4.8. tekemäni aloite siitä, että uimahalli olisi auki myös aamuisin, on kerännyt tähän mennessä 13.8. klo 14.57 kaikkiaan 59 nimeä :) Ajattelin, että annan sen olla avoinna ensi maanantaihin asti, jolloin laitan sen eteenpäin kuntaan. Luulisi jo tuollakin nimi määrällä olevan jotain vaikutusta. no, aika näyttää.

Käytiin taas kamujen kanssa uimassa. Rannalla oli paljon kylmempi kuin järvessä. Varmasti oltaisiin viihdytty kauemminkin, mutta alkoi kele sataa. Epistä. Ja tietenkin melkein heti, kun pääsi kotiin, alkoi aurinko paistaa. Ei ole reilua. Täytyy huomenna kokeilla uusiksi.

Huomenna mun lukioaikaisen parhaan likkakaverini pitäisi tulla meille pariksi päivää. Suunnitelmiin kuuluu tietenkin myös uiminen - ja tietty käsityöt. Onneksi olen saanut eilen puikkoihin jo vähän liikettä. Toimi ne tänäänkin jo hetken. Tekeillä on sukat ystävättärelleni. Valmiina olisi jo omat Kin - sukkani, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. No, jos sitten, kun saan nämä keskeneräisetkin valmiiksi kuvaisi molemmat. Siinä kohtaa voi hehkuttaa kahdesta valmistuneesta KyJystäkin.

Enpä saanut edes kerralla kirjoitettua tätä bloggausta. Alkoi taas kaikki ahdistaa tosi lujaa. Mitä tehdä, kun ei jaksaisi enää mitään?

Mihin nämä päivät menee? Mitään en ole saanut aikaiseksi, mutta silti päivät jotenkin hukkuvat. Nukahtaminen on edelleen vaikeaa iltaisin, mutta sitten, kun nukahdan, nukun niin hyvin, ettei edes kelloon herää. Viimeiksi tänään kävi niin, minkä seurauksena uintireissu jäi väliin. Laitoinkin ystävättärelleni viestiä, että mulle täytyy soittaa aamulla ja tarkistaa, että olen herännyt. Minua oikeasti harmittaa lujaa uinnin jääminen väliin. Yksin ei ole kiva mennä rannalle.

Viime viikolla nettituttuni, jonka kanssa on kirjoiteltu muutama vuosi, tuli kylään. Oli tosi mukava nähdä livenä, kun kuitenkin on kirjoiteltu niinkin kauan. Silloinkin käytiin aamu-uinnilla ja tietenkin tehtiin käsitöitä samalla, kun turistiin.
Hänen lähdettyään olin aika poikki; jotenkin jouduin skarppaamaan niin paljon enkä saanut sanottua, että nyt tars ottaa tirsat.
Vähän meinaa hirvittää jaksaminen, kun entinen lukioaikainen kaverini tulee pariksi päiväksi kylään. No, täytyy vain olla rohkea ja sanoa, että nyt tarvitsee tirsat tai muun lepohetken.

Sää on onneksi hieman viilentynyt. Enää ei ole ihan niin tuskaista päivisin. Tiedä sitten, johtuuko siitä, että olen tosi väsynyt päivisin ja nukun tosi pitkiä tirsoja. Vaikka kuinka laitan kellon soimaan, en herää siihen vaan jatkan tyytyväisenä uniani. Iltaisin olen väsynyt, mutta jostain syystä en vain nukahda.

Puikot viettävät suurimmaksi osaksi hiljaiseloa :( Eilen ne tarttuivat kyllä käteen, mutta liikkeelle en niitä saanut. Täytyisi löytää jostain se käynnistysnappula. KyJyily ei tykkää hyvää näistä tekemättömistä päivistä. (Otan turhan vakavasti tuon kyjyn, myönnetään)
Täytyisi löysätä pipoa tuon KyJyn suhteen - se ei kuitenkaan ole maata kaatava asia.

Nyt katsomaan, tekeekö puikot mitään vai ei. Mukavaa maanantaita!

