Olisi sitten kesäkuu....

..mitä ei välttämättä säästä uskoisi. No, eilen ja tänään on ollut lämmintä, mutta lupaavat taas loppuviikoksi vain +14C. Toivottavasti ovat väärässä. En rakasta helteitä, mutta olisi edes 20 lämmintä. Uimaankaan en ole vielä rohjennut mennä - epäilen veden olevan vielä aika raikasta. Viime syksystä asti odottanut touko-kesäkuuta, että pääsee uimaan ja nyt kelit ovat sitten olleet tällaisia. Ihan epäreilua!

On taas jotenkin saamaton olo - tai siis sellainen, että kaikki tekeminen täytyy suunnitella etukäteen ja sitten aloittaa asennoituminen suorittamiseen. Eilen sain tehtyä kevään / kesän ensimmäisen raparperipaistoksen ja raparperikiisselin. Molemmat olivat yhtä hyviä kuin muistinkin. Tänään, kun aloitin päivän kaurapuurolla ja raparperikiisselillä, tuli ihan lapsuusvuosien kesät mökillä vanhempien kanssa mieleen. *huoh*

Kävin toissapäivänä hoitajan vastaanotolla ja tuli siinä verenpaine puheeksi, kun pitäisi yhtä lääkeannosta muuttaa. Alapaine oli sitten koholla jonkin verran. Minun käskettiin kesän ajan kerran viikossa mittauttamaan verenpaine tk:ssa. Meidän tk:n asenne vaan on, että jos menee hoitajalle, on se resurssien väärinkäyttöä ja voi viedä joltain oikeasti aikaa tarvitsevalta ajan. (verenpaineen mittaaminen kun vie niin kauan) Seuraavaksi ehdotettiin tk:n itsepalvelupistettä. Okei... Kysyin onko siinä se isompi vai pienempi mansetti. Oli se pienempi, kun isompi on varastettu eikä siihen ole ostettu toista varastettavaksi eli se siitä vaihtoehdosta. Seuraavaksi minulle todettiin, että osta oma, ei se maksa kuin  50-60 euroa. Minulle se on tosi iso raha. Tuolla rahalla syö pari viikkoa. Jää ilmeisesti sitten paineet mittaamatta,
Voitte uskoa, että alkoi ärsyttää tosi paljon.Lisäksi siellä vastaanotolla kävi ilmi, että hoitosuhteeni tuohon paikkaa tutulle hoitajalle loppuu tämän vuoden lopussa. Hoitosuhde kun ei saa kestää 2 vuotta kauempaa. Ihmettelen, mitä sitten? Tosi asia on, että tarvitsen ne käynnit - ne pitävät niin sanotusti toivoa yllä.

Illalla pakotin itseni ottamaan taas sukanteelmän käsiin. Vielä olisi 26 paria niitä helavyösukkia tekemättä. Päätin tehdä koko kerrallaan, jolloin työ pienenee aina 10 parin jälkeen :) Eikö kuulostakin lohduttavalta. Jossain kohtaa, pian, pitäisi kutoa yhdet synttärisukat ja joululahjojakin pitäisi tehdä. Alan ahdistua pelkästä ajatuksesta. Tänä vuonna en kehtaa enää ohittaa joulua ilman lahjasukkia, kun viime jouluna kukaan ei saanut tavaksi muodostuneita villasukkia.

Alkoi eilen, taas kerran, ärsyttää se, että vaikka itse kuinka hoitaa asiat, menee jokin pieleen sen toisen osapuolen kanssa. Nytkin tappelen kahden eri paikan kanssa, joihin olen hoitanut asiat ajallaan, mutta toisessa päässä homma tökkii. Huomenna täytyy eikun maanantaina soittaa yhteenpaikkaan, jotta saan rahat jatkumaan katkotta kesäkuun jälkeen. Hakemus on mennyt maaliskuussa, päätös on tehty, mutta sitä ei ole saatu lähetettyä Kelaan. Soitin edellisen kerran 5.päivä ja täti lupasi kiirehtiä. Eilen kun katsoin sivuiltani, ei mitään ollut tapahtunut. Alkaa tulla kiire - ensinnäkin kesäkuu loppuu ihan kohta ja toisekseen, ihmiset alkavat jäädä juhannuksesta lomille. Tuon asian olisi syy selvitä ensi viikon aikana.

Nyt alan kiihtyä sen verran, että on ehkä aiheellista ottaa tylsä sukka ja mennä kutomaan. Aurinkoista päivää teille kaikille!

Ajattelin, ettei enää tarvitsisi tehdä Hello kitty -sukkia, mutta parhaimman ystäväni puolisko haluaa kanssa sellaiset ja pitäähän ne toki tehdä. Mielelläni teenkin hänelle ne.

