ja nättiä jälkeä. Kai sitä täytyy hankkia edes suklaarasiat noiden tylsyyksien lisäksi...
Miksi ihmisen pitää olla niin persaukinen, ettei ole vara kävellä kauppaan ostamaan niitä joululahjoja?

Eilen sain  valmiiksi ne Sauna -sukat. Laitan tänne kuvan, kun saan ne huoliteltua. Samalla ne olivat 17. valmistunut KyJy -työ.  Kolme vielä puuttuisi KyJyn 20 työstä, mutta taitavat jäädäkin puuttumaan; nuo joululahjat vievät loppuajan ihan väkisin.


Lisää kahvia koneeseen ja miettimään, miten saan puhtia tehdä loput joululahjat - etenkin kun fiilis niiden antamisesta on tällainen.
Mut on se, että itse arvostan muiden itsetekemiä juttuja, mutta omatekemiään en osaa arvostaa samallalailla. On tää taas vaikeaa....

Ei se kahvi tuonut motivaatiota kutomiseen :( Jostain sitä täytyisi löytää.
Kirjoittelin kauppalappuun mitä kaikkea joululeivonnaisiin tarvitsee. Olisi ollut kauhea into aloittaa leipominen, mutta jälleen törmäsimme taloudelliseen tilanteeseen, mikä esti hankinnat. Tylsää - etenkin kun olisi ollut puhti päällä.

Sain sitten kuvattua ne Sauna -sukatkin. Lankana on Regia silk 6fach ja tosi hento vaaleankeltainen. Tällaiset niistä tuli :

En tiedä, missä on vika, mutta tunnen itseni hirvittävän yksinäiseksi. Ehkä se on se, että täällä ei ole kuin kolme ystävää, joiden kanssa olen tekemisissä. Välillä tunnen olevani heille taakka, kun koko ajan olen pyytämässä heitä poikkeamaan kahvilla tai tunkemassa itseäni heille. Toisaalta viihdyn yksinkin, mutta välillä on päiviä, jolloin yksinoleminen tuntuu niin toivottomalta  ja ahdistavalta. Ei minulla ikinä ole ollut hirveästi kavereita ja olen viihtynyt yksin, mutta eron jälkeen tilanne on kärjistynyt enemmän siihen, etten haluaisi olla toisaalta yksin. Toisaalta taas en kestä ihmisjoukkojakaan ympärilläni. Tänään on jotenkin korostunut se yksinäisyydentunne. Muutenkin on ihan plääh -olo.

Tänään ei ole puikotkaan, ainakaan toistaiseksi, tarttuneet käteen. En tiedä, johtuuko se siitä, että alkaa olla pakkotehdä pakkotehdä pakko pakko pakko -fiilis mm.lähestyvän joulun takia. Tiedän,että vuoden päästäkin on joulu, mutta silti. Viime vuonna vannoin, että ensi jouluna mulla ei ole joulustressiä tekemättömistä joululahjoista, mutta tässä sitä taas ollaan.

Väsyttää, väsyttää, väsyttää ja on tylsää.. Liekö sitten tuo aina vaan jatkuva harmaa ja pimeä sää vai olenko muuten vaan tylsistyneessä olotilassa.

Aamusella ystäväni pyyhälsi luokseni aamukahville, mikä hieman piristi aamua. Hänen lähdettyään olen istunut kutomassa sukkia, mikä on niin rauhoittavaa - kaikin tavoin. Se hyväpuoli tässä on, että ne joululahjaksi tulevat Sauna -sukat edistyvät :) En muistanutkaan, että se on niin kiva malli kutoa. Saas nähdä, intoudunko kutomaan vielä toisetkin sellaiset.

Olisi kauhea into kirjoittaa jotain tänne, mutten tiedä mitä kirjoittaisi. Kaikkea mielessä olevaa kun en tänne viitsi kirjoittaa...
Ehkä täytyy juoda kahvia ja katsoa, josko saisi jotain kirjoitettavaa aikaiseksi.
 ;)

Eipä tässä oikein mitään sanottavaa tunnu syntyvän. Naapuri kävi hakemassa mut kahville ja siellä meni turistessa hetki. Hienoa, että on vielä sellaisia naapureita olemassa, joiden kanssa kahvitella.
Yritin samalla löytää kadonnutta inspistä kutomiseen, mutta se taitaa olla tältä päivältä käytetty :(
Ehkä otan kirjan käteen ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan.

Mukavaa illan jatkoa !