Tämä kuumuus ei helpota yhtään. Tuntuu, että tulen päivä päivältä kiukkuisemmaksi tämän kuumuuden takia. Viritin siirrettävän ilmastointilaitteenikin, mutta tuntuu, ettei sekään riitä. Makuuhuoneessa huutaa propellituuletin. Muuten tuo ilmastointilaite olisi ihan jees, mutta minua on alkanut ärsyttää sen pitämä hurina, joka ei ole ihan hiljaista. Yöksi sammutan sen ja avaan parvekkeen oven.
Nukahtaminen iltaisin on tosi vaikeaa - tekisi mieleni napsia joka ilta nukahtamislääkkeitä, mutten haluaisi totuttaa itseäni niihin tämän enempää. Että kesä osaakin käydä hermoille - tai ainakin tämä kuumuus.

Jos jotain myönteistä pitää tästä kesästä sanoa, on se, että kaksi ystävääni saivat houkuteltua minut viimein kanssaan aamu-uinneille tuonne lähes ainoaan uimarantaan. Tosi rauhallinen ranta - aamukahdeksalta siellä ei ole kuin pari mummelia ja muutama muu varttuneempi nainen. Tämän kesän trendi näyttää olevan vesijuoksu, koska kaikilla on se vesijuoksuvyö. Itse sain kokeilla ystävättäreni vyöllä ja niin siinä kävi, että ostin itsellenikin sen vyön. Sääli vaan, ettei ollut enää niitä 2.95e vöitä eli jouduin sijoittamaan 10e. Kallista tuo välineurheilu. Parina aamuna on nyt ollut vyö mukana ja käytössä. Tykkään kuitenkin uimisesta niin paljon, että olen tehnyt itselleni ohjelman, jossa ensin uin, sitten vesijuoksen ja sitten vielä lopuksi uin. On kyllä ihana olo uinnin jälkeen ja vesi on lämmintä kuin linnunmaito.

Käsityörintamalla on ollut tosi hiljaista. Meni 6,5 päivää niin, etten edes siirtänyt käsityötä. Sitten kudoin muutaman kerroksen ja taas puikot ovat saaneet olla rauhassa. Ei tiedä KyJylle hyvää tällainen.
Elokuun loppu lähestyy ja pitäisi  muutama työ vielä aloittaa, että saisin tarvittavat aloitukset kasaan. Jos vaikka ottaisi mission, että ne on aloitettava tänä viikonloppuna. (Hah, näkis vaan - kirjoittajan huomio)

Ukkosilta on täällä onneksi vältytty ainakin toistaiseksi. En ole ollenkaan ukonilman ystävä. Toivottavasti ukkoset kiertävät tämän paikan kaukaa.

Lämmintä viikonloppua kaikille!

Kotona taas!

Reissu musareille on takana ja on selvitty kotiin. Pakko kyllä sanoa, etten ole oikein vieläkään toipunut reissusta; tuntuu, että unta riittäisi vaikka kuinka paljon - kun ensin onnistuu nukahtamaan.

Perjantaina suuntasimme siis Koskiin. Pakko myöntää, että tuli mentyä aika lujaa, kun lähdin myöhässä ja oli varattu aika passihakemusta varten. Joo, olisi voinut lähteä hieman aikaisemmin, mutta kerrankos sitä tulee viivästyksiä.
Käytyäni nimismiehenkansliassa suuntasimme pikaisesti tädilleni juomaan kupin kahvia ja syömään kevyen kenttälounaan.
Sieltä sitten määränpäähämme eli ystävilleni viettämään viikonloppua.

Alkuilta meni tosi nopeasti höpistessä ja grillatessa ja ennen kuin huomattiinkaan, oli aika mennä suihkuun ja laittaa itsensä lähtökuntoon musareille katsomaan Eppuja. Eput olivat se ykkösjuttuni tänä vuonna, mutta pakko sanoa, että heidän esiintymisestään puuttui SE JOKIN. Olkoon se sitten se viimeinen särmä tms. Jollain tavoin se keikka oli tyyliin " soitetaan nyt, kun kerran tänne tultiin". Höh. Me olimme musareilla jonnekin puolilleöin, minkä jälkeen suunnattiin taksilla taas majapaikkaamme. Ystäväni jäivät vielä sinne, mutta rouvan tytär lähti meidän kanssa. Kotosalla höpisimme jonnekin puoli kahteen ja sitten nukkumaan.