Olen tässä viime päivinä ajatellut tosi paljon edesmenneitä vanhempiani. Monta kertaa on tullut tunne, että haluaisin puhua heidän kanssaan, kysyä neuvoa ja purkaa sydäntäni. Se vaan ei onnistu, vaikka kuinka haluaisin. Vaikea ajatella, että isän kuolemasta tuli huhtikuussa 23 vuotta ja äidinkin kuolemasta tulee joulukuussa 9 vuotta.  Sekin tuntuu ihan uskomattoman pitkältä ajalta. Vastahan äiti vielä eli.... Välillä ikävä on niin suuri, että antaisin vaikka  mitä edes pienestä hetkestä heidän kanssaan.  Alanko tulla vanhaksi, kun elän muistoissa aika-ajoin ja kaipaan lapsuuteen / nuoruuteen, jolloin oli vanhemmat ja asiat paremmin? En tarkoita sitä, että minulla olisi huonommin kuin kenelläkään muulla, mutta omasta näkökulmastani asiat voisivat olla paremmin. 
Välillä eronikin meinaa kummitella mielessä  ja olen pettynyt itseeni, kun en saanut pidettyä liittoani kasassa. Olen myös miettinyt, olisiko asiat menneet toisin, jos meillä olisi ollut exän kanssa lapsia, vai ei. No, siihen ei saada koskaan vastausta. Himskatti - nyt pitäisi ryhdistäytyä ja yrittää saada ajatukset kasaan ja vahtia, etten lakkaa elämästä tätä hetkeä, jossa minulla on kuitenkin ihana, huomaavainen miesystävä ja 4 aivan kultaista ystävää, joille voin purkaa sydäntäni - ainakin tiettyyn rajaan asti.Ainahän sitä on asioita, joita ei kerro kuin äidille - ja sitä kaipaan. Sitä en tiedä, onko meillä koskaan samaa osoitetta miesystäväni kanssa, sillä turvallisuudenhakuisena ihmisenä haluan pitää oman rakkaan vuokra-kotini, joka on oma linnani.

Eilen pakotin itseni leipomaan, kun oli pakko keksiä jotain tekemistä, etten ihan sekoa. Tässä menikin pitkä aika niin, etten saanut mitään aikaan. Eihän sille mitään voi, jos ei saa  tartuttua mihinkään...Eihän... 
Niitä Helavyö -sukkia pitäisi kutoa urakalla, mutta nekin tökkivät. Varmaan sekin johtuu tästä vallitsevasta fiiliksestä. Vaikka nyt on työn ja tuskan takana tarttua puikkoihin, on se kuitenkin minun keinoni rentoutua ja nollata päätä; ainakin vähän saa nollattua.
Olen haalinut paljon sukkaohjeita to do -listalle ja kädet syyhyäisi päästä tekemään niitä. Täytyy vain ensin saada nuo Helavyöt tehtyä. Enää puuttuu 30 paria eli 60 yksittäistä sukkaa, *Huoh*
Täytynee välillä tehdä jotain muutakin, etten ihan sekoa... Jos tästä enemmän voi vielä seota ;)

Nukkuminen on viime aikoina sujunut luvattoman hyvin. Itse asiassa voisin ihan helpolla nukkua päivän tai kaksi putkeen. Ehkä syy on se, että nukkuessa ei stressaa asioista vaan on ihanassa unholassa tästä ympärillä olevasta maailmasta. Olen jollainlailla umpikujassa tietyn asian suhteen, enkä oikein tiedä, miten päästä ulos. Tuntuu, että olen sileäkylkisen säiliön pohjalla, josta on mahdotonta kiivetä ylös. Epämiellyttävä tunne, sanoisin.

Kai se täytyy mennä ja ottaa puikot käteen - ei nuo sukat itsekseen valmistu.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Niin ne päivät menee. Mitään en ole oikein saanut aikaan. Vähän olen koettanut kutoa ja sainkin miesystävän pomolle vaaleanpunaiset Hello Kitty -sukat. Olen tässä odotellut tietoa, oliko koko hyvä. Eiköhän hän maanantaina viimeistään kerro miesystävälleni sen.

Niitä Helavyösukkia olen koettanut kutoa, mutta tahti on ollut hidas saamattomuuteni takia ja sen takia, ettei oikein mikään ole huvittanut. Mistä sitä saisi lisää puhtia ja itseensä sen tilan päälle, jossa jaksaa tehdä muutakin kuin pakolliset.
Pelkästään kauppaan meneminen ym. vaativat hirveän asennoitumisen etukäteen eli edellisenä päivänä pakko jo aloittaa lähtemisen suunnittelu.