Ystävyys - mitä se merkitsee minulle

Eräällä keskustelupalstalla pohdittiin hiljattain, mitä ystävyys on, ja montako oikeaa tosi ystävää ihmisellä voi oikeastaan olla. Minulle ystävyys tarkoittaa luottamusta - melkein sokeaa luottamusta -toiseen . Ystävälle voi puhua niin iloisista  kuin myös surullisista asioista ilman,että toinen tuomitsee toisen sanomiset. Ystävä kuuntelee, tukee ja jakaa asioita - tietenkin oman jaksamisensa ja elämäntilanteensa mukaan. Ja se toimii myös toisinpäin.Ystävä on  tukeva,lohduttava olkapää, jota vasten itkeä tai kävelykeppi, joka tukee silloin, kun yksin ei jaksa.
Toisaalta ystävä uskaltaa myös sanoa oman mielipiteensä, ettei olla tilanteessa missä vain myötäillään toista. Oikea ystävä kestää myös erimielisyydet ja miksei riidatkin.
Uskallan sanoa, että minua on siunattu neljällä tai oikeastaan viidellä ystävällä. Oikeastaan heille kaikille pystyn puhumaan syvimpiä tuntojani, vaikkakin puheeni tulee ulos aika tiheän seulan läpi. Pari heistä tietää koko stoorin eli heille seula on ollut harvempi.

Oikeat ystävät myös pysyvät, vaikka yhteyttä pidettäisiin harvemmin. Eräs ystäväni on sellainen, että puhumme puhelimessa ehkä kolme kertaa vuodessa ja näemme vielä harvemmin, mutta aina puhuessa oikein tuntee, että on se ystävyys siellä olemassa. Tämän ystäväni kanssa olemme tunteneet kohta 26 vuotta ja varmasti pysymme ystävinä ainakin saman verran. Olemme me välillä riidelleetkin ja olleet puhumatta toisillemme ties kuinka kauan, mutta aina toinen on soittanut ja kysynyt muina henkilöinä "joko sulle voi puhua?" Ja siitä se on taas jatkunut normaalisti.

Omalla kohdallani pitkän vaikean ajan myötä olen oppinut arvostamaan ystäviäni entistä enemmän, ja olen heille todella kiitollinen siitä, että he ovat jaksaneet tukea minua näinä vaikeina aikoina. Kiitos heille myös siitä, että he kannustavat eteenpäin, vaikka välillä pienikin askel tuntuu niin vaikealta ottaa. Liian harvoin muistan kiittää heitä silmätysten, mutta tiedän heidän lukevan tätä blogia, joten yksi kiitos menee tässä.

Puikot eivät tahdo vieläkään pysyä käsissä. Hetken maltan istua paikoillani, mutta sitten on pakko lähteä taas haahuilemaan ympäriinsä. Toisaalta tunnen itseni liian levottomaksi paikallapysymiseen, mutta toisaalta olen niin väsynyt, että päikkärit voisivat olla hyvä idea. Yritä tässä nyt sitten sumplia mitä tehdä.
Ehkä se on miettimiskahvin aika.

Ulkona on edelleen tylsän harmaata ja pimeää, mikä tarttuu mielialaankin kuin liisteri.
Koko päivän olen ollut ottamassa puikkoja käteeni, mutta ei ne vain meinaa tarttua. Omituista, eikä vain..

Päivällä ystäväni poikkesi kahvilla, mikä piristi päivää. Hänen käyntinsä ,ja tapaaminen yleensäkin, piristää. Toinen päivän piristys tuli, kun sain sähköpostia toiselta ystävältäni, josta ei ole kuulunut aikoihin mitään. Okei okei, myönnetään etten minäkään ole saanut kirjoitettua hänelle ennen kuin vasta tänään.

Mitäköhän sitä keksisi illan ratoksi, etteivät ajatukset synkistyisi.. Tänään on kuitenkin ollut parempi päivä.
Yksi idea voisi olla, että menen hiplaamaan lankaihanuuksiani lankahuoneeseen ja miettimään, mitä niistä voisi tehdä. Siinäkin mielessä se voisi olla hyvä idea, että tyhmänä suunnittelen UWA -tempaukseen liittymistä (siis Uudenvuodenaatosta Wappuaattoon),missä pitäisi em. ajassa tehdä 12 työtä. Kannattaa tällaisen suunnitella, jolla jää KyJykin vaiheeseen.. (jos olisi hämillisen näköinen hymiö,käyttäisin sitä nyt tässä )

