Taas kuukausi vaihtui huomaamatta

Tai no ei oikeastaan. 1.7. alkaen stressasin synttäribileitä, jotka järjestin hieman etukäteen eli viime lauantaina (huomenna 7.7. on oikea päivä) Panostin juhliin normaalia enemmän,koska nyt tulee 50 täyteen. Mä en halua olla näin vanha ..tai siis vielä tänään olen 49 :)
Säätiedotus seilasi väliä sataa-ei sada, mutta onneksi isommalta sadepäivältä vältyttiin. Tuli vain pieniä kuuroja aina välillä. Juhlat pidettiin tulevassas kodissa ( on kyllä vielä remontti kesken eli istuimia taiottiin vähän sieltä sun täältä) ja vaikkei siellä vielä ole huonekaluja kaappeja ja tasoja lukuunottamatta, mahduimme ihan hyvin sinne.
Sanoisin, että olen ihan  juhliini. Tarjottavat riittivät hyvin ja vaikutti siltä, että kaikki viihtyivät.
Sain niin paljon kukkia ja lahjoja, etten voi olla ajattelematta, että mä taidan sittenkin olla ihan mukava tyyppi. 😍 Kiitos tätäkin kautta mukana olleille, jotka teitte päivästä unohtumattoman.

Lauantai ei kuitenkan alkanut ihan putkeen. Olin lähdössä kampaajalle ja meikattavaksi 8.30 maissa ja pakkailin Mäelle vietäviä tavaroita. Olin saanut muut pakattua, mutta piti laittaa vielä toinen makaronisalaattikulho kassiin. Kansi oli auennut osittain ja nostaessani astiaa, se luiskahti auki ja 1/3 salaatista oli lattialla.Onneksi kulho päätyi oikeinpäin volttinsa jälkeen. Koko rappu ä kaikui,kun jupisin. No, ei kun rätti käteen ja keräämään salaatti pois lattialta. Siinä kohtaa kello oli niin paljon, etten alkanut pestä lattiaa. Ei kun menoksi.
Kampaajalla,kun hiuksia pestiin,mä totesin unohtaneeni sen pussin,missä oli pinnit ja valkki,kotiin. Soitto Ystikselle, joka lupasi käydä hakemassa sen meiltä. Hän haki avaimen ja lähti meille. Eipä se pussi ollutkaan kotona. No, Ystis oli ihana ja ajoi Mäelle kysymään sitä Ukkokullaltani,joka arveli tietävänsä missä se pussi on. Se oli Mäellä yhdessä kasseista,koska se ei mahtunut mun käsveskaan. Niinpä Ukkokulta toi sen ja kaikki oli hyvin.
Laitettiin mulle ne magneettisella kajaalilla kiinnitettävät irtoripset. Vaikka toinen laittoi ne, se oli haastavaa. Epäilen, etten itse saa niitä laitettua, vaikka olivat tosi kivat. Oikeastaan ne olivat ihanat. Ikinä ei ole silmät erottuneet naamasta niin hyvin.Tykkäsin kovasti. Yllattävän hyvin pysyivät,vaikka repsottivat 5mm ulkoreunastaan molemmat.Eivät halunneet pysyä sieltä kiinni.

Juhlien epävirallinen osuus alkoi klo 18 jälkeen. Ukkokullan työkavereita piti tulla 5 kpl,mutta vain kaksi tuli. Ei sen väliä - kaksi kivointa tuli :)
Aikamme turistiin ja kello livahti niin nopeasti, että alettiin grillata vasta iltayhdeksän jälkeen. Se oli puolenyön haminoilla, kun lähdettiin sitten kotiin. Jälleen kerran mun Koskista tulleet ystävät heittivät meidät kotiin.
Olin aivan naatti,  kun tultiin,mutta ärsytti niin paljon se rasvainen iso läntti,mihin se salaatti putosi, että pesin vielä keittiön lattiasta sen osan ennen kuin annoin itselleni luvan olla väsynyt.
Mut sen verran rankat oli juhlat, että nukuin n.11 tuntia seuraavana yönä. Viime yönäkin nukuin 10 tuntia....Miten niin väsynyt... Eikös sen pitäisi mennä niin, että vanhana tarvitsee vähemmän unta.... Jos menee,niin mä olen sitten poikkeus (ainakin ajoittain)

Eilinen meni sitten toipuessa. Vasta illalla sain kutimen käteeni. Herttinen,oli melkein 2 päivää, etten kutonut.