Lauantaina nukuimme pitkään ja aamukahvin jälkeen lähdettiin käymään kaupassa. Aamulla totesin, että jalat on niin turvoksissa, ettei sandaalit meinanneet mennä kiinni. Onneksi minulla oli niin ihana seuralainen, että hän osti minulle feikkicrocksit - kokoa 42 - mikä nyt oli liioittelua. No, mahtuupahan parit villasukatkin niihin ja vieläkin jää kasvunvaraa :D
Iltapäivällä käytiin yhdellä kaverilla, minkä jälkeen vietettiinkin taas rauhallista iltaa. Osa porukasta lähti katsomaan Olavi Uusivirtaa ja osa jäi kotiin valmistelemaan grillaamista.
Illalla meitä olikin sitten taas 8 ihmistä koolla grillaamassa.
Lauantain tarkoitus oli, että mennään katsomaan Paleface ja Herra Ylppö. Lähtö meni niin myöhään, että Paleface oli jo ehtinyt aloittaa, ennen kuin päästiin juhlapaikalle. Mutta oli se varmaan näky- Yariksesta kömpi ulos 5 isokokoista ihmistä ja 2 laihempaa. Voitte vain kuvitella, että matka oli hauska.
Paleface oli ihan... ok, mutta Herra Ylpön keikassa minua ärsytti se, että siinä leikittiin liikaa kirkkailla välkkyvillä valoilla. Seisoin 3 ekaa biisiä selin lavalle ja silmät kiinni, mutta siitä huolimatta se valojen vilkkuminen näkyi. Pelkäsin tosissani, että ne valot laukaisevat migreenin. Ei me kuunneltu kuin reilut 3 biisiä Ylpöltä ennen kuin lähdettiin pois. Ja taas ajettiin taksilla ;)

Lauantai-sunnuntai yönä klo 4 isäntäväkemme lähti Berliiniin, mutta meidät oli vannotettu olemaan vielä se yö siellä ja lähtemään vasta sunnuntaina kotiin, kun joskus heräämme. Näin toimittiin. Kello oli yli puolenpäivän, kun me herättiin. Aamukahvin jälkeen istuskeltiin vielä tovi ennen lähtöä.
Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä tädillämme kahvilla ja kevyellä lounaalla ja sitten ei kun on the road.
Kotimatkalla pysähdyttiin ulos syömään mikä vielä oikein kruunasi retken.
Sama uusiksi ensi vuonna - sovittiin isäntäväen kanssa, että tämä on nyt se meidän perinne :)

Tämä alkuviikko on mennyt toipuessa. Tuntuu, että rähjäännyin reissussa tosi pahasti. Yleisolotila on hyvin väsynyt. Puikkoihin en ole koskenut sitten viime torstain eli viiteen päivään ja tämä on kuudes. Pakko yrittää tänään tehdä jotain - edes siirtää käsityötä, että voin sanoa koskeneeni käsityöhön.

Kuumaa on riittänyt ihan liikaa. Uiminenkin on pitänyt korvata suihkuilla, kun uimakaverini ovat olleet reissussa. Josko huomenna taas mentäisiin aamu-uinnille.
Sain viime viikolla kokeilla ystäväni vesijuoksuvyötä ja se vaikutti ihan kivalta; etenkin kun hän kertoi vyön maksaneen 2,95e, Tänään kävin Robbarissa katsomassa eikä siellä ollut kuin yksi vyö ja sen hinta oli 9,99e. Hienoa. En ottanut. Kotona alkoi kuitenkin kaduttaa, joten soitin sinne ja he varasivat sen vyön minulle. Käyn huomenna hakemassa sen.
Ukkosia on ollut eilen ja tänään. Päälle ei ole tullut ja tänäänkin vain jyrisi, mutta vettä ei tullut pisaraakaan. Kaksipiippuinen juttu - toisaalta sade vois viilentää. mutta on olemassa riski, että seurauksena on tuskastuttavan kostea kuumuus.

Pitäisi taas lukea teidän blogejanne. En ole aikoihin saanut luettua niitä. No, jospa tämä tästä, kun ilmat viilenevät.

Lämpimiä kesäpäiviä!