Siivosin taas lankakaappeja ja löytyi sieltä taas myyntiin laitettavia. Pakko laittaa, kun muuten ei tule mistään taas mitään... enkä ole varma tuleeko sittenkään. Tekisi mieleni antaa periksi ja lopettaa tämä koko rimpuilu, kun ei tästä mitään tunnu tulevan.

Olen taas kutonut ihan apinanraivolla. Tuntuu, että pitäisi vain kutoakutoakutoa ja kutoa; lopettaminen on tosi vaikeaa. No, tämä on aika tuttu tilanne tämän sairauteni kanssa. Mutta pitääkö silti mennä äärimmäisyydestä toiseen, kultaisen keskitien jäädessä väliin.
Kolmet sukat on valmistuneet pienen ajan sisään, mutta yhdet ehtivät poistua taloudesta ennen kuin sain kuvattua ne. Tällaiset ehdin kuvata. Punaiset ovat Regia Active -lankaa. Todellisuudessa lanka on joulunpunainen eikä noin silmille hyppäävä kuin kuvassa. Alimmaiset ovat Steppiä.

Tässä oli pieni tauko, kun kaveri käväisi kahvilla. Annoin samalla nuo punaiset sukat hänelle.

Pakotin itseni leipomaan 0,5 litran pullataikinan. Siitä tulee sopivasti 2 pellillistä eli ei pääse pullat kuivumaan.

Aamusella oli ihan nätti päivä, mutta puolenpäivän jälkeen on tullut pari sadekuuroa. Nytkin sataa. Toivottavasti alkaisi olla enemmän aurinkoisia päiviä, vaikken kuumuudesta tykkääkään. Ainoa hyväpuoli siinä on se, että uimavedet lämpenevät ja pääsee uimaan. Horoskoopin mukaisesti vesi on mieluisin elementtini.

Taidanpa siirtyä taas kutomaan. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille.

Hauskaa Vappua!

 

Siinähän se tuli - Hauskaa vappua kaikille. Täällä paistaa aurinko ja toivottavasti se paistaa teillekin rakkaat lukijani.

Tässä on ollut kaikenlaista - tunneskaala on mennyt laidasta laitaan, mutta nyt tuntuu, että on parempi aika kuin aikoihin. Tuntuu mukavalta. En edes muistanut, miten kivalta tämä "parempi" vaihe voi tuntua. 

Käsityörintamallakin on pientä tapahtumaa. Sain ystävättäreni sukat taannoin valmiiksi. Niidenkin lanka on sitä WollButin Haiti -lankaa, jota haaveilen saavani jostain lisää. Siinä 3 kerän paketissa oli violetinsävyinen, vaaleanpunaisensävyinen sekä tämä sinisävyinen.

Mielestäni kaikissa noissa mainitsemissani langoissa on ollut aivan ihanat värit. voi, kun saisi niitä vielä jostain.

Tein eilen makarooni- ja perunasalaatin. Toinen makaroonisalaateista meni ystävättärelleni. Perunasalaatin kermaviilikastikkeen kanssa meni sähläämiseksi, kun en meinannut saada sitä oikeanmakuiseksi millään. ( Ainoa oikea makuhan on se, millaisen äiti teki ) No, tuli siitä kohtuullisesti oikeanmakuinen.

Tänään kävin aamulla asioilla ja vein samalla ystävättärelleni hänen salaattinsa. Samalla juotiin kahvit. On se vaan mukavampi kahvitella seurassa ja tuntuu, että kahvikin maistuu paremmalta kuin yksin juoden. Mutta voiko se olla niin.....

Nyt tars istua taas sohvannurkkaan kutomaan. Jos saisi tänään nuo keskeneräiset valmiiksi, niin huomenna pääsisi aloittamaan seuraavat. Vähän sormet jo syyhyäisivät toisen sukkaparin kimppuun. On niin tylsää kutoa perussukkaa yksivärisestä langasta.

Olisikohan tämä päivitys ollut tässä. Vielä kerran Oikein Hauskaa Vappua kaikille ja palataan taas asiaan!

Kevät etenee :(

Niin kuin on ollut puhetta, kevät ei ole ollenkaan minun vuodenaikani. Ihan kuin en muutenkin pitäisi kevättä yhtenä pahimmista vuodenajoista, tulin sitten talven  viime metreillä kipeäksi. Ensiksi nosti pääsiäisen pyhinä kuumeen, joka kesti 5 päivää. Viidentenä päivänä menin  lääkäriin, kun en enää tiennyt yskiessä sattuuko rintalastaan, selkään vai kylkiin. Tulos : keuhkoputkentulehdus. Ei kun antibioottikuuri ja inhalaattori, että saisi pidettyä röörejä auki. Vasta toissapäivänä yskä alkoi olla pois. Onneksi. Oli se sen verran karmea.