Mut sen verran olin pönttö, etten älynnyt ottaa kakuista kuvaa. Olivat tosi kauniit ja maukkaat. Tepan voileipäkakku on ihan mielettömän hyvää eikä tilatuissa täytekakuissakaan ollut mitään vikaa.

Tänään Ystis kävi aamukahvilla ja syötiin voileipäkakun loppu pois. No, huomenna tulee uusi,kun tulee vielä muutama vieras käymään kahvilla noin niin kuin virallisena päivänä. Ihan kiva.

Nyt teen pesän sohvalle ja menen kutomaan.
Mukavaa viikkoa ja toivottavasti sateet loppuisi.

26.6. ja edelleen liian kuuma

Ja nyt joku sanoo, ettei saa valittaa,kun on lämmin,mutta silti mä valitan. Ei tarvitsisi mennä äärimmäisyyksiin.. Joku 20-24 °C olisi sopiva. Ensi viikoksi lupaavat sellaista,mikä on hyvä; ei tarvitse paahtua synttäribileissä.-


Synttäribileisiin liittyen, kävin eilen kampaajalla koekampauksessa - tykkäsin lopputuloksesta. Mut oli se, että ensin täytyi pestä ja suoristaa mun tukka,ennen kujn pääsi tekemään itse kampaiusta. Kampaaja hieman jupisi,kun mun hiukset ovat luonnostaan niin säkkärät ja niitä on heti huolella liian paljon.

Laitan tähän ennen ja jälkeen kuvat

Hiukset suoristettuna eli tästä lähdettiin...

Ja tähän tultiin

Menin tilaamaan maailmalta 2 mekkoa 50 vee juhliani varten. Myöhemmin tilattu on jo tullut Suomeen ja tulee maanantaina mulle. Toukokuussa tilattu on edelleen "käsitellään" tilassa vaikka käsittelyajaksi on kerrottu 5-7 arkipäivää. Sen mukaan mekon olisi pitänyt olla käsiteltynä kesäkuun alkupuolella. Toimitusajaksi kerrottiin 17-22 päivää eli sen olisi pitänyt tulla ajoissa mulle. Mutta ei. Se on yhä käsitellään tilassa. Olen laittanut ties kuinka monta tulikiven katkuista viestiä sekä sähköisen lomakkeen että sähköpostin kautta. Aina tulee sama litania "käsittelyaika on 5-7 arkipäivää, toimitus niin ja niin kauan. Voi olla ruuhkaa sesongin ja korona takia blaablaablaa..."
Mutta miksi sitten myöhemmin tilattu on jo tullut??? Mä en vaan jaksa ymmärtää...
Äsken tuli mitta jo niin täyteen, että laitoin molempia väyliä kautta viestin, että jos mekko ei muutu toimitettu -tilaan 3.7. mennessä,tulen tekemään rikosilmoituksen petoksesta. Täytyy vain selvittää poliisilta, miten homma menee,kun toinen osapuoli on ulkomailla.
Toinen,mistä vinguin ko firmaan, oli se, ettei mistään käy ilmi,missä maassa se on ja siitä, että tuotteen hinnan ja postituksen hinnan lisäksi, pitää maksaa myös tulli. Tässä mun tapauksessa tämän nyt tulevan 30 euron mekon hinnaksi tulee n.100e. Arvatkaa, ketä kyrsii ja lujaa!!!!!! Ihan suoraa kusetusta, en muuta sano.
Toisekseen, ilmeisesti tilaamani koko tästä nyt tulevasta oli loppu ja he mitään puhumatta vaihtoivat sen numeroa pienempään. Epäilen vahvasti, ettei se mahdu mulle. Veetuttaa aikas lujaa sekin. Ihan persuuksista, jos menee 100e hukkaan. Se olisi ollut aivan ihana sifonkimekko. (eka kerta,kun löysin sellaisen riittävän isossa koossa)
Palauttaminen ulkomaille on taas oma juttunsa, ja siinä tulee takkiin,koska he eivät hyvitä palautuksesta aiheutuneita kuluja.
Että osaa jurppia lujaa!!!

Mut se siitä, nyt on valitettu riittävästi :)

Vaikka onkin kuuma, ei ole liian kuuma kutoa. Okei, myönnän että välillä täytyy käydä pesaisemassa kädet kylmällä vedellä ja sitten taas kutominen jatkuu. Perskules, kun se joulukin lähenee. Onneksi mulla on jo osa lahjoista kudottuna.