Nyt olen kerrankin ylpeä itsestäni. Kastoin tänään talviturkin heti aamulla ennen yhdeksää :) Että vesi oli alkushokin jälkeen aivan ihanan lämmintä. Siellä olisi voinut lillua vaikka kuinka kauan, eikä yhtään olisi haitannut, vaikka olisi muuttunut kokonaan ryppyiseksi. Oli se niin ihanaa. Sovittiin jo, että huomenaamulla uudestaan. Menemme vain aikaisemmin, kun huomenna on se päivä, kun lähdetään viettämään uudestaan kadotettua nuoruutta kotiseudulle.
Muutaman nuoruusajan ystävän / kaverin kanssa on sovittu, että yritetään nähdä jossain välissä. Se olis tosi kivaa.
Sen verran menokenkä vipattaa, että laukku on jo melkein valmiiksi pakattu - käsityötä myöten. Tuskin ehdin kutoa mitään, mutta pakko se on varmuuden vuoksi ottaa mukaan. Myös uimapuku on pakattu, sillä kotiseutuni on ympäröity järvillä ja aivan varmasti haluan mennä uimaan, kun nyt sain pään auki. Olisi pitänyt jo aikaisemmin suostua lähtemään, kun kaksi täkäläistä kamuani ovat houkutelleet. Mutta ei; minä vaan olen ollut sitä mieltä, etten lähde läskeineni minnekään yleiselle rannalle. Miten niin minulla on huono itsetunto....

Tänään ei ole ollut ollenkaan niin paha päivä kuin edeltävät päivät ovat olleet. Vaikka tiedän, ettei tämä olo ole pysyvää, yritän nyt nauttia mukavista asioista, kuten tuo aamullinen uintireissu, tuleva viikonloppu kavereineen kaikkineen ym.

Säästä voisi sanoa sen verran, että lämpötila on huidellut tuolla 29 asteessa. Ihan liian kuumaa! Aamulla, kun lähdettiin klo 8 jälkeen uimaan, näytti mittari jo 24,8. Aamulla! Haloo!!
Nyt sitten päivän kuumuus kostautuu - ukkonen jyrähtelee harvakseltaan. On vielä sen verran kaukana, että uskallan pitää konetta auki.

Hienoa! Lupaavat pe-su välille 28-30 astetta lämmintä sinne, minne olen menossa. Uimaan on päästävä. Jos kukaan muu ei lähde, niin minä menen sitten vaikka yksin. Näin on näreet.

Huomenna käyn myös tekemässä passianomuksen, kun sain tuonne entiselle kotipaikkakunnalleni nopeimmin ajan. Sitten voikin alkaa kerätä rahaa lankamatkailua varten ;)

Lämmintä torstai-iltaa kaikille!

Tämä kuumuus on niin sietämätöntä. Tuntuu, että alan ihan just kiukutella kuin pikkutenavat, kun on niin kuuma ja tukala olla. Kaikkein mieluiten seisoisin suihkussa 24/7. (Onneksi on kiinteä vesimaksu, hih)
Mitään en saa tehtyä ja pelkkä oleminenkin on tuskaa. Ja kun olo on tuskainen, alkaa ajatuksetkin mennä tuskaisempaan suuntaan, missä ei näy valonpilkahdustakaan. Pieni tulevan viikonlopun reissu on tietysti ihan kiva, mutta jotenkin tuntuu, että stressaan sitäkin. Varmasti on mukava reissu, mutta tämä lähteminen yhdistettynä tuskallisen kuumaan säähän ei oikein motivoi.

Ystävättäreni sai puhuttua minut lähtemään huomenaamulla uimaan, mistä olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Kehtaisko myöntää, että oikein odotan pulahtamista järveen. En ole käynyt uimassa vuosiin. Täytyy muistaa ottaa reissuunkin uimapuku mukaan, kun kerran menee seudulle, missä on vettä joka suunnalla pienien etäisyyksien päässä toisistaan. Voisihan sitä mennä vaikka yöuinnillekin... Hmm... ei hullumpi idea. (sitä en tiedä, onko toteuttamisen arvoinen)

Yleisesti ottaen tämä viikko on ollut aika syvältä. Yöt menevät melkein valvoessa. En tiedä onko se kuumuus vai mikä, mutten meinaa saada millään unenpäästä kiinni vaikka tunnen itseni väsyneeksi. Eilenkin menin jo klo 23 sänkyyn, mutta olen katsonut viimeisen kerran kelloa vähän vaille neljä. Siinä välissä haahuilin ympäri asuntoa ja istuskelin parvekkeella ja yritin epätoivoisesti saada itseäni nukkumismielentilaan.
Huonotuulisuuteni voi tietty johtua huonosti nukutuista öistäkin. Tässä on nyt menty toista viikkoa 4-5 tunnin unilla, joten kyllähän se alkaa jo jossain näkyä.
On se, että yksi ja tällä hetkellä tärkein ja isoin toive on se, että saisi edes yhden yön nukuttua kunnolla - siis että nukahtaisi 30 minuutin sisällä sänkyyn menosta ja nukkuisi edes 7 tuntia putkeen. Ei voi olla liikaa vaadittu.

Koettakaa ystäväiseni kestää, jos nyt tulee tuskaisia blokkauksia tms. Minä olen niitä, jotka kärsivät näistä helteistä.

Kuuma!

Ei kai saisi valittaa, mutta ulkona on järkyttävän kuuma - ja heti aamusta. Tämä ei ole ollenkaan kivaa. Onneksi sain lauantaina laitettua lankoja taas myyntiin, niin ei tarvitse tehdä sitä ruljanssia näin kuumalla. Saisi ihmiset vain ostaa lankaa.. Oikein päättelitte, yritän taas kerätä langoilla rahaa laskuihin.
Viikonloppuna olis Musaritkin ja olisi kiva saada sinnekin rahaa mukaan. Mennään kavereilleni yöksi ja varmaan tulee grillattuakin eli sinnekin menee rahaa. Ei sitä tyhjinkäsin voi mennä kuokkimaan.

Puikot ei vaan tartu millään käsiin. Ihan syvältä. Toisaalta tekisi mieleni kutoa, mutta toisaalta... Ei näin kuumalla osaa tarttua mihinkään. Haluaisin vain olla ja haahuilla hetkestä toiseen.
Illalla menen ystävättäreni kanssa kylään yhteiselle tutullemme. Ajattelin viedä bambulankaa tuliaisiksi, kun hän sitä kaipaili tässä taannoin.

Ajatukset pyörivät omaa rataansa, enkä oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Ajatukset siis sekoittavat tosi paljon jo muutenkin sekaisia ajatuksia. Jotain pitäisi keksiä, että saisi ne kuriin. Toisaalta asiat ovat hyvin ( tai ainakin tyydyttävästi) mutta sitten on kuitenkin asioita, jotka sekoittavat kuviota. Täytyisi löytää jostain sellainen kultainen keskitie, mitä pitkin mennä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Uimaan olisi kiva mennä näin kuumalla, mutta runsaan ulkomuotoni takia pitäisi olla hyvin hylätty ranta. Häpeän itseäni niin paljon, etten halua mennä päiväsaikaan julkisille uimarannoille. Ihan varmasti saisin kuulla kommentteja ulkomuodostani ja niitä en kestä. En ole koskaan kestänyt. Miksi ihmiset eivät voi antaa toistensa olla juuri sellaisia kuin ovat? En minäkään huutele langanlaihoille solvauksia heidän laihuudestaan. Kaikkein pahimpia ovat yläasteikäiset, jotka huutelevat asika ikävästi minunkin ikäisilleni ihmisille. En minä, eikä varmaan kukaan, omasta sukupolvestani, aikoinaan ilkeillyt kuin omanikäisilleen tai nuoremmilleen. Niin ne ajat muuttuvat.
Täytyy ottaa Koskiin uimapuku mukaan, koska siellä on rauhallisia rantoja paljon, jossa minäkin kehtaan riisuutua uimapukusilleni. En ole uinut ainakaan kahteen ellen kolmeen vuoteen metriäkään. Osaakohan sitä enää uida vai painuuko pohjaan kuin kivi ;)

Taidan mennä kokeilemaan, tarttuisiko puikot käsiin ja alkaako tapahtua mitään liikettä niiden kanssa vai ovatko ne vain paikallaan.

Aurinkoista viikkoa!