Päivät ovat edelleen harmaita ja pimeitä - ja välillä tihuttaa vettä. Ei ihme,että mielialakin pysyy maassa.
Tänään oli kuitenkin havaittavissa valonpilkahdus,kun ystäväni sai houkuteltua minut kanssaan ajelemaan ja "shoppailemaan". Shoppailu oli kyllä lähinnä ns. näyteikkunashoppailua,mutta onhan se kiva katsella, mitä kaikkea sitä onkaan olemassa.
Kärkkäisellä tutustuin ensimmäisen kerran Laurin villalankaan; jännän pehmeää,vaikka koostumus on Novitan 7 Veljeksen -luokkaa, ja samoin vahvuus.

Puikotkin ovat pysyneet hieman kädessä. Aloin kutoa Sirpa Lehtosen Sauna -sukkia Regia Silk -langasta. Sukat ovat menossa joululahjaksi, mutta parasta kaikessa on se,että ovat myös KyJy -listalla :) Saanpahan ainakin yhden KyJyn lisää valmiiksi.

Viime päivinä olen ollut niin saamaton, etten ole tännekään saanut kirjoitettua mitään. Eipä toisaalta ole ollut kauheasti mitään kirjoitettavaakaan. Ystäväni ovat poikkeilleet kahvilla ja pitäneet mun päätä pinnan yläpuolella. Eikä pidä unohtaa ystävääni, jonka kanssa on puhuttu henkeviä puhelimessa.

Puikot ovat pysyneet vaihtelevasti käsissä. Olen tikuttanut niitä ystäväni vävyn toisia sukkia ajatellen samalla paniikin omaisesti, että joulu lähenee uhkaavasti ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Mistä puhti kaiken tekemiseen?
Huhuu -pipot odottavat edelleen silmien kiinnitystä... Mikäköhän siinäkin on olevinaan niin vaikeaa, ettei saa niitä ommeltua. Toisaalta ne ovat menossa Kultsille eli periaatteessa on aikaa aatonaaton iltaan asti. Lisäksi Kultsi toivoi joululahjaksi tumppuja. Lanka on valittuna eli pääväri on 100% alpakkaa ja raita tulee 100% cashmerella. Miten niin olen opettanut Kultsini laatulankoihin?!?! ;D

Keräilen tässä samalla puhtia, että lähtisin sukuloimaan Koskiin. Koko syksyn olen yrittänyt mennä käymään, mutta se lähteminen on olevinaan niin vaikeaa. Jos vielä vetkutan lähtöä, menee se siihen,että se onkin sitten joulukäynti, kun aina olen joulun alla käynyt. Samalla kun menen käymään, täytyy käydä äidin ja isovanhempien haudalla viemässä kynttilät. Toisaalta on kurjaa, kun asun näin kaukana - tulee tosi harvoin käytyä äidin haudalla. Äiti kyllä sanoi, ettei kiveä tarvitse palvoa ja että hän on siellä, missä minäkin.
No niin, taas tulee itku. Vaikka äidin kuolemasta tuleekin jo 6 vuotta, on mun edelleen ikävä äitiä. Etenkin näinä huonoina hetkinä huomaa sen, että on asioita, joita ei puhuisi kenellekään muulle kuin äidille. Lainatakseni äitiä, niin ei auta muu kuin yrittää pelata näillä saamillaan korteilla mahdollisimman hyvin, kun uutta jakoa ei saa. Tuo oli mielestäni aika viisaasti sanottu.

Selvittelin erään henkilön kanssa sitä kesken olevaa asiaa ja tuntuu,että on kivi- tai betoniseinä vastassa. Ihmettelen, millä voimilla tästä taas selvitään. Ja kun tilanne on se,että yksi asia vaikuttaa toiseen eli saan taas aikaan kunnon noidankehän. Tahtomattani.

Pitäisiköhän sitä mennä taas yrittämään pysyykö puikot kädessä...

Kirjoitanpa vielä muutaman sanasen näin illalla.
Päivä oli kaikkea muuta kuin kiva. Jälleen kerran iltaa kohden fiilikset laskivat ja ajatukset alkoivat harhailla. Kun vain keksisi keinon saada ne ajatukset ulos.

Puikot pysyivät sen verran kädessä, että sain ne ystäväni vävyn sukat tehtyä valmiiksi. Luvattoman kauan meni sukkaparin tekemiseen :(
Lankana oli TeeTee Pallas sekä Regian sukkalankaa.