Saas nähdä, toteutuuko muutto jo syyskuun alussa. Vähän tuntuu siltä, että talo ei välttis ole vielä muuttovalmis silloin. Täytyy ottaa huomioon, että elokuussa pitäisi saada molemmissa päissä tavarat  pakattua ja purettua sekä siivottua.
Tää pitäisi irtisanoa heinäkuun loppuun mennessä, jos syskuun eka muutetaan. Sanoin kyllä Ukkokullalle, ettei tarvitse ottaa stressiä, tässä on katto päänpäällä juuri niin kauan kuin tarvitaan. Täytyy vain reilua kuukautta aikaisemmin tietää muuttopäivä, että saa kaikki hoidettua ajallaan.
Yhteiseen kotiin täytyy ennen muuttoa ostaa sohva ja pakastin, sekä käydä hakemassa sen kiertoilmauuni eli onko se sitten se keraaminen liesi ( siis se, mihin käy normi kattilat )
Mutta pakko mun on myöntää, että mä meinaan stressata tästä muutosta ja kaikesta pakkaamisesta ja purkamisesta. Vaikka siivosinkin jo varastoa,täytyy edelleen vähentää tavaraa sieltä ja sisältä. En käsitä,miten tätä tavaraa on kertynyt näin paljon.....Huh siunatkoon.

Jos mä nyt kuitenkin ensin keskittyisin juhliini. Bileet on 4.7.,mutta olen luvannut keittää kahvia halukkaille oikeanakin päivänä eli 7.7.

Kuvittelin vuosi sitten, että voitaisiin jäädä yöksi yhteiseen kotiimme bileiden jälkeen,mut ei onnistu. Muutamaa tuolia ja paria pöytää lukuunottamatta siellä ei ole huonekaluja vielä, vaikka  toisin luulin. No, pikkuhiljaa. Kyllä se muutto sieltä tulee.

Nyt tää menee kutomaan! Aurinkoa ja lempeitä tuulia kaikille!

ps. Nyt mä olen sitten vanha. Pankki lähetti mulle synttärikortin. Hmph!
 

Tämä ei ole edes todellista !!!!!

Mä en käsitä, miten voi olla näin vaikeaa tämä blogin päivittäminen. Ei vaan ymmärrä.
Ei tarvitsisi tehdä mitään metrien pituisia päivityksiä,kunhan nyt jotain laittaisi,mutta ei....

Kesä alkoi ja lämmintä on riittänyt vähän liiankin kanssa - ainakin mun mielestä. Tuollainen max +20- 24 °C olisi sopiva. Olisi kesäistä,muttei tukaduttavan kuumaa. Noilla helteillä,mitä on ollut, ei oikein kutominenkaan maistu. Sanoo hän, joka on kutonut pelkkiin sukkiin  5kg lankaa tänä vuonna. Pareja on tullut 30 kpl.

Kutomisen lisäksi päivät ovat menneet Ystiksen kanssa. Onko käyty ajelemassa ja nähty kahvin merkeissä päivittäin. Sunnuntaina käytiin Kärkkäisellä Lahdessa ja tultiin Heinämaan kautta kotiin. Ette ikinä arvaa. kenet me nähtiin Heinämaalla! Costello! En ollut ennen nähnytkään Costelloa livenä. Niinpä oli pakko pysähtyä ottamaan kuva. Kannatti, sillä Costello jäi oikein poseeraamaan - ilmeisesti tottunut olemaan kuvattavana.

Olisi saanut lähempää paremman kuvan,mutta oli niin syvä ja leveä oja, etten yrittänyt yli. Toisin sanoen, terve järki voitti :D

Ukkokulta oli 3 viikkoa kesälomalla ja vielä olisi 4 viikkoa jäljellä. Hänen lomansa laahaa vuoden perässä,mistä kirjanpitäjä oli huomauttanut hänen pomolleen. Ukkokulta suunnitteli,että hän olisi taas ensi viikon lomilla ja pomokin oli kysynyt siitä. Ukkokulta on vaan niin kiltti, että kun nyt olis  enemmän hommia töissä, hän ehkä siirtää lomaansa. Ei saisi olla liian kiltti, ei ne muutkaan siellä jousta missään asiassa.
Kun esim ajatellaan, että heitä on siellä kymmenkunta, niin vain Ukkokulta ja yksi muu päivystävät. Muut eivät voi päivystää sen takia, ettei voi vapaasti nähdä kavereita ja viettää vapaa-aikaa,jos vaikka tulee ovenaukaisu tms. Olen kolmelle avautunut asiasta. (Välillä ihmettelen, että se mun ikäni olikaan mikä )

Iästä puheenollen - kahden viikon päästä tähän aikaan on sitten tämä tyttö pyörähtänyt seuraavalle vuosikymmenelle. Ahdistaa. Aikuisten oikeasti. Mä tunnen itseni paljon nuoremmaksi kuin mitä numerot näyttää. Lisäksi mua ahdistaa se, että  takana on enemmän elämää kuin edessä. Epäreilua! Enkä ole ehtinyt kutoa vielä tarpeeksi. Täytyy ainakin kutoa Ukkokullalle paaaaaaaljon sukkia, että pärjää sitten,kun en ole enää kutomassa niitä..

Ukkokulta on rempansnut perintötaloaan urakalla. Saas nähdä,päästäänkö muuttamaan 1.9. vai meneekö pitemmälle. Täytyy tarkkaan suunnitella se,koska tästä täytyy vuokrasoppari sanoa kk aikaisemmin irti ja hoitaa muitakin asioita ennen muuttoa.
No, asia kerrallaan.

Taidan mennä jatkamaan kutomista. Laitan tähän muutaman kuvan vimeksi valmistuneista.

Aurinkoista kesäviikkoa! Älkää polttako itseänne ja muistakaa juoda.

KORJAUS 9.TAMMIKUUTA TEKSTIIN

Kirjoitin silloin näin: "Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat."

Tänään,noin 4 kuukautta myöhemmin ko "Noita" laittoi mesessä viestin, että kyllähän hän kysyi ,sopiiko se. Juu, niin kysyi. Mä vaan olen niin kynnysmatto,että sanoin sen käyvän,vaikka olin tyytyväinen meihin kolmeen.

Eli kirjoitin väärin silloin 9.1.

Tää on niin toivotonta. Kuten olen kertonut, en ole kevätihminen; päivien piteneminen ja kirkastuminen eivät ole mun juttuni. Ilmeisesti minuun iski kevätvit....väsymys, sillä nukun ihan hirveitä määriä.....tai sitten nukkuminen on vaan niin kivaa 😉 Toisaalta - stressaa ja ketuttaa se, että ensin nukkuu jostain puoliltaöin aamukuuteen, sitten valvoo kahdeksan haminoille, nukkuu klo 10- 11 asti, on pari tuntia hereillä ja sitten taas nukkuu melkein siihen asti, että raksu tulee klo 16 maissa. Sitten tunti hereillä ja tirsat raksun kanssa. Illalla hereillä 4-5 tuntia ja homma alusta. Eihän joka päivä ole noin paha,mutta kuitenkin.
Olen jo miettinyt, onko kilpirauhasarvot päälaellaan,mutten haluaisi mennä labraan näin korona aikana;lähete kyllä on odottamassa. Jos tämä ei ala muuttua,niin pakko mennä, ja varmaan muutenkin olisi hyvä käydä siellä.
Sekin saattaa vaikuttaa nukkumiseen, että heräilen yöllä ihan järkkyyn päänsärkyn,joka välillä ehtii mennä migreeniksi ennen kuin herään. Olen todennut, että mun hartiat ovat niin totaalisen jumissa. Miten niin kutonut liikaa?? Ei se ole mahdollista. Ei todellakaan. Ei kukaan voi kutoa liikaa!!!!!

Pakko kyllä myöntää, että olen kutonut tosi paljon ja saanut aikaiseksikin jotain valmista. Nyt on kutominen tuntunut tosi kivalta.Sääli vaan, että hartiat vähän laittavat hidastamaan vauhtia ja pitämään taukoja vaikken millään haluaisi.
Joulukin tulee kovaa vauhtia...

Pakko myöntää, että mä alan olla täynnä tuota koronaa, mitenkään tautia vähättelemättä. Mutta kun sitä tulee joka tuutista ja torvesta. En vaan jaksa. Jos mä koronan saan ja siihen kuolen, niin Herra on katsonut sen sitten niin. Saattaahan olla, että Hän on sen jo päättänyt sillä hetkellä,kun päästin synnäillä ensimmäisen rääkäisyni.
Meillä ei kotona oltu mitenkään uskovaisia, mutta olimme kuitenkin sitä mieltä, että elämä jatkuu pilvenreunalla ilman sairauksia ja siten, että olemme siellä parhaimmillamme. Mulle se ainakin on lohduttava ajatustapa - tiedän näkeväni äidin, isän,Mammun ja Papan sitten,kun on mun aikani mennä. Äitikin lupas tulla portille  vastaan. Ihan niin kuin me on Raksunkin kanssa suunniteltu, että ensin mennyt tulee vastaan,jotta löydämme toisemme.
Silloin,kun äidin syöpä uusiutui kolmannen kerran,otti äiti ajatustavakseen,että "meille on syntymässä jaettu kortit,joilla pitää pelata mahdollisimman hyvin,koska uutta jakoa ei saa. Ja siinä jaossa on määritelty myös kuoleman aika ja syy" Mun mielestä tuo oli erittäin hyvin sanottu. Olen yrittänyt pitää tuota mielessäni ja elää elämääni siten, että voin olla siihen tyytyväinen; aika tyytyväinen olenkin. Toki joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä,mutta ehkä ne ovat, ainakin osittain, niitä asioita,jotka ovat tehneet minusta minut.
Lisäksi sen äidin viimeisen reilun 6 kk aikana opin elämään niin, että tärkeitä oli tämä hetki tässä,koska seuraavasta päivästä ei ollut takeita. Äidin viimeinen 6 kk meni siten, että alussa diagnoosi oli, että pahimmassa tapauksessa äti elää vain kuukauden; siinä ei paljon suunnitelmia tehty. Musta tuntui ja tuntuu yhä hyvältä muistella sitä, kun äiti sanoi, ettei hän olisi uskonut minun  pystyvän elämään niin hyvin hänen rinnallaan tässä ja nyt -periaatteella. Kyllä se välillä olikin vaikeaa,mutta tein sen - välillä paremmin välillä huonommin. Mutta kyllä niitä itkujakin tuli. Ja tulee taas - olen itkenyt koko ajan kirjoittaessani tätä.
Olen saattanut kirjoittaa tämän aikaisemminkin,mutta tuli taas tarve kirjoittaa tämä tunne pois minusta.
Mutta nyt vaihdetaan aihetta.

Tilasin itselleni Suomen Liivineulomosta itselleni edestäsuljettavat valkoiset liivit, joissa on näkymättömät eli silikoniolkaimet. Olen tilannut sielä aiemmin jo mustat + valkoiset edestäsuljettavat mittatilausliivit ja edestä suljettavat pushup -liivit. En voi kuin kehua! Liivit istuvat kuin nenä päässä. Ensimmäisiä läheteltiin edestakaisin,kun muokkailtiin sopivaksi, mutta se kannatti. Seuraavat olivatkin sitten helpommat tehdä,kun oli kaikki valmiiksi tiedossa
Jos tarvitsette ,eikä kaupasta löydy,niin suosittelen lämpimästi. Taidon lisäksi,sieltä saa todella ystävällistä palvelua. Hinta-laatu suhde on 100% hyvä.

Ja nyt loppuun rentouttavia käsityökuvia. ( pari jää puuttumaan,mutta ne sitten myöhemmin) O-ho !!! Ei niitä ollutkaan kuin kaksi. Yhdet tumput ja sukat jäävät jemmapiiloon,koska..no joo... Ehkä ne jossain kohtaa tulevat tänne.

 Aurinkoista viikkoa!

Mä olen niin väsynyt koko ajan. Yksi syy on varmaan tämä kevät, joka ei tosiaankaan ole mun vuodenaikani. Tai sitten nukkuminen on vaan niin kivaa 😴😴 Mutta on se toisaalta tylsää,kun on jatkuvasti väsynyt.

Sää on ollut vaihtelevaa,mutta nyt on ollut muutaman päivän ajan lämmintä. Eilen ulkoilin parvekkeella jo pelkällä t-paidalla eikä tullut kylmä. Nythän se kyllä lupaa taas viileämpää. Olen kahden vaiheillä eli sanonko, että saisi jo lämmetä vai olisinko ihan hiljaa. Lämpimässä on vain se hyväpuoli, että tulee mahdollisuus mennä uimaan. Sekin on paino sanalla "mahdollisus" - viime kesänä en käynyt kertaakaan uimassa.

Puikot ovat heiluneet jonkin verran. Meinaa vähän jo ajoittain tökkiä,mutta kun en osaaa istua tekemättä mitään, joten kudon kaikesta huolimatta.
Mutta asiasta nakkiin -  mun pitäisi ilmeisesti lopettaa ruoanlaittaminen;nappasin pellistä melkein kiinni ilman patakinnasta ja poltin etusormen tyven. Seurauksena rakkula,joka puhkesi. Voitte uskoa, että se oli pari päivää kipeä, vaikka oikeaoppisesti pidin sitä kylmän veden alla hyvän tovin. Nyt se on jo parantunut sen verran, että voi kunnolla kutoa.

Olen edelleen ajautunut ajattelemaan asioita syvällisemmin, mikä ei tiedä hyvää. Suurin tai siis suurimmat ongelmat ovat ne, etten suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että täytän 50 kesällä (juu, tiedän että ikä on vain numeroita,mutta silti...) ja toisaalta se, ettei mulla koskaan ollut oikeaa,vakituista työpaikkaa. Jotenkin sen takia olen aina tuntenut itseni kakkosluokan kansalaiseksi. Ei se muutenkkaan kivaa ollut olla työkkärin pompoteltavana. Mulle sitä ei kauheasti osunut, koska yritin omatoimisesti löytää töitä tosi kiivaasti ja kävin vaikka mitä kursseja pelkästään sen takia, että oli ns. normaali elämänrytmi. Mutta ei kun ei. Ehkä se oli etukäteen päätetty mulle elämä,missä kiitutetaan kuukausi kerrallaan eteenpäin. Mutta peestä tämä on ollut.


Eiköhän tämä valivali ollut tässä. Lähden kutomaan. Aurinkoista päivää teille vähäiset,mutta sitäkin arvokkaammat lukijani. 
Seuraavalla kerralla taas kuvia  mukana.

Ei se osaa päättää,tulisiko kevät vai sataisiko sittenkin vähän vielä lunta. No, ehkä se jossain kohtaa muuttuu...

Tänään lauantaina 11.4.2020 on historiallinen päivä; mun nimeni on ensimmäistä kertaa kalenterissa. Tähän asti sitä on vietetty 26.5.,koska Wilkunan nimikirjassa se on määritetty siihen. Jostain kumman syystä se siirrettiin tähän. Periaatteessa se kai sitten olis tänään, mutta kun on tottunut sen olevan toukokuussa 48 vuoden ajan,niin hullua ajatella, että se on nyt.

Yllätyin,kun vanha koulukaveri lukiosta laittoi nimpparionnittelut. Oli tosi ihana yllätys. Kirjoiteltiin vähän muutakin ja lopuksi sovittiin, että tulee toisen luokkakaverimme kanssa käymään, kunhan on koti on siirtynyt tuonne Mäelle. Siihenkään ei enää ole kovin kauan. Kesäkuussa täytyy aloittaa jo asioiden järkkääminen, että kaikki on kunnossa sitten syksyllä, eikä tarvi kuin lähteä.

Nyt on ollut ihan hirveä vimma kutoa niitä Sinikka Nissin suunnittelemia "Sinisiä unelmia" Tein ystikselle sellaiset lohtusukiksi ja nyt teen itselleni vaaleanvioletteja. Ovat tosi ihanat - niin kutoa kuin katsellakin. Varmaan täytyy tehdä vielä toiset itselleni. ( saattaa olla, että tulee useammatkin)

Etsin tässä päivänä eräänä kuumeisesti jotain,mistä näkisin veriryhmäni. Oletin, että  olisi ollut, mutta ei. Neuvolakortti oli mun vauvakirjani välissä ja jotenkin aloin sitten lukea,mitä äiti oli kirjoittanut. Kaikki kiitos äidille, hän oli täyttänyt aika huolellisesti sitä. Joissakin kohdissa hymyilytti,joissakin tuli sellainen tunne, että "on aika tylysti sanottu" tai "tuon olis voinut jättää kirjoittamatta" ja joissakin kohdissa tuli itku., 
Kuka olisi silloin ,kun sitä on alettu täyttää, että 36 vuotta eteenpäin,niin mulla ei ole vanhempia eikä isovanhempia ja tätikään ei halua olla tekemisissä. Ilmeisesti olen tehnyt jotain hirveää, en kyllä tiedä mitä, kun tätini ei halua pitää yhteyttä. No, mä aikani yritin,mutten tietenkään voi pakottaa ketään pitämään yhteyttä,jos toinen ei halua. Äidin puolelta on näin ollen vain eno ja serkku,joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Isän puolen sukulaiset lopettivat yhteydenpidon -93,kun isä kuoli.  16.4. tulee siis 27 vuotta siitä kun isä kuoli - ja äidinkin kuolemasta tulee joulukuussa jo 14 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet????

Tähän päivitykseen ei tule nyt sukkakuvia,mutta ehkä ensi kerralla.

Oikein hauskaa Pääsiäistä kaikille!!!