Taas on viikko ja kuukausi vaihtunut. Kai se täytyy myöntää, että syksyä eletään kovalla vauhdilla ja joulukin vääjäämättä lähestyy. 
Joulupaniikki iskee varmasti tänä(kin) vuonna - sen verran paljon on lahjoja vielä tekemättä. Sen siitä saa, kun on ollut aikoja, jolloin puikot eivät yksinkertaisesti vain tartu käteen.
Viikonloppuna sain kyllä yhden sukkaparin valmiiksi, mutta ne ovat minulle. Toisesta parista on yksi sukka valmiina ja toista aloitettu. Laitan molemmista kuvat kunhan saan tuon toisenkin parin valmiiksi. Siinä mielessä on ollut ihan mukava kutoa noita sukkia, koska lanka on minulle uutta - Madelinetosh hand-dye sock -lankaa. Sain ne muutama vuosi sitten ystävältäni, mutta ovat tähän asti olleet vain silmänilona. Täytyy sanoa, että on mukava lanka kutoa.

Viikonloppu meni Koskissa, minne lähdin perjantaina sukuloimaan. Ensiksi suuntasin pikkuserkulleni, missä kerrankin sain olla kaikessa rauhassa. Sieltä lähti mukaan omenoita. Juu, tarkoitus olisi tehdä lisää omenapiirakoita pakastimeen. ( kun vain saisin ostettua piimää, jauhoja ja sokeria..) Sieltä suuntasin sitten tädilleni, mikä oli tukikohtani viikonlopun ajan. Ilta meni sitten kutoessa ja turistessa tätini kanssa.
Lauantaiaamuna tätini sivisti minua ja lähdimme käymään Ideaparkissa, missä en ollut koskaan käynyt. On se iso.
Iltapäivällä enoni vaimoke tuli tädilleni lounaalle. Oli herkulliset tarjottavat: tattikeittoa alkuruuaksi ja pääruokana perunaa, jauhelihapihvejä ja kanttarellikastiketta. Slurps! Mutta se täytyy sanoa, että enon vaimoke tekee maailman parhaimman tattikeiton! Sitä söisi vaikka kuinka paljon.
Illalla sitten menin käymään serkullani kahvilla. Siitä on pitkä aika,kun olen käynyt siellä. Yleensä olen nähnyt hänet, kun olen käynyt hänen ja yhden toisen ravintolassa, kun serkku on ollut työvuorossa.
Palattuani sieltä tädilleni, jatkoimme kutomista ja turisemista.
Sunnuntaina sitten lähdin aika pian aamukahvin jälkeen ajelemaan kotiin. Päätin lähteä ajoissa, koska kuitenkin tuo matka on oudokseltaaan aika raskas ja muutenkin, kun ei ole ihan kunnossa.

Alkuviikko onkin sitten mennyt reissusta toipuessa. Pakko myöntää, että reissussa rähjääntyi - olen ollut tosi väsynyt - ja olen edelleenkin - vaikka oli mukava käydä Koskissa.
Vähän olen saanut kudottuakin, mutta enköhän tässä saa taas koneen käyntiin ;)

Tänään olisi tarkoitus tehdä ystäväni kanssa makaroonisalaattia. Hän on sitä mieltä, että teen tosi hyvän salaatin. Sellainen on aina mukava kuulla ja tietää. Lisäksi lupasin tehdä Kultsillekin satsin. Loppujen lopuksi tein salaatit yksin, koska ystävälleni tuli este yllättäen.

Laskeskelin tässä päivänä eräänä, että pitäisi hakea lääkkeitäkin. Tällä kertaa ne perhanat loppuvat kaikki yhtäaikaa :( Saas nähdä, mistä taion 83 euroa lääkkeisiin. Tämä tilanne ei edes hymyilytä. Lisäksi tässä kuussa on liikennevakuutuskin maksettavana. Miksi kaikki isot menot kasaantuvat aina samalle kuukaudelle?!!?

Nyt menen nollaamaan aivojani käsityön pariin.
Aurinkoista syyspäivää kaikille!

Ps. Ystävättäreni selvästi haistoi, koska salaatti on valmis. Hän nimittäin poikkesi kotimatkalla hakemaan salaatin - olin juuri saanut kastikkeen sekoitettua salaattiin, mutta kantta en ollut ehtinyt laittaa kiinni ;D Loistava vainu hänellä ;D