Puikotkaan eivät oikein pysyneet käsissä sairastaessani, vaikka olisi ties kuinka paljon kudottavaa. Äkkiseltään tiedossa 37 paria sukkia, joista ei yksikään ole joululahjaksi. Tuleekohan tänä(kin) vuonna taas kiire ennen joulua....Vähän alkaa tuntua jo nyt siltä. Syvältä.

Olen sentään 3 paria saanut sukkia. Nämä ovat niitä sukkia, joita lupasin kutoa nettitutulle nuo 37 paria. Kolme paria laitoin tänään postiin, että tilaaja näkee ne livenä.

Yhdessä kuvassa kaikki kolme versiota. neljäs versio olisi se, että tuo raita tulisi helavyön alapuolelle, mutta minun silmääni se ei jotenkin sovi. No, se on tilaajan asia ratkaista. Minun suosikkini on varmaan tuo,missä on raita ylhäällä.

Tänään en ole saanut oikein mitään aikaan. No, kävin aamulla kylällä asioilla ja poikkesin samalla ystävättärelläni kahvilla. Sieltä tultuani en ole tehnyt yhtään mitään, mistä kannattaisi mainita.
Ruokaa pitäis mennä laittamaan, mutta kun ei huvita - ei sitten yhtään.

Kai se täytyy aloittaa.
Oikein ihanaa, aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille.
Nähdään taas :)

Tulin vielä pyörähtämään. Osui silmiini Kalevala Korun tällainen teksti:" Vanhan uskomuksen mukaan vihkisormus pujotetaan vasempaan nimettömään, koska siitä on suora yhteys sydämeen, rakkauden symboliin. Sormus estää sydämen tunteiden pakenemisen sormen kautta."
Miksi en eronneena oikein usko tuohon? Avioituessani kyllä uskoin ja olin ihan varma, että olen saman miehen kanssa hautaan asti. No, ihminen on erehtyväinen.

Ei ole edes todellista...

... miten kaikki voi mennä pieleen.

Smarteissa on valtakunnallinen häiriö eli niistä ei saa eikä niihin saa paketteja. Soitin kiukkuisen puhelun niiden aspaan, mutta ei ainakaan tänään ole meidän automaatit korjaantumassa. Paljon rumia sanoja tikulla kirjoitettuna ja alleviivattuna! Kaksi pakettia jo nyt jumissa siellä.

Lisäks minulle on tulossa tulostin, joka on menossa automaattiin. Tulostimeni hajosi ja pitäisi saada huomiseksi tulostettua muutama juttu. Nyt soitan Postiin ja yritän saada ne yhdistämään puhelun Orimattilan jakeluun. Taisteluvoitto, jos onnistuisi. Ei onnistunut. Toivotin tädille, vastoin hyvää kotikasvatustani, he...in hyvää pääsiäistä ja käskin suksia !. Yleensä en hermostu, mutta nyt menee kaikki niin sietokyvyn yli.

Ja kaiken kukkuraksi kaupasta oli loppuneet tarjouksessa olevat Viennetta jäätelökakut sekä katkaravut. V-käyrä on punaisella ja paljon. Niitä nyt varmaan saa huomenna, kun heille on kauppaan tulossa pakastekuorma. Ihmettelen vain sitä, että jos tavara on tarjouksessa, niin sitä ei tilata riittävästi, eikä edes sen vertaa, että riittäisi seuraavaan kuormapäivään. No, minäpä en ole kauppias - mistä minä mitään tiedän.

Mitä lie vielä varattuna tälle päivälle?

Jeeeee! Se toinen paketti olikin Posti Postissa; liekö automaatti ollut jo eilen rikki ja paketti oli sen takia jäänyt oikeaan Postiin. Pääasia on, että Se paketti tuli perille. Pehmeän paketin oli lähettänyt Zelda . Ihana paketti!!! <3 Kiitos tuhannesti, Zelda <3 <3

Nyt vain puikot heilumaan oikein urakalla.

Kun sitten vähän rauhoituin, päätin olla ahkera ja selvin puikkokokoelmani. Aikas paljon niitä löytyi. Päätin laittaa ylimääräiset myyntiin, koska itse kudon enää Knit Pron puikoilla ja mieluiten 15cm sellaisilla.

Saatuani sen urakan valmiiksi, voin mennä hyvillä mielin kutomaan.

Se tulostin asiakin kääntyi parhainpäin. Meidän palveleva postimme oli yhteydessä jakeluun ja smartautomaattiin matkalla ollut tulostinpaketti hyppäsi kuormasta pois kesken matkan ja sain sen Posti Postista. Jeeeeeeeeeee!!!! nyt saakin sitten käyttää pyhät tulostimen asentamiseen.

Nyt kutomaan! Mukavaa iltaa kaikille täältä vesisateesta!