Tänään lauantaina 11.4.2020 on historiallinen päivä; mun nimeni on ensimmäistä kertaa kalenterissa. Tähän asti sitä on vietetty 26.5.,koska Wilkunan nimikirjassa se on määritetty siihen. Jostain kumman syystä se siirrettiin tähän. Periaatteessa se kai sitten olis tänään, mutta kun on tottunut sen olevan toukokuussa 48 vuoden ajan,niin hullua ajatella, että se on nyt.
Yllätyin,kun vanha koulukaveri lukiosta laittoi nimpparionnittelut. Oli tosi ihana yllätys. Kirjoiteltiin vähän muutakin ja lopuksi sovittiin, että tulee toisen luokkakaverimme kanssa käymään, kunhan on koti on siirtynyt tuonne Mäelle. Siihenkään ei enää ole kovin kauan. Kesäkuussa täytyy aloittaa jo asioiden järkkääminen, että kaikki on kunnossa sitten syksyllä, eikä tarvi kuin lähteä.
Nyt on ollut ihan hirveä vimma kutoa niitä Sinikka Nissin suunnittelemia "Sinisiä unelmia" Tein ystikselle sellaiset lohtusukiksi ja nyt teen itselleni vaaleanvioletteja. Ovat tosi ihanat - niin kutoa kuin katsellakin. Varmaan täytyy tehdä vielä toiset itselleni. ( saattaa olla, että tulee useammatkin)
Etsin tässä päivänä eräänä kuumeisesti jotain,mistä näkisin veriryhmäni. Oletin, että olisi ollut, mutta ei. Neuvolakortti oli mun vauvakirjani välissä ja jotenkin aloin sitten lukea,mitä äiti oli kirjoittanut. Kaikki kiitos äidille, hän oli täyttänyt aika huolellisesti sitä. Joissakin kohdissa hymyilytti,joissakin tuli sellainen tunne, että "on aika tylysti sanottu" tai "tuon olis voinut jättää kirjoittamatta" ja joissakin kohdissa tuli itku.,
Kuka olisi silloin ,kun sitä on alettu täyttää, että 36 vuotta eteenpäin,niin mulla ei ole vanhempia eikä isovanhempia ja tätikään ei halua olla tekemisissä. Ilmeisesti olen tehnyt jotain hirveää, en kyllä tiedä mitä, kun tätini ei halua pitää yhteyttä. No, mä aikani yritin,mutten tietenkään voi pakottaa ketään pitämään yhteyttä,jos toinen ei halua. Äidin puolelta on näin ollen vain eno ja serkku,joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Isän puolen sukulaiset lopettivat yhteydenpidon -93,kun isä kuoli. 16.4. tulee siis 27 vuotta siitä kun isä kuoli - ja äidinkin kuolemasta tulee joulukuussa jo 14 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet????
Tähän päivitykseen ei tule nyt sukkakuvia,mutta ehkä ensi kerralla.
Oikein hauskaa Pääsiäistä kaikille